Real life happened again, but I survived. Kind of.

Täällä sitä nyt ollaan Sjoen enemmän tai vähemmän hellässä huomassa. Viikonloppu alkoi keskisuuren tavaramäärän raahamisella linkka-asemalle, ja istuin melkoisen jännityksen vallassa koko matkan kun lippua maksaessani kuski ilmoitti ihan extempore olevansa "aika väsynyt" ja haukotteli näyttävästi perään. Ou. Erittäin luottavaisuutta herättävää ja silleen.

Noo, Sjoen rajan yli päästiin oikein kivasti ja kämpillä armas kämppis odottikin jo. Juoruttiin ja minä huitelin tavaroita paikoilleen - mm. uudet kaiuttimet tuli testattua. Eivät ole niin hyvät kuin entiset (lue: bassokaiutin on säälittävä), mutta ehdottomasti vähemmän kärsineet ja kompaktimmat. Sitten juoksinkin jo ruokakauppaan. Matkalla kävin häiriköimässä serkkua tämän työmaalla ja sovittiin että mitä illan aikana tehdään. Kämpillä huomasin että olin mm. unohtanut voin kaupan hyllylle, ja tämähän ei oikeastaan ollut tärkeä tieto mutta kerron silti koska onhan se nyt aika ärsyttävää kun niinkin oleellinen kulutustuote jää ostamatta, perhana.

Perjantai-iltapäivään kuului sitten mm. serkun kaverin muuttaminen ja kampaamopalvelujen tarjoaminen eräälle toiselle serkun kaverille.  Hyvää jälkeä tuli kummassakin tapauksessa, ja jälkimmäisen kohdalla en olisi reklamaatioita kuunnellutkaan, koska itsepähän kerjäsi. Illalla sitten juhlittiin serkun luona "muuttoani" Sjoelle, hieno ilta oli! Seuraavana päivänä heräsi kyllä joitain kysymyksiä joihin kuului muun muassa 

• Miksen ole ennemmin katsonut elokuvaa Birdget Jonesin päiväkirja, terveisin nimimerkki Huutonaurua 97 min. putkeen
• Nousiko desibelimäärä paheksuttavalle tasolle porraskäytävässä palatessamme takaisin baarista kämpille, terveisin nimimerkki Sori 
• Mihin hittoon ajokorttini oikein on joutunut, terveisin nimimerkki Epätietoinen Etelä-Pohjanmaalta. 

Lauantaina oli tarkoitus mennä Karmaan juhlimaan Epävirallista varaslähtöä. Etkoilut suoritettiin onnistuneesti luokkakaverin kämpillä, vaikka jouduttiinkin hetki chillaamaan kämpän ulko-oven takana feat. kämpän omistaja koska ovi paukahti lukkoon ja avaimienhan täytyy näissä tapauksissa Murphyn lain nojalla jäädä oven väärälle puolelle. Karman jätinkin sitten väliin osin siksi, että ajokortti oli tosiaan teillä tietymättömillä enkä ollut varma että pääsisinkö sisään ja osin siksi, että jono sisään oli laittoman pitkä siinä vaiheessa kun ehdin paikalle. Lauantai-ilta oli kuitenkin tästä huolimatta mukava, ja tykkäsin kovasti että meitä kerääntyi niinkin iso porukka, seitsemän tulevaa kirjastotätiä, yhteen paikkaan.

Viikonloppu päättyi suhteellisen onnellisesti - riittävästi juhlimista, kavereita tuli nähtyä ja ajokorttikin löytyi tänään kun ratsasin serkun kämpän ennen kuin juoksin itkemään perjantai-iltaiseen baarin että josko olis näkyny meikäläisen ajokorttia missään, nyyh. 

Huomenna syksyn eka koulupäivä (tähän kollektiivinen "jee!"). Jännää nähdä, että kuinka moni viimevuotisesta sakista jatkaa tiedonhaun ammattilaiseksi johtavalla tiellä, ja uudet kikolaiset ovat myös varmasti näkemisen arvoinen ilmestys.