se fiilis kun meinaat kirjoittaa blogipostauksen vaikka piti tehdä soittolista

Viime postauksessa stressitaso oli lähes fataalilla tasolla, mutta nuavvaan selevittiin syyskuisesta koettelemuksesta. Sitä seurannut kahden viikon loma lokakuussa tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tein ihan 6/5 reissun syksyiseen Kotkaan, kävin sekoilemassa Sjoella, katsoin How I Met Your Motherin läpi (taas) ja suoritin Inktoberin virallisten promptien mukaan täysin aikataulussa.

Ainiin, ja kesälläkin oli melkosta, osallistuin Provinssiin ja Lamb of Godin keikalla kävin kirmailemassa moshpitissa. Eikä tullut kuin kerran nyrkistä korvaan!

Mutta oikeastaan aloin kirjoittaa tätä postausta sillä tarkoituksella, että tekisin soittolistan kuluneesta puolesta vuodesta, joten ottakaa tai jättäkää:

TOUKOKUU

twenty one pilots: Levitate

twenty one pilots sai aikaan jonkinlaisen heräämisen oman henkisen hyvinvoinnin sekä yleisen jaksamisen suhteen. Tajusin Tyler Josephin sanoituksien myötä, miten omia fiiliksiään voi ihan oikeasti purkaa kirjoittamalla. Käsitän monen olevan tässä kohtaa että "duh", ja että "sähän harrastat kirjoittamista, miten sä et ole voinut tätä tajuta?" Sanon siihen vaan, että; suutarin hevosilla ei ole juomakaukaloita. Next!

Yeasayer: 2080

Löysin tämän biisin, kun klikkasin itseni Ava's Demon -sarjakuvan Spotify-listalle. Se oli hyvä klikkaus! Tässä kappaleessa on kivan alkukesäinen fiilis.

KESÄKUU

Mikky Ekko: Who Are You, Really?

Niinpä Mikky, en tosiaan tiedä. Mutta sen tiedän, että tää kappale on ihan liian lyhyt.

Litku Klemetti: Sinä tiedät sen

Heh, tajusin juuri että tämä vastaa edellisen biisin kysymykseen. Tämä oli myös hyvä Provinssifiilistelykappale, vaikka Litku Klemetti ei ollutkaan esiintyjänä...

HEINÄKUU

Outlander: Transit

 

Aika loistava lenkkeilykappale. Lisäksi tykkään epämääräisistä Pendulumin The Island -viboista, mitkä biisistä välittyy yhdessä kohtaa.

Yellow Claw & Stoltenhoff: Beastmode

Muisto mökkireissulta, missä oli aika viilee meininki :D Oli heinäkuu ja meikä istui pihalla pipossa, villasukissa, huiveissa ja peitoissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja Rappakalja. Myös tästä kappaleesta irtoaa hyvät juoksupärinät.

ELOKUU

Avenza: Wicked

Avenzalla on muitakin hyviä biisejä, esimerkiksi Reverie lähtee ihan luvattoman kovaa.

Big Black Delta: Capsize

Ava's Demon -soittolista iski jälleen

SYYSKUU

Foals: The Runner

 

Hhhjhkhkh. Tää kappale. Tämä musiikkiteos. On täydellinen. The Runner tiivistää täydellisesti sen, miltä musta tuntuu aina syksyisin. Mulla tulee mieleen tästä putoavat lehdet, auringonpaiste kirkkaalta, kylmältä taivaalta ja kostean maan tuoksu.

M|O|O|N: Dust

Olen luetellut aikojen saatossa monia kappaleita, joiden tahtiin on hyvä hölkätä menemään, mutta Dust on hyvä kappale nukahtamiseen. Ei muuta kun repeatille vaan.

LOKAKUU

Foals: Into the Surf

Lokakuussa NaNoWriMo alkoi jo kuumotella, ja tämä kappale sai hautomaan kaikenlaisia angstisia kohtaloita omien hahmojen varalle. Foalsin kanssa kävi melkein twenty one pilotsit: tajusin uusimman levyn myötä, että näillä tyypeillähän on useampikin kuin vain yksi hyvä kappale.

Robert Edwards, Little Violet, Pisk: PiSk Swing

Lokakuussa oli aikaa peräti pelatakin jotain, joten tartuin Borderlands kolmoseen. Kollasin läpi Sanctuaryn nurkkia ja komeroita, kun yhtäkkiä katosta laskeutui diskopallo ja tämä kappale lähti soimaan :D Harmittaa, että pelaaminen on jäänyt niin vähälle viime aikoina. Kesällä innostuin hetkeksi Minecraftista (:D) ja Ion Furysta, mutta tosiaan vain hetkeksi. Mutta vaikka aikaa pelata ei (muka) ole, niin silti haaveilen että hommaisin The Outer Worldsin ja Noidan :'D Niin ja tietysti Cyberpunk 2077 sitten kun se ehtii ilmestyä.

MARRASKUU

JDX: Wan Taim (The Anarchist Remix)

Tämä on mukava laittaa repeatille muutamaksi tunniksi, jos pitää keskittyä kirjoittamiseen tai piirtämiseen. En ole vieläkään ihan selvillä siitä miksi hardstyle auttaa minua keskittymään niin hyvin, mutta ehkä asiaa ei tarvitsekaan ymmärtää. Ja kirjoittamisesta tuli mieleen, että tänä vuonna en aivan päässyt 50000 sanaan, mutta olin aika tyytyväinen 42069 sanaan, jotka sain kasaan. Ja olen lähempänä The Tarinan loppua kuin koskaan ennen, mikä on oudolla tavalla pelottava tunne.

Mike Shinoda: fine

Mike Shinoda on myös hiippaillut huomaamatta useammin kuin kerran soittolistoille. Ghost, Can't Hear You Now ja Running From My Shadow tulee ainakin mieleen.

JOULUKUU

 

Grimes: My Name Is Dark

 

Grimesista en muuten tiedä, mutta kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Tai siis eilen aamulla. Joka tapauksessa. Kiitos YleX.

 

 

 Sue: Moment

Okei, en rehellisesti sanottuna tiedä, miten tämän esittäjän nimi tai kappaleen nimi pitäisi kirjoittaa, mutta laulaja ainakin löytyy Spotifysta nimellä Sue. Tämä biisi on yksi tumblrissa säkällä vastaantulleista löydöistä, ja yllättäen minuun iski inspiraatio opetella kiinaa.

Noin, siinä puolen vuoden tunnelmat musiikin muodossa. Tällaisia biisilistoja on kiva tehdä, ja kun muutaman vuoden kuluttua palaan ihmettelemään että mitä helvettiä oikein olen tänne nakutellut, musiikki palauttaa muistot ihan eri tavalla mieleen kuin sekava tekstiseinä. Joissa niissäkään ei siis ole mitään vikaa. Muille näistä musiikkilistoista tuskin on samanlaista iloa kuin minulle, mutta semmoista on elämä.

Mut joo, kirjoittelen varmaan taas seuraavalla vuosikymmenellä.

No siis, joskus vois olla parempi kun olis vaan hiljaa

twenty one pilots: Heavydirtysoul

Olen viime vuoden toistellut otsikon lausetta itselleni aika monta kertaa. (! Ja kyseessä ei siis ole mikään veemäisen vague callout tai mitään, chill pls tämä kohdistuu vain minuun itseeni)

Mutta tuodakseni teidät lähemmäs näitä fiiliksiä haluaisin kysyä että onko teille hypoteettisille lukijoilleni koskaan tullut eteen sellaista tilannetta, jolloin olette ryhtyneet miettimään kaikkea elämässänne tapahtunutta nykyhetkestä kronologisesti takaperin ja jossain kohtaa äkänneet sen avartavan hetken, kun tajuatte että "Ahaa! Tämä Oli Se Kohta, Kun Olisit Voinut Vaan Hörpätä Kahviasi Hiljaa, Ja Sitten Jatkaa Elämääsi Kuin Mitään Ei Olisi Tapahtunut Ja Nyt Kaikki Olisi Helpompaa Tai Ainakaan Rintakehäsi Kohdilla Ei Tällä Hetkellä Painasi Painajaismainen Kauhu Siitä, Että Kaikki Menee Päin Helvettiä".

Koska minulle on!

Ja siis en tarkoita tällaisilla hetkillä sitä, kun jotain sellaista on meneillään jolloin voitte toimia jonkun hyväksi, jolloin teidän toimintanne on sillä hetkellä jonkun hyvinvoinnin kannalta kriittisen tärkeää. Ts. en puhu hetkistä, jolloin voi valita, syöksyykö auttamaan hukkuvaa tai muuta sellaista. Tarkoitan niitä hetkiä, kun tiedätte että elämä on helpompaa (vaikkakin tylsempää) kun vain jatkatte olemistanne niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - mutta tämä tarkottaa, että ette saavuta jotain, joka voisi olla ihan hyvä tai peräti mahtava juttu.

Tällä hetkellä minulla on hyvin voimakkaasti sellainen olo. Että olisi ehkä vaan kannattanut hakea lisää sitä perkuleen kahvia.

Mutta minulla on myös täysin toiseen suuntaan kohdistuva fiilis tähän aiheeseen liittyen.

Joskus se, että avaa suunsa, voisi myös olla positiivisen kehityksen paikka (jollekulle). Harmi että tässä toisessa skenaariossa valitsin toisin ja jätin koko homman sikseen koska 

ja joskus sarkaa on ihan liikaa, eikä kaikkia osapuolia jaksa kouluttaa mm. siitä, miten olla ns. diisentti yhteiskunnan jäsen joka välittää toisista ihmisistä. Ja nyt mua kalvaa syyllisyys, kun en nostanut sitä kuuluisaa kissaa pöydälle, vaikka olisin voinut.

Mutta joo - ei tämä elämä totaalisen päin vatukkoakaan mene, sillä töissä on oikein mukavaa, kaverit & sukulaiset estää mökkihöperöitymisen, olen ehtinyt netissä roikkumisen lisäksi lukea kirjoja (olen jopa inspiroitunut kirjoittamaan Goodreadsiin arvosteluja), pelaamaan (hankin ekan ikioman tv:n! ja ps4) JA mulla on koko kesäkuu lomaa :o Suunnitelmissa on mm. lukemista, kirjoittamista ja Provinssi, vaikka Keith Flintin poistuminen tästä ulottuvuudesta saikin melankolisen fiiliksen pintaan. Elämä kuitenkin jatkuu, ja odotan sitä että pääsen näkemään mm. Limp Bizkitin, Papa Roachin ja Lamb of Godin livenä, muun muassa.

Musiikki ja sen kuuntelu on ollut muutenkin aika isossa roolissa viime vuoden aikana, sillä esim. Soptify ehdottelee kaikenlaista mielenkiintoista joka viikko (yksi mieleenpainuvimmista oli venäläinen blackmetal-hiphop -kappale, joka ei eksentrisyydestään huolimatta kuitenkaan päässyt Second Chance -listalle) ja olen löytänyt paljon uutta ja myös vanhaa. 

Ja kun kerta musiikkiin päädyttiin - tämän postauksen musalinkki on itse löytämäni, vaikka siinä kestikin (eikä YT:n upotusikkuna näköjään toimi, lol) :D Mutta! Twenty one pilots on mun kirjoissani ollut sellainen "iha jees" -yhtye pitkän aikaa, ja olin ihan pihalla kun uusi sinkku Chlorine iski ihan täysillä takavasemmalta. Aloin kaivella bändin vanhempia kappaleita ja totesin että Blurryface -albumi on aika helvetin hyvä. Olen kuunnellut Polarize-biisiä paljon muutama vuosi sitten, ja se on edelleen aivan loistavan ravisteleva - mutta Heavydirtysoul on mun tämän hetken ehdoton lempikappale. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kuuntelen biisiä melkein taukoamatta enkä kyllästy ollenkaan. Jokin sen hektisessä alussa, takaa-ajolta tuntuvassa keskikohdassa ja hetkellisessä hengähdyksessä ennen loppuponnistusta inspiroi ihan valtavasti. Joidenkin kappaleiden kohdalla tuntuu, että ne tietyllä tavalla resonoi koko mun olemuksen kanssa, ja aina kun tämmöinen kappale löytyy, mieli räjähtää. 

Joskus ehkä hitaasti, mutta kuitenkin varmasti.