keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kevätväsymys yms. part II


 Kavinsky: Protovision

Suorana WanhaPiicain Ompelu- ja Juorukerhon vadelmapiirakansyöntitauolta raportoi Kärts - koska neulat ja langat eivät niin sanotusti pysy käsissäni, yritän tässä kirjoittaa Manaajasta sellaista postausta jonka kehtaisi laittaa kaikkien luettavaksi genreblogiin. Valitettavasti tällä hetkellä blogissa muiden kirjoittamat tekstit ovat sen verran tasokkaita, että kylmä hiki kohoaa otsalle ja sisäinen moderaattorini estää kaikki yritykseni tehtävän edistämisen hyväksi kihisemällä jotain kelpaamattomasta kirjoitustyylistäni. Niin että ajattelin tulla tänne suoltamaan tuskani ja muut hajatelmani ilman sen ihmeellisempiä etu- taka- tai muihin suuntiin liittyviä ajatuksia.

Sormeen osuneet neulanpistot: 2 kpl
Piirakasta nautittu 81%  

Kevät tulee talloen alleen kaiken energiatasostani lähtien. Tänäänkin levytin sohvalla auringonpaisteessa ja tuntui siltä että hajoan kasaksi hienojakoista pölyä, kuin old school -vampyyri. Onneksi luolassani huoneessani on erittäin pätevät pimennysverhot.

Löysin vihdoinkin hienon teeman Tumblr.issa! Onnistumisen tunne ja muut sellaiset.

Naapureille oli tarjolla korkeajännitteistä viihdettä viime torstaina, kun yritin pestä ikkunoita. Sain muutamalta pihalla käppäilleeltä henkilöltä huolestuneita katseita, mutta onnistuin pysymään rakennuksen sisäpuolella.

Olen ihan luokattoman stressaantunut ont:n ansiosta. Siis mitä, missä, miten, kuinka, miksi, näinkö, niinkö, jaa, täh, eikä, en halua. Mutta silti pitäisi vääntää, kuin vastuuntuntoinen opiskelija.

Minun ja serkun syntymäpäiväbileet olivat vauhdikkaat ja äänekkäät, ja lahjaksi sain mm. ruuveja päähän (tarkemmin korviin) kiinnitettäväksi sekä Taliskerin viskiä.

Meidänkin kämpässä on nykyään televisio. Sen ansiosta on tullut seurattua suomalaista Nymfit-fantasiasarjaa, joka ei ennakkoepäilyksistä huolimatta ole täysin susi, vaikka päähahmo Didin päätön ryntäily ja ajoittainen teinitys kiristää hermoa melko ansiokkaasti.

Aloin pelata Fallout kolmosta, ja tähän mennessä olen suurimmaksi osaksi juossut Moiran asioilla mm. keräämässä ruoka- ja lääketarpeita bandiittien valtaamasta supermarketista sekä altistanut itseni kriittiselle määrälle radioaktiivista säteilyä juomalla ydintuhon jälkeenkin pystyssä pysyneestä vesitornista peräisin olevaa 200 vuotta vanhaa vuosikertavettä (hieman ruosteinen, häivähdys tunnistamatonta raatoa). Capital Wasteland vaikuttaa paljon vihamielisemmältä kuin Mojave, vaikka cazadorit puuttuvatkin.