En tosin polta muutenkaan. Kymmenentuhatta cooliuspistettä ja keksi on luvassa sille, joka arvaa/tietää mistä varsin kummallisesta mutta ihanan koukuttavasta kotimaisesta kappaleesta on kyse (ainakin tiedonhaun tuleville ammattilaisille tehtävän luulisi olevan varsin helppo. Ja niille muillekin jotka osaavat käyttää Googlea).
Koska tänään on ystävienarvostamiskeskiviikko, ajattelin sen kunniaksi jakaa ystävieni viisaudessaan lausumia sanoja, joista suurin osa on kuultu ruotsintuntien aikana viime viikolla. Tässäpä olisi:
"Täydellinen järjestys tarkoittaa sitä, että mitään ei ole". Hovifilosofimme (Sannan) käsitys täydellisestä järjestyksestä on itseasiassa hieman pelottava.
"Ketsuppi on... Vihannes." Tomaatti on kuulemma hedelmä, mutta Laura rohkeni olla eri mieltä ketsupin luokittelusta.
"Sekuuritii, kreisi piipööl!" Lauran ohje yllättävään asiakastilanteeseen, tai jotain sinnepäin.
"Suosittelen ostamaan lenkkarit." Reettan ratkaisu huonosti istuvan bikiniyläosan tuottamaan epävarmuuteen. Jatkokysymykset tämän lauseen tarkoitusperien selventämiseksi eivät onnistuneet, koska olin hukkua uima-altaaseen (tällä kertaa for real) revetessäni 6-0 tilanteen silkan aburdiude- absurduu- absor- hitto - järjenvastaisuuden vuoksi.
Asiasta Apache-taisteluhelikopteriin.
Meillä koittaa Kämppiksen kanssa kissanpäivät, kun lokakuussa saadaan asuntoyhtiön järkkäämä uusi, uhkea netti. Nopeus on käsittämättömät 5 M - kun me siis Kämppiksen kanssa tällä hetkellä vielä sinnitellään jaetulla 1 M yhteydellä kuin ihmiset, jotka sinnittelevät jaetulla 1 M yhteydellä. Eli oikeastaan aika smoothisti sinnitellään.
Keksin muuten eilen itselleni naamiaisasun tuleviin Naamajaisiin. Mietin aluksi vaikka minkälaisia vaihtoehtoja, ja olin kateudesta vihreään vivahtava kun Sanna kertoi omasta ideastaan: hän aikoo pukeutua Mirror's Edgen Faith Connors -hahmoksi. HOW COOL AND SMART IS THAT? Niinku, siistein hahmo ikinä. Odotan innolla, että millainen Faith Sannasta tulee! No, Sannan "think outside the box" (laatikko on tässä tapauksessa kaikki ne perinteisimmät naamiaishahmot - piraatit, prinsessat, ninjat ym.) -ratkaisun ansiosta aloin itsekin miettiä jotain luovempaa tai edes erilaista. Heti ensimmäisenä ajattelin jotain Assassin's Creed -tyylistä, mutta luovutin koska yksityiskohtien määrä yksinkertaisimmassakin kostyymissä olisi over nine thousand. Daenerys Targaryen olisi myös aivan mahtava, mutta ne hiukset. Ja silmät. Ja huulet. Ja koko kroppa yleensä. Ei minusta olisi muutenkaan niin eeppisen hahmon sandaaleihin. Kotona sitten koomasin ja selasin kuola poskella *takeru-sanin galleriaa, spesifimmin L4D-kansiota, kun idea iski aivan varoittamatta. Hunter. Se se on! Helppo, halpa ja hervoton hahmo, jonka toteutukseen ei tarvita muuta kuin huppari, housut, jesaria ja jotain ihomaalia. Toki hunter on pohjimmiltaan yksi "helpoista" naamiaishahmoista (zombi, tai ainakin hyvin lähelle jokin sen tapainen) mutta se on hunter. Problem solved!
Sitten vielä Rushin 2112 Overture - The Temples of Syrinx, koska tämä on ollut piporadio fm:n soitetuin parin viime päivän ajan.
Ee ja minä löysimme toisemme Jykylän asemalla, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut karjua tervehdykseksi muiden (suurimmaksi osaksi armeijan kamppeisiin pukeutuneiden) läsnäolijoiden mielenrauhan säilyttämiseksi. Matkalla Kuopioon mutustimme Een kanssa suklaata, tuhosimme cashew-pähkinäpussin sisällön sekä höpisimme nonstoppina. Kuopion asemalla olin jo niin innoissani, että reppu oli jäädä yksinään laukkuhyllylle pönöttämään - onneksi Ee oli skarppina ja pääsimme molemmat Kuopion kamaralle kaikkine kamppeinemme. Ii toivotti meidät tervetulleeksi hämmentyneellä "Mitä te täällä teette" -kommentilla heti sen jälkeen kun olimme Een kanssa melkein rutistaneet poloisesta ilmat pihalle.
Perjantai-iltana emme sitten tehneetkään enää mitään erityisempää myöhäisen kellonajan vuoksi, mutta pitsan ahtaminen ja rauhassa juoruaminen oli kyllä ihanteellista toimintaa +5h junamatkan päätteeksi.
Lauantai alkoi leppoisasti - päivän missiona oli kauppojen kiertely ja yleinen pyöriskely. Minulla ei ollut mielessä mitään erikoisempaa ostettavaa, mutta kun H&M:n yläkerrassa törmäsin kirkkaankeltaiseen kaulahuiviin, se oli rakkautta ensimulkaisulla. Maksoin kyseisestä kangaskappaleesta kympin, ja ai että se onkin lämmin! Suomalaisessa kirjakaupassa Ii ihastui kalligrafiakirjaan samaan aikaan kun minä olin kaupan toisessa kerroksessa hyvää vauhtia joutumassa innokkaan myyntimiehen uhriksi. Vaeltelin viattomasti Terry Pratchettin kirjojen tienoilla ja saatoin hieman hypistelläkin Pratchettin uusinta (Muks!), kun Mr. Myyntitykki teleporttaa paikalle (Poof!). Mr. Myyntitykki tenttaa hetken tietämystäni Pratchettin kirjoista, ja änkytän jotain vastaukseksi ja kysyn, että mitä Muks! oikein maksaa, kerta siinä ei ole hintaa missään. Seuraavassa hetkessä Mr. Myyntitykki kipittää kassalle tarkistamaan asian, ja minä seuraan kiltisti perässä. Sitä seuraavassa hetkessä olenkin jo maksamassa kirjaa josta äsken vain vielä haaveilin. Hups.
Mutta jotta Mr. Myyntitykin voitto vielä varmistuisi, hän vinkkaa minulle A Song of Ice and Fire -paketista, jossa on kaikki tähän mennessä ilmestyneet viisi kirjaa, vain vähän päälle 30 €. Mölötän hänelle jotain siitä kuinka hyvä sarja Game of Thrones on, mutta en sentään ole ajatellut hankkia kirjoja omaksi. Mr. Myyntitykki virnistää, kohauttaa hartioitaan ja mainitsee kuinka hyvä kirjasarja on ja kuinka paljon halvemmaksi paketti tulisi verrattuna siihen, että ostaisi kirjat erikseen. Tässä vaiheessa päätän lähteä litomaan ja toivotan myyjälle hyvät päivänjatkot.
Kävimme syömässä ihanassa italialaisessa ravintolassa, ja samalla kun tuhosin kanarullaani (joka oli muuten yhtä aikaa mielettömän hyvä ja mieltälämmittävän huokea), mietin sitä hemmetin Ice and Fire -pakettia. Ii, jolla nuo kirjat siis ovat jo omassa hyllyssä, suositteli ostamaan kun on kerran niin hyvä tilaisuus, ja lopulta päätin palata pää painuksissa takaisin Suomalaiseen. No ei! Olin innoissani kuin oranki kun viiletin hakemaan omaa armasta A Song of Ice and Fire -sarjaani (harmi ettei Mr. Myyntitykki ollut enää paikalla todistamassa paluutani). Niin ja Iikin tosiaan osti kalligrafiakirjansa, joten happy end!
Lopuksi käytiin vielä kahvilla Coffee Housessa, jossa oli samaan aikaan asiakkaana varmasti Kuopion söpöin pikkupoika.
Illalla saksin vähän Iin ja Een hiuksia ja valmistauduimme iltaan, kohteena Onnela. Pelattiin muutamaa juomapeliä, käppäiltiin bussipysäkille ja pian oltiinkin Onnelan jonossa. Tanssilattialla krebattiin Knife Partyn Bonfiren soidessa ja jopa Gangnam Style kuulosti siedettävältä. Piña Coladan jälkeen lähdettiin takaisin Iin kämpille, ja kaaduttiin sänkyyn (minun kohdallani sohvaan) väsyneinä mutta tyytyväisinä. Sunnuntaina suuntasimme hyvissä ajoin juna-asemalle, ja jonkin aikaa asemahallissa hengailtuamme sirryimme laiturille saakka. Siinä laiturilla sitten päätimme, että seuraavalla kerralla olisi minun vuoroni toimia emäntänä, paikkana tietenkin Sjoki ja ajankohta joskus joulukuun loppupuolella. Sitä odottaen!
Matka kotiin tuntui kummasti raskaammalta kuin tulomatka, ja kun Ee jäi pois Jykylän kohdalla, ei auttanut muu kuin yrittää lievittää yksin istumisen aiheuttamaa tylsistymistä ja arkeenpaluuahdistusta lukemalla Game of Thronesia. Oi että se onkin hyvä! Martin on kyllä melkoinen ukko kirjoittamaan.
Sunnuntai-iltapäivän sydämentykytykset tarjoili sitten tietenkin VR, kun saavuin Tampereen asemalle tasan 18:00 ja Sjoelle jatkavan junan oli tarkoitus lähteä samaan aikaan. Ehdin kuitenkin ihmeen kaupalla Eepeelle vievään InterCityyn joka lähtikin sitten liikkeelle 18:03. Olin niin tärinöissä, väsynyt, nälkäinen ja kofeiinin puutteessa, että olin varmaan mielenkiintoinen ilmestys juostuani henki kurkussa vaunuun ja tömisteltyäni omalle paikalleni. Huoh. Pääsin kuitenkin takaisin Sjoelle, ja viikonlopusta jäi kyllä aivan überihanat fiilikset. Maanantaikaan ei tuntunut yhtään maanantailta, vaikka olikin kolme tuntia ruotsia. Tässä olikin varmaan tällä kertaa kaikki oleellinen. Tunnelmia voisi musiikin muodossa parhaiten kuvata tällainen kuin MitiS ja Shapes & Sizes.
Huu, pakko vielä tulla tänne jauhamaan jotain ennen kuin matkajännitys iskee toden teolla. Tätä reissua on tullut odotettua niin paljon, että se on saavuttanut melkeinpä eeppiset sfäärit pienessä pääkopassani. Olen yhtä aikaa ihan innoissani, euforisessa "jee saan istua junassa kuusi tuntia" -mielentilassa sekä vähän peloissani, sillä länsi-itä reissut ovat junalla välillä vähän konstikkaita.
Mutta parasta tässä on se, että näen kavereita, joita tulee nähtyä tätä nykyä maksimissaan neljästi vuoden aikana. Ihan mahrotonta sellaanen.
Tässä on nyt vielä noin tunti siihen että juna lähtee, ja olen pakannut, hosunut ja värkkäillyt kuin pieni eläin.
Minun ja kämppikseni dialogi hetki sitten:
Minä: "Mä laitan sitte tän mun lipun tänne kalenterin väliin, että jos mä alan panikoida nii muistuta että se on siellä." Kämppis: "Ok, kunhan se kalenteri sitte kans on mukana laukussa eikä sängyllä." Minä: "...Joo. Toki. Aivan."
Tästä vielä matkamusiikkia. Florence + The Machinen Seven Devils saa aikaan sellaisen lähtemisen ja liikkumisen fiiliksen (täydellisimmään tämä biisi on kun sen laittaa soimaan sillä hetkellä kun juna lähtee liikkeelle, toim. huom.).
Kyllä oli eilen taas oikein kuukauden extempore-tempaus-teemapäivä (miten hitossa tuo oikein pitäisi kirjoittaa?). Railakkaat etkot, hieno reissu Ilonaan ja mukavat jatkot Wartissa, niistä on kiva keskiviikkoilta tehty. Tästä tulee varmaankin aika tynkäpostaus, koska eilinen Univelka jo heiluttelee nuijaansa takaraivoni tienoilla (Univelka on siis tämä Nukkumatin pahamaineinen mafiakaveri, joka siis kerää tämän puolesta velat liikaa valvoneilta yksilöiltä, usein nuijanukutuksen avulla). Nukuin kyllä tänään kolmen tunnin päiväunet tuntien jälkeen, ja silti sain aika paljon tehdyksi kaikkea mitä aioinkin (eli tiskasin, tein ruotsinläksyt ja lakkasin kynnet). Loppuillan luinkin hyvällä omallatunnolla xkcd-strippejä. Jos joku ei tiedä mistä kirjoitan, niin kehotan tutustumaan: http://xkcd.com/ . Aivan loistavia juttuja välillä, ja välillä taas sellaisia joita ei tajua Erkkikään (tai ehkä tajuaakin. Pitääpä kysyä papalta kun ensi kerralla nähdään). Hävyttömän mainostamisen jälkeen voidaankin siirtyä päivän pääuutiseen: suunnilleen 16 tuntia (josta 3 h koostuu ruotsin tunneista) niin olen matkalla KUOPIOOONN! Kaverini Ee jo suunnitteli, että kun hän Jykylässä nousee junaan, hän alkaa huutaa kun nähdään ja minä voin karjua onnesta soikeana takaisin. Avot, saadaan koko vaunu omaan käyttöön! Junailimme siis junareissumme niin, että päästään samalla junalla & samassa vaunussa Kuopioon ja saamme nauttia toistemme mieltä ylentävästä ja sivistyneestä seurasta. Pffft. Viime vuoden trippi Kuopioon oli jotain aivan mahtavaa, enkä malta odottaa että millainen soppa tällä kertaa syntyy. Erityisesti poistuminen Kuopiosta kaverini Iin kanssa oli melkoinen sheikkailu, sillä muistaakseni olimme kotona 4 h myöhemmin kuin alun perin oli tarkoitus. No, minähän tosiaan ihan ensimmäisenä viipaloin sormeni Kuopion rautatieaseman oveen (en vieläkään tiedä että mitä tapahtui, ja kauheinta oli että sotkin kirjaston kirjan siinä samalla. En anna itselleni sitä ikinä anteeksi), joten se kohta ainakin meni "Kuinka saat matkasi menemään päin p*****ttä"-käsikirjan mukaan. Seuraavaksi junamme veturi meni hajalle ja jouduimme ottamaan bussin seuraavalta asemalta Jyväskylään. Koska olisi ollut ihan liian reilua odottaa meitä bussilla Pieksämäeltä tulevia Jysväkylästä kohti länttä jatkavaan junaan, niin lähtivät sitten ilman meitä, assholes. Saimme kuitenkin hankittua vielä liput Tampereen kautta kiertävään junaan, ja odottelimme Iin kanssa intopiukeana että mitähän seuraavaksi. Onneksi ei mitään, ja tulimmekin Tampereen junaan päästyämme Iin kanssa konsensukseen siitä, että ei tämä nyt kuitenkaan ihan täyttä p***aa ollut. Se oli oikeastaan aika hauska kokemus (vaikka sormeni ilmaisikin olevansa asiasta eri mieltä). Notta. Kohti Itä-Suomea sitten taas vaan rohkeasti!
Hoksasin tuossa äsken, että olen onnistunut pitämään blogini elossa jo kokonaisen kuukauden ajan! Über.
Katsottiin eilen Kämppiksen kanssa elokuva Scott Pilgrim vastaan maailma. Oli ehkä paras leffa jonka olen tämän vuoden aikana katsonut, ja olen katsonut aika monta leffaa tämän vuoden aikana. Ensinnäkin, Scott eli päähahmo on syötävän söpö ja vähän hölmöhtävä (täysin käyttökelpoinen sana) nörttimies. En voi olla tykkäämättä. Toiseksi, Scottin kämppis. En voi olla nauramatta. Kolmanneksi, kaikki muu - dialogi, taistelut, tehosteet, Ramonan hiukset, miljoona viittausta peleihin & muihin elokuviin, puvustus, musiikki och så vidare. En voi olla hehkuttamatta.
Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ryhtyä urakoimaan Assassin's Creed: Revelationsia ennenkuin Assassin's Creed III rynnii päälle. Aloitin Revelationsin jo viime syksynä, mutta jokin kyseisessä pelissä tökki enkä oikein päässyt vauhtiin samalla tapaa kuin AC II:sen ja Brotherhoodin kanssa (nimim. 12 h putkeen hyppelyä Firenzen, Venetsian ja Rooman katoilla, kaduilla sekä muureilla). En varmaan alitajuisesti halua luopua ihanasta Eziosta vielä. Tänään päivällä itse asiassa juteltiin Sannan ja Kämppiksen kanssa pelaamisesta ja itseä alkoi mietityttää miten kausittaista omalla kohdalla se on. Muistelin, että kersana parasta pelattavaa kesäisin oli Ratchet and Clank, kun taas Ratchet and Clank 2: Going Commando oli ehdoton aina kevättalvisin. Nykyisin esim. Fallout: New Vegas on peli jota pelaan syksyisin ja uskallan veikata että talvella saan yhtäkkisen Skyrim-innostuksen. FUS RO DAH Mutta se peleistä tällä kertaa - kunhan saan Revelationsin vauhtiin, uskon raportoivani Ezion edesottamuksista tännekin. Muistakaa että varoitin. Varmaan moni teistä lukuisista lukijoista on ylläolevan tekstin olemassaolosta päätellyt, että en hukkunut Sjoen uimahalliin. Hienosti päätelty! Oli kyllä aika wtf I'm in the future -fiilis, kun uimahallin kassalla kämmenelle lätkäistiin avainranneke, jossa ei ollut avainta. Täti selitti, että sillä voi lukita minkä tahansa vaatekaapin pukuhuoneessa, joka on tuolla käytävän päässä tuon portin takana joka muuten myös aktivoituu sillä samalla elektronisella avaimella. Tervetuloa!
No ei kai siinä. Kaikesta teknologiasta huolimatta päästiin kaverin kanssa altaille saakka, ja parasta koko reissussa oli hyppylauta (korkeutta 1 m - myös kolmen metrin pudotus tuli kokeiltua kerran). Kiersin eilen Kämppiksen kanssa muutaman kaupan etsien uimavaatteita joita voi pitää julkisillakin paikoilla, ja nekin tuli nyt testattua. Ilmeni, että saatan tarvita hieman paremmin paikallaan pysyvän yläosan, mutta alaosa on oikein mukava, heh. Tosin, jos ihme tapahtuu ja perberi pienenee, joudun varmaan kuitenkin ottamaan käyttöön ne kotona olevat bikinit, sillä altaasta noussessa alaosa hieman laski. Saimme myös mystisen stalkkaajan. Eräs nuori mies tuntui seurailevan meitä altaasta toiseen, mutta päätimme kuitenkin kaverin kanssa vasta sitten tuomita hänet epämiellyttäväksi stalkkaajaksi jos hän tulee vastaan suihkussakin.
Oli kyllä kiva reissu. Ensiviikolla sitten taas.
Ilman mitään erikoisempaa syytä tungen tähän väliin Michael Jacksonin Speed Demonin (Nero Remix).
Yllä oleva lausahdus kuultiin tänään suunnilleen klo 10:00 matkalla koulusta kotiin, kun pohdin erilaisten uima-asujen ja erityisesti niiden alaosan funktiota ja päädyin tulokseen, että urheilumalliset bikinit, spesifimmin Adidakset, ovat parhaimmat. Tai jotain sinnepäin.
Kämppiksen kommentti "kana ei vaikuta mihinkään" oli kuitenkin Päivän Satunnaisin Kommentti*-kisan ehdoton voittaja.
Sitten asiaan. Viime viikko oli etenkin keskeltä melkoista mylläkkää, eikä vain vähän reunoilta kuten yleensä on tapana. Keskiviikkona oli siis opiskelijakunta SAMOn avajaiset, ja Lakeudenpuistossa näin muun muassa vanhaa kaveria, mikä oli iloinen yllätys, sekä vaatejonokisan yhteydessä erään tuntemattomaksi jääneen miessukupuolen edustajan alaosattomissa, mikä taas oli pelkästään yllätys.
Illalla tehtiin asiaankuuluva baarikierros ja koska Karmaan oli hankittu ennakkoliput, sinne oli mentävä vaikka narikkapalvelut oli tilanpuutteen vuoksi delegoitu toiselle puolelle toria Amarilloon. Väkeä oli siis kuin pipoa. Tästä huolimatta ängimme itsemme sisälle, ja suunnilleen puoli tuntia klaustrofobian puhkeamista odoteltuamme päätimme siirtyä viisaampien luokatoveriemme perässä Komiaan. Komiassa meno olikin sitten ihan toista luokkaa. Saimme kuusistaan vallata tanssilattian, ja iiiiihana dj soitti kaikki toiveet mitä vain keksittiin. Illan toivelistalle kuuluivat mm. Prodigyn No Good, SHM:n Greyhound, Knife Partyn Sleaze, Hedegaardin remiksaus Smoke Weed Everydaysta sekä Pendulumin Salt in the Wounds. Oli aivan mahtavaa, ja dj oli ihana. Emma kävi toivomassa Cedric Gervaisin Mollyn, se oli kyllä illan kohokohta vaikken ollut koskaan enemmin kuullut koko kappaletta. Nii ja se dj oli aivan ihana.
Torstaina oltiin sitten jo freesinä tuntien alkaessa klo 13:15. Loppuviikko sujuikin oikeastaan suhteellisen rauhallisesti - lauantaina juhlittiin rennosti Sanna-serkun kaverin synttäreitä ja sunnuntaina kulutettiin aikaa katsoen animaatioita ja jauhaen asiaa tärkeistä jutuista. Noh. Tänään se sitten kostautui - nimittäin pitkittynyt univelka (+ viehtymykseni kofeiinipitoisiin juomiin). Iltpäivän ruotsintunnit menivät siihen, että keskityin olemaan kertoilematta tasoltaan Mariaanien hautaa matalempia juttuja sekä purskahtelematta spontaanisti nauruun. Juttujeni tasosta kertokoon tässä kohtaa se, että mm. pyysin Sannaa ja Kämppistä pystyttämään minulle hautakiven Sjoen uimahallin pohjaan, jos (kun) huomisen uimahallireissun yhteydessä jostain syystä hukun sinne. Tuossa yksi päivä kotimatkalla pohdittiin Kämppiksen kanssa nokikolareiden huhuttua kykyä tuoda onnea sekä onko Sitä Oikeaa olemassa. Ennustinkin Kämppikselle tämän tulevaisuuden:
Eräänä Kauniina Päivänä hänen oveensa koputtaa söpö nokikolari, joka toteaa silmät loistaen "Mmoi <3" johon Kämppis vastaa "Tää on kyl kerrostalo."
You are Welcome.
Kuopion reissukin lähestyy! Sansan Faults in my Armour kuuluu muuten myös kategoriaan "syysbiisi heti ensikuulemalta".
Hahaa, viimein pääsin viimeviikon keskiviikkona käymään Ilonassa! Taisi olla Sjoen ainut bilepaikka missä en ollut vielä vieraillut. Ennakkoon kyseisestä puljusta olin kuullut mm. seuraavaa:
Nyt joku teistä oletetuista lukijoista saattaa ihmetellä, että miksi helvetissä edes halusin käydä noinkin hyvältä kuulostavassa paikassa. Vastaus on tietenkin:
"No miksei?"
Olen kuitenkin pohjattoman tyytyväinen ilmoittaessani, että vain yksi neljästä ennalta kuulemastani kommentista Ilonaa koskien piti paikkansa. Harmi vain, että se oli minun mielestäni se kaikkein kriittisin - musiikki oli nimittäin kauniilla saksan kielellä ilmaistuna scheissea. No okei, kun tultiin paikan päälle niin Knife Partyn Bonfire ja Antidote sai tosi hyviin fiiliksiin ja ajattelin että "WOAAAARGH", mutta Gangnam Style kolme kertaa illassa on ihan tarpeeksi jotta vesikauhuisinkin bailaaja rauhoittuu.
Illan helmiä olivat kyllä kavereiden vuoroa odotellessa kuullut karaoke-esitykset sekä tietty kavereiden upea ja tunteikas tulkinta Stellan Pisteestä.
Opiskelijaelämä on siis lähtenyt käyntiin hienosti, ja varmaan voisin kertoa jotain koulustakin - meillä on tällä hetkellä kahta ainetta, ruotsia ja mediakasvatusta & kirjastopedagogiikkaa (tuttavallisemmin Megakipee). Erityisesti tuo jälkimmäinen vähän jänskättää, kun kurssin aikana on kaikenlaista zumbailua - mm. opetustilanteen seuraaminen kirjastossa ja sellaisen järkkääminen ihan ite. Ruotsi taas menee vaikka yhdellä kädellä, mutta harmikseni joudun toteamaan että minun tapauksessani se käsi on vasen ja siinäkin on peukalo keskellä kämmentä. Olisi pitänyt opiskella ruotsiakin heti alusta asti tosissaan, mutta piti olla niin "hei, meen kokeeseen lukematta, titta!" -meininki silloin kuusi kesää sitten, ää.
Viikonloppuna päädyin takaisin kotikonnuille jäätävän junareissun jälkeen. Viikonlopun aikana tuli nähtyä kavereita, Tanjaa, Eetä, ja Sannaa. Kaikkien kanssa tuli juoruttua ja syötyä & juotua, ja Sannan kanssa käytiin Keskiselläkin kääntymässä. Oli varsin mukavaa!
Ja Keskisellä käynnistä tulikin mieleen, että julistan kesäprojektini Tuhkanharmaat hiukset päättyneeksi. Luovutin siinä vaiheessa, kun karvojen väriskaala juuresta latvaan oli kirkkaankeltainen-valkoinen-violetti. Yritin siis kaikkeni jotta hiukset pysyisivät harmaina tai edes valkoisina, mutta huonostihan siinä kävi juurikasvun osoittautuessa turhan itsepäiseksi. Päädyin siis takaisin punaiseen, eikä kyllä ole harmittanut hetkeäkään. Katsoin Game of Thronesin toisen tuotantokauden loppuun, ja voin ilmoittaa, että olen ihastunut. Jaqen H'ghar! Mutta oi miksi menit muuttamaan ihanan, komean naamasi niin kammottavaksi, sinä kirottu muodonmuuttaja?
Täytyy kyllä lukea tuo Tulen ja jään laulu -sarja joskus.
Päivän pääuutinen: kävin tänään Sjoen uudessa kirjastossa. Saisinko muuttaa sinne?
Aivan mahtava paikka, tykkään todella paljon. Ensimmäisenä rynnin naureskelemaan lastenosastolla oleville kuutioille, joihin mahtuu sisälle lukemaan ja istuskelemaan. Niitä oli muutama kappale ja jokainen oli koristeltu eri tavoin - erityisesti se, jossa oli huopatossuja kiinni katosta, oli aika metka. Myös "pallohuone" sai pisteet minulta ja kämppikseltä. Ihailtiin kämppiksen kanssa myös muun muassa yläkerran kirjahyllyjä. Olivat jotenkin viehättävällä tavalla jykeviä mutta nättejä (merkkejä joista tunnistat kirjastotädin osa 1: Ihailee suureen ääneen kirjahyllyjä vaikka ympärillä olisi tsiljoona muutakin ihmettelyn aihetta), ja käytävät hyllyjen välissä olivat todella tilavat. Lukusalin nojatuolit olivat myös übermukavat ja kivan väriset, sellaiset oranssinpunaiset. Alakerrasta löysin pelitilan, joka oli tummanvioletilla karvamatolla lattiasta kattoon vuorattu luola. Lattialla lojui Fatboy-säkkituoleja, ja on varmaan sanomattakin selvää, että olin ihan onnesta soikeana. Harkitsin vakavasti myös kämpilläni olevan kaapiston purkamista ja rakentavani tilalle sellaisen seinämän jossa on reikä niin ikään karvamatolla päällystettyyn lukusoppeen - samanlaisia oli nuortenosaston seinässä. Käy ihan kateeksi tämän vuoden uusia kikoja, jotka pääsevät yöpymään uudella kirjastolla. Uusista kikoista puheen ollen, en tainnut kuitenkaan nähdä yhtäkään sen tunnin aikana jonka vietin Framilla eilen. Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että suurin osa, ellei jopa jokainen vuoden -11 kiko, jatkaa kirjastotädiksi (sukupuolesta riippumatta) opiskelua. Kävin eilen myös ala-asteelta asti kaverinani sinnitelleen henkilön luona tarkistamassa, että millaisessa kämpässä hän ja hänen poikakaverinsa elelevät. Mukava mesta! Pölistiin tärkeistä ja vähemmän tärkeistä jutuista, ja häirittiin hänen poikakaverinsa keskittymistä kun tämä yritti pelata Skyward Swordia. Astuin jälleen ulos kulinaariselta mukavuusalueeltani ja uskaltauduin tekemään jauhelihakastiketta. Ja tuloksena oli, hyvä ihme sentään, nestemäistä substanssia totutun hyytelön sijaan. Varmaan viimeinkin oikea määrä jauhoja, wheew! En vaan käsitä, että miksi se maistuu vieläkin ihan kummalliselta verrattuna äidin tekemään. Yhdistelin myös italialaista ja aasialaista keittiötä ja jatkoin makaroneja riisillä. Ei lainkaan hullumpaa, sanoisin jopa että très délicieux! Toisaalta, faim, vousmangezde petites pierres*.
Lisää keittiössä tapahtuneita riemuvoittoja: kämppis teki kuulemma hyvää piirakkaa käyttäen täytteenä pahanmaksuiseksi osoittautunutta kinkku-omenakastiketta. Kämppikseni on muutenkin leipomusleveliltään badass, tänäänkin pistelin poskeeni mm. tummaa suklaata sisältävän muffinin ja palan omenapiirakkaa à la kämppis. Niin, minun piti tosiaan aloittaa herkkulakko, mutta minkäs teet. Minä ja Sanna-serkkuni, tai suurimmaksi osaksi Sanna-serkkuni, on murehtinut Linkin Park -orkesterin musiikillisen tason laskusta jo muutamia vuosia. Eräänä aamuna Sanna kuitenkin lähetti puolikkaan onnenkyyneleen sisältävän viestin ja kertoi että Linkin Parkin uusin biisi edustaisi vanhan Linkin Parkin paluuta. En oikein silloin osannut tarkemmin tuohon kommentoida, mutta kun eilen luin uusinta Bleach-pokkaria ja Lost in the Echo sattui soimaan radiosta samaan aikaan, täytyy myöntää että biisi kyllä iski.
Täällä sitä nyt ollaan Sjoen enemmän tai vähemmän hellässä huomassa. Viikonloppu alkoi keskisuuren tavaramäärän raahamisella linkka-asemalle, ja istuin melkoisen jännityksen vallassa koko matkan kun lippua maksaessani kuski ilmoitti ihan extempore olevansa "aika väsynyt" ja haukotteli näyttävästi perään. Ou. Erittäin luottavaisuutta herättävää ja silleen.
Noo, Sjoen rajan yli päästiin oikein kivasti ja kämpillä armas kämppis odottikin jo. Juoruttiin ja minä huitelin tavaroita paikoilleen - mm. uudet kaiuttimet tuli testattua. Eivät ole niin hyvät kuin entiset (lue: bassokaiutin on säälittävä), mutta ehdottomasti vähemmän kärsineet ja kompaktimmat. Sitten juoksinkin jo ruokakauppaan. Matkalla kävin häiriköimässä serkkua tämän työmaalla ja sovittiin että mitä illan aikana tehdään. Kämpillä huomasin että olin mm. unohtanut voin kaupan hyllylle, ja tämähän ei oikeastaan ollut tärkeä tieto mutta kerron silti koska onhan se nyt aika ärsyttävää kun niinkin oleellinen kulutustuote jää ostamatta, perhana.
Perjantai-iltapäivään kuului sitten mm. serkun kaverin muuttaminen ja kampaamopalvelujen tarjoaminen eräälle toiselle serkun kaverille. Hyvää jälkeä tuli kummassakin tapauksessa, ja jälkimmäisen kohdalla en olisi reklamaatioita kuunnellutkaan, koska itsepähän kerjäsi. Illalla sitten juhlittiin serkun luona "muuttoani" Sjoelle, hieno ilta oli! Seuraavana päivänä heräsi kyllä joitain kysymyksiä joihin kuului muun muassa
Miksen ole ennemmin katsonut elokuvaa Birdget Jonesin päiväkirja, terveisin nimimerkki Huutonaurua 97 min. putkeen
Mihin hittoon ajokorttini oikein on joutunut, terveisin nimimerkki Epätietoinen Etelä-Pohjanmaalta.
Lauantaina oli tarkoitus mennä Karmaan juhlimaan Epävirallista varaslähtöä. Etkoilut suoritettiin onnistuneesti luokkakaverin kämpillä, vaikka jouduttiinkin hetki chillaamaan kämpän ulko-oven takana feat. kämpän omistaja koska ovi paukahti lukkoon ja avaimienhan täytyy näissä tapauksissa Murphyn lain nojalla jäädä oven väärälle puolelle. Karman jätinkin sitten väliin osin siksi, että ajokortti oli tosiaan teillä tietymättömillä enkä ollut varma että pääsisinkö sisään ja osin siksi, että jono sisään oli laittoman pitkä siinä vaiheessa kun ehdin paikalle. Lauantai-ilta
oli kuitenkin tästä huolimatta mukava, ja tykkäsin kovasti että meitä kerääntyi niinkin
iso porukka, seitsemän tulevaa kirjastotätiä, yhteen paikkaan. Viikonloppu päättyi suhteellisen onnellisesti - riittävästi juhlimista, kavereita tuli nähtyä ja ajokorttikin löytyi tänään kun ratsasin serkun kämpän ennen kuin juoksin itkemään perjantai-iltaiseen baarin että josko olis näkyny meikäläisen ajokorttia missään, nyyh. Huomenna syksyn eka koulupäivä (tähän kollektiivinen "jee!"). Jännää nähdä, että kuinka moni viimevuotisesta sakista jatkaa tiedonhaun ammattilaiseksi johtavalla tiellä, ja uudet kikolaiset ovat myös varmasti näkemisen arvoinen ilmestys.
