On tullut muutama hyvä kappale vastaan parin viime päivän aikana, ja nyt kun tässä kotona chillaan eikä ole paljon muutakaan tekemistä valtavan, joululahjaksi saamani Angry Birds -pehmolelun halailun ja Myssyn (toinen felis catus domesticus -lajin edustajistamme tässä taloudessa) rapsuttelun lisäksi, päätin tulla viljelemään linkkejä hullun kiilto silmissä.
Ellie Goulding: Figure 8 Ensimmäinen biisi jonka halusin tuoda tietoisuuteenne ompi tässä. Ellien kappaleet ovat tasaisin väliajoin vierailleet suosikkieni joukossa, kuten Starry Eyed, Your Biggest Mistake ja Lights (niin Bassnectarin remiksaus kuin se alkuperäinenkin). Figure 8 on hieman nyyhky - mutta jollain tasolla myös badass - kappale, ja voin sanoa että samastun biisiin jonnin verran. Ja Ellien ääni on aivan ihana, heleä ja käheä samaan aikaan (?), ja tuollaiset hiukset jos saisin niin... sitten minulla varmaan olisi Ellie Gouldingin hiukset.
Imagine Dragons: Radioactive Sitten tällainen tapaus. Musiikkivideo on muuten aika hauska, pehmolelutappeluita ja tyttö, jolla on jännät silmät, löytyy siitä pätkästä muun muassa. Sellainen hauska knoppi, että kertosäkeessä laulajan ääni kuulostaa omiin, välillä asiat omalaatuisesti käsitteleviin korviini ihan Rob Swirelta eli Pendulumin laulajalta. Tämä kappale on muuten ollut Assassin's Creed III:sen Launch Trailerissa taustalla, ellen väärin muista.
Swiss Lips: Danz Ainiin, tässä vaiheessa varmaan moni joka kuuntelee YleX:ää on varmaan on hoksannut, että nämä kaikki kolme biisiä ovat olleet YleX:llä soitossa ja ovat yhä. Aivan oikein! Hienosti huomattu, ota keksi. Noin. Danzin musiikkivideo tuo sekin Pendulumin mieleen, nimittäin tulin tuota tanssivaa pitkälettistä setää katsoessani ajatelleeksi että onpa muuten kauan siitä kun olen viimeksi katsonut Slamin musiikkivideon. Kyseinen video sisältää myös kadulla krebaavan sedän, mutta hällä ei ole paitaa päällä. Ihan katsomisen arvoinen video, miksi ihmiset eivät tanssi enemmän sillä tavoin, iliman kaikellaasta ressiä? Iina, Erika ja SannaK kävivät tosiaan Sjoella, ja täytyy sanoa että oli aivan übermuikkusta että nähtiin, saatiin jauhaa pölwänderiä, syötiin paljon ja päästiin vähän tanssimaankin (suurilta osin minun ja Een musiikillisen eksperttiyden ansiosta). Tiedoksenne, jos te asianomaiset tätä luette: olette äärimmäisen raksuja. Toivottavasti näkyilemme pian uudelleen. Puhelimeni meni hajalle. Uskollinen Sony Eerikinpoika levisi totaalisesti: kyseessä on siis liukukantinen Walkman, ja jos erehdyin sulkemaan liukukannen, ruutu ei enää herännyt eloon muulla keinolla kuin sammuttamalla koko schaibale ja sitten käynnistämällä uudelleen. Jännintä tässä tarinassa oli se, että samana aamuna kun puhelin prakasi, näin unta että pudotin kännykän vauhdista asfaltille. Kun palasin takaisin hakemaan sitä, ruutu oli säpäleinä kuin paraskin iOmena. Siitä unesta sitten heräilin todellisuuteen kun kännykän herätys pärähti päälle, ja kun yritin pistää herätyksen pois niin jouduin tuumaamaan vain että "Mtäprklettä" kun näyttö pysyi pimeänä vaikka kuinka räpläsin. Tuota minä kutsuisin enneuneksi, vaikka en kyllä kiellä sitäkään mahdollisuutta että olisin hakannut kännykkäni itse hajalle unissani. Minulla kun ei ole siitä mitään muistikuvaa. Täytyi nyt sitten viimein ottaa käyttöön tuo kosketusnäytöllinen (byöö) Samsung, jonka äiti jostain tuntemattomasta syystä meni hommaamaan minulle kesällä. Voi minkä teit minulle, Eerikinpoika. Sain Sjoen kämpälle kansainvälisen tuulahduksen eilen, kun serkun luona majaileva itävaltalaisvaihtari Katja tuli vastaan uudeksi vuodeksi vierailemaan tullutta kaveriaan. Kello oli kaverin päästessä perille jo sen verran paljon että jäivät sitten yöksi. Kommunikointi pelasi yllättävän hyvin englanniksi ja vähän suomeksikin, vaikka saksankielestä en ymmärtänyt montakaan muuta sanaa heinekenin ja jägermeisterin lisäksi. Tyypit olivat myös varsin innoissaan Dishonoredista, ja siinähän se ilta sitten kuluikin. Tänään pääsin viimein Assassin's Creed kolmosen kimppuun. Varmasti elämäni vikkelimmät neljä ja puoli tuntia, ja olen yhä Haythamin tehtävissä - mutta voi että, rakastan jo nyt ACIII:sta. Siinä on paljon enemmän syvyyttä kuin Revelationsissa (joka itseasiassa *köh* on vielä kesken...), ja kolmosessa voi jopa silitellä koiria ja ruokkia kadulla vaeltavia sikoja (enkä puhu nyt rahan heittämisestä hampuuseille)! Olen muuten huomannut että Dishonored on jotenkin jäänyt selkäytimeen - aina nykyään kun Assassin's Creedia pelatessa vartija hoksaa minut, tulee sellainen "VOI PE***!" -efekti, vaikka ennen olen tuumannut "okay bro, you asked for it" ja päitä irtoaa ilman mitään sen kummempia pelleilyjä. Ainut juttu mikä tuossa kolmosessa tälläistä satunnaista pilkunviilaajaa kismittää on se "täydellinen synkronisaatio" -systeemi. Siis onhan sellainen ollut jo Brotherhoodissa ja taitaa olla Revelationsissakin, muttah. Jotenkin se tuodaan kolmosessa enemmän esille, että "et muuten suorittanut tätä tehtävää täydellisesti, daiju! Et tehnyt vähintään kolmea ilma-assassinaatiota, selvittänyt mitä sateenkaaren päästä löytyy ja *jotain muuta tehtävän kannalta täysin irrelevanttia tilpehööriä*". Raah. Tekstit on kuitenkin käännetty suomeksi ihan hyvällä menestyksellä, vaikka onhan noita kirjoitusvirthjeitä löutynut muutanma sieltä täältä. Shaunin jutut eivät kuitenkaan ole suomeksi ihan yhtä toimivia, mikä on pikkuinen miinus. Nyt voisin jatkaa One Piecen lukemista. Minulle tuli täysin random pakkomielle yhtäkkiä lukea Impel Down - ja Valkoparta-pokkarit, sillä en muista niistä enää paljon mitään. Olisikohan kyseessä joku post-traumaattinen stressioire, kun ottaa huomioon että miten Acelle käy kaikesta eeppisyydestä huolimatta. Uudesta vuodesta vielä - ei jaksaisi odottaa, vaikka jännittääkin. Hii. Että hyvät uudet vuodet jo nyt, sillä mahdollisuus että kirjoitan enää ennen uutta vuotta on melko varmasti alle yhdeksäntuhannen.
Theo Hakola: Ballad of a Thin Man Teistä kenelläkään ei varmasti ole aavistuksenkaan vertaa aavistusta siitä aavistuksen määrästä, jonka joku voisi aavistaa jos kertoisin hänelle kuinka paljon onnellisemmaksi maailmani muuttui pari minuuttia sitten kun satuin kuuntelemaan YouTubesta jotain minkä kuvittelin olevan Bob Dylanin Ballad of Thin Man. Jutun pointti on se, että kyseessä ei ollutkaan Dylanin oma, alkuperäinen versio, vaan Stephen Malkmuksen tulkinta - kuten eräs asioista tietoisempi YouTuben käyttäjä, Beccaskate31, tiesi kertoa. Siitä hyvästä tämä yksilö sai peukaloni ja ryhdyin etsimään parempaa versiota tästä musiikillisesta helmestä. Vaikka pidän Bob Dylanin alkuperäisversiosta, joka muuten löytyy albumilta Highway 61 Revisited, tuo Malkmuksen tulkinta on siihen liittyvine muistoineen ainutlaatuinen. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Muistin samalla kuinka aikoinaan jahtasin Ballad of a Thin Manin eri versioita Spotifysta, ja törmäsin tuohon yllä komeilevaan tulkintaan. Theo Hakola on ilmeisimmin amerikkalais-ruotsalais-suomalainen muusikko ja näyttelijä sekä maailmanmatkaaja, ja hänen Ballad of a Thin Maninsa on aivan huikean hyytävä. En silloin aikoinaan löytänyt hänen musiikkiaan juuri lainkaan YouTubesta, mutta äsken muistin että hänkin on olemassa ja kyllä, joku ihana yksilö oli ladannut tuonkin palasen eeppistä musiikkia YouTubeen. Mikä ilontäyteinen aamuyö! Sitten yksi juttu, joka tänään palasi mieleen parin viikon takaa - tiedätte varmaan tunteen, kun yhtäkkiä jonkin asia, jota on aiemmin pohtinut ja yrittänyt kaivella aivojen perukoilta, palaa mieleen ja tavallaan tulee sellainen ahaa-elämys. Minulle tuli päivällä ihan yhtäkkiä sellainen kun muistin kuinka väitin eräällä englannintunnilla kavereille, että monikko sanasta "hanhi" olisi jossain englannin murteessa tai missä lie "boobs". Sain osakseni epäuskoisia päänpyörityksiä ja syytä olikin sillä olin väärässä, koska se olikin "boobies", eikä kyseessä oleva siivekäs ollut hanhi vaan suula (yks. booby). Jei jälleen satunnaisille faktoille!
Erilaiset jouluntoivotukset terv. Insanity Wolf Oli kyllä oikein jouluisa, leppoisa, rauhaisa ja muutenkin isaan päättyvä fiilis kun laulelin tätä ja samalla paistelin Valion luumutähtitorttuja, joista osa näytti uunista ulos tullessaan hieman jostain mutaatiosta kärsivältä... No jaa, sopii teemaan ihan hyvin.
Mistä helskutista tämä kaikki pakkanen yhtäkkiä pamahti mestoille? Päivällä kävin heivaamassa matot ulos siivousinnon tuoman voimain tunnossa ja vannon että Pakkasukko itse jysäytti luuvitosella päin taulua. Vielä viikko sitten muistelen tassutelleeni ympäriinsä Converseissa ja syystakissa, ja nyt yhtäkkiä esimerkiksi postilaatikolla käyntiä varten täytyy varustautua perusteellisemmin kuin napajäätikölle lähtiessä. Niin joo! Käytiin tosiaan katsomassa Hobitti. Se oli hyvä leffa se (Thorinin kulmien alta tuijotus oli ylitsepääsemättömän shekshekäshtä), ja toisaalta tykkään että Hobitista on luvassa peräti kaksi leffaa tämän ensimmäisen lisäksi, sillä sehän tarkoittaa sitä että leffoissa seurataan tarkemmin kirjan juonta ja muuta kivaa. Toisaalta taas haistan vienon rahastuksen häivähdyksen, mutta no jaa - Shut up and take my money!
Olen saanut jo muutaman joululahjan, muun muassa kaiuttimet (<3) sekä viimeisen osan Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset -kirjasarjasta. Kummisetä on lahjoittanut aikaisemmat osat milloin syntymäpäivä-, nimipäivä- tai joululahjana, ja nyt sain sitten tuon Maalattujen luolien maan. Okei, olen siis avannut lahjat eikä ole vielä edes aatto, mutta tuo kummisedän antama paketti oli kertakaikkiaan pakko avata ja lukea ensimmäinen luku (ja vähän toistakin). Hillitsin kuitenkin itseni sillä Valkoparta Karjupukki on vielä kesken, ja haluan ensin keskittyä kunnolla Pratchettin mestariteokseen, ja fiilistellä sitten asianmukaisesti Untinen-Auelia (jolla on muuten suomalaiset sukujuuret btw).
Huomenna on muuten jouluaatto, ellei joku ole vielä hoksannut. Meidän perhe lähtee Mummun ja Papan luo Syömään (Kyllä. Nimenomaan isolla ässällä.) jonka jälkeen on tiedossa asiaan kuuluvaa rötväystä jolloin mm. katsotaan televisiota & nauretaan tippa linssissä vanhoille valokuville. Sitten juodaan kahvit ja availlaan joululahjat. Minä en ole tänä vuonna hommannut kenellekään joululahjoja, sillä se on yksi juttu jossa olen ihan käsi ompelemisen, päässälaskun ja saksan kieliopin lisäksi. Vähän on kyllä huono omatunto, mutta ehkä voisin tehdä jonkinlaisen aiheeseen liittyvän uudenvuodenlupauksen tai jotain vastaavaa.
Loppuviikosta saankin kolme oikeaa pullanmurusta kylään, jeii! c:
Allekirjoittanut toivottaa kaikille tämän merkinnän pariin eksyneille ja tähän saakka lukeneille hyvää joulua sekä parempaa uutta vuotta kuin tämä vuosi oli, ellen sitten satu kirjoittelemaan ennen uutta vuotta lisää diipadaapaa tänne blogosfääriin. Tosin melko varmasti kirjoitan, nettiriippuvanen kun olen, mutta ehkä en kirjoitakaan, sillä olen myös laiska. Ta-taa!
Feed Me & Crystal Fighters: Love Is All I Got Ihana päänpehmittävä rallatus tuo Love Is All I Got. Tykkään aivan valtavasti siitä tunteesta joka tällaisista kappaleista tulee - puhun siis siitä sisältäpäin lämmittävästä fiiliksestä, joka saa hymyilemään vaikka olisi mikä. Mutta älkää murehtiko, olen vastapainoksi kuunnellut Mortal Kombat Themeä K.M.F.D.M.:n remiksaamana, joten en luultavasti ole kadottamassa kovisidentiteettiäni (lol onko minulla sellainen), vaan luultavasti ainoastaan järkeni. Ja silloihan ei ole kyse mitenkään suuresta menetyksestä.
Huomenna onkin sitten viimeiset tunnit tämän syyslukukauden osalta, ja sitten helpottaa, heh. Hieman jännitysmomenttia viimeisiin tunteihin tuo se, että ne vietetään englannintentin ääressä, ja tätäkin kirjoittaessani ajatus harhautuu välillä kun jään miettimään että mikäs himskatti se kunnankirjasto on englanniksi, ellei common library? Jaa... Mikä pirun "municipal library"? Ikinä kuullutkaan. Ja jos opettaja tosiaan kysyy että mikä on vaatenaulakko englanniksi, pistän ystäväni Ming Yaon välityksellä hänelle terveisiä.
Ja tuon kirjoitettuani tajuan että on varmaan aika pitää lomaa 9GAGista, because I've started thinking in memes. Memet. Internetin jatkuvasti kehittyvät, syntyvät ja kuolevat inside-joket (tai ainakin niin "inside" kuin Internetin maailmassa jokin voi olla. Eli ei kovinkaan, mutta on silti. Tuossa taas ei ollut mitään järkeä, joten jatketaan). Olisikohan mahdollista, että tulevaisuudessa memet ja niihin liittyvät lauseet hitaasti mutta varmasti hiippailevat Internetistä englantia puhuvien puhekieleen jokapäiväisiksi sanonnoiksi, elokuviin, kirjallisuuteen ja musiikkiin intertekstuaalisiksi viittauksiksi ja lopulta ehkä jopa uutisotsikoihin tehokeinoiksi? Tosin samaan aikaan kun nämä memet yleistyisivät, niistä melko varmasti katoaisi se pointti mikä niissä alun perin oli. Ei varmaan hirveästi enää naurattaisi, jos uutislähetyksen tunnusmusiikissa olisi sample Trololosta ja tämän jälkeen uutistenlukija ilmoittaisi että "Our headlines today are: 'Government raised ALL THE TAXES', 'wildfire burned the whole town down like a boss' and 'drinking coffee is bad and you should feel bad'" ja tämän jälkeen uutistenlukija kysyisi meteorologilta, että olisiko kivoja kelejä luvassa, ja meteorologi toteaa "Bitch please, it's going to snow so hard that it's better drink my own piss."
Odotan keskiviikkoa ja torstaita aivan innoissani - ensin keskiviikkona pikkujouluilua ja torstaina mennään ilmeisesti Hovifilosofin ja Kämppiksen kanssa katsomaan Hobitti. Toivottavasti Marilyn ei ole ihan täynnä muita elokuvaa ihan intopiukeana odottaneita, vaikka uskon että niin tulee varmaankin käymään. Olin aika vaikuttunut kun näin Hobitin trailerin ensimmäistä kertaa kun olin katsomassa Iron Skyn, mutta en itseasiassa kuitenkaan itse kuulu niihin intopiukeana kyseistä pätkää odottaneihin.Sanotaanko että tunnen sellaista lievää mielenkiintoa - täytyy tosin myöntää, että ne kääpiöt eivät olleet siinä trailerissa lainkaan niin kääpiömäisiä kuin ajattelin. Okei, TSH:n Gimli oli kyllä täysin niin kääpiömäinen kuin kääpiön kuuluukin ja melko symppis sellaisenaankin, mutta kun näin Hobitin trailerissa Filin, Kilin ja Thorin hemmetin Tammikilven, jouduin syöksymään leukani perään ettei se olisi valunut tuolien ali alimmalle istuinriville. Minun fantasiamaailmakääpiöni ovat pieniä, sisukkaita, parrakkaita pirulaisia, eivät selkäpiitä hyytävästi laulavia, partansa siistineitä minikomistuksia.
Ja nyt olen kirjoittanut sanan "kääpiö" niin monesti eri muodoissa ja toistanut sitä mielessäni niin paljon, että koko sana alkaa tuntua ihan ihmeelliseltä ja absurdilta. Tiedättekö fiiliksen josta puhun? Sille on nimikin, nimittäin jamais vu. Ei pidä sekoittaa presque vu -fiilikseen, siis siihen että jokin asia, kuten esimerkiksi ihmisen nimi tai vieraskielinen sana, on ihan kielen päällä mutta et tunnu saavan sanotuksi sitä. Jei randomeille faktoille!
Tämä on tarkoittanut kaikenlaista päämäärätöntä säätöä, kuten mm. kolmeen saakka valvomista, 9GAGin maanista selaamista uusien postauksien toivossa, CTFxC:tä sekä GaLm's Island Adventuren eli GaLmin FarCry 3:sen pelivideoiden tapitusta. En tosin vieläkään tiedä että haluaisinko itse pelata FarCry kolmosta, mutta GaLmin edesottamukset Rookin saarella ovat hauskaa seurattavaa, aivan kuten videot Skyrimista ja Fallout: New Vegasistakin. FarCry kolmosessa vaikuttaa olevan aivan loputtomiin jos jonkinmoista sivu-, etu- ja takatehtävää, joten epäilen vahvasti että aivan kaikkea GaLm ei jaksa käydä läpi, mutta hänen videonsa antavat kyllä hyvän kuvan pelistä kuin pelistä. FarCry kolmosessa on mahtavien alueiden lisäksi mielenkiintoiset hahmot, ja koska kuulun Irrationaalisten Fanityttöjen Liittouma-Armeijaan*, olen tietysti lääpälläni Rookin saaren kaikista psykoimpaan sosiopaattiin, aka Vaas Montenegroon. Äijä on sekaisin solutasolta lähtien, mutta onnistuu silti olemaan samalla ihan hemmetin koominen ja symppis. Mikä siinä on, että aina pitää tykästyä kaikista perkeleellisimpiin paskiaisiin joka pelissä, elokuvassa ja sarjassa, kuten esimerkiksi Vulpes Inculta, Fallout: New Vegas Alexander Mahone, Pako Jokeri, Dark Knight Trafalgar Law, One Piece Izaya Orihara, Durarara! Boba Fett, Star Wars Veli Sum, Kung Fu Hustle Grimmjow Jaegerjaguez, Bleach Long John Silver, Aarresaari Thugs-4-Lessin johtaja, Ratchet & Clank 2: Going Commando (Aivan mahtava örkki, muistan ikuisesti tyypin myyntipuheen "Thugs-4-Less - If it ain't broke, we'll break it")
Puuh... Tässä oli ensimmäiset tällä hetkellä päähän pälkähtävät pahikset tai muut sellaisiksi laskettavat, jotka ovat jotenkin onnistuneet löytämään pehmeän kohdan paatuneessa sydämessäni & pesiytyneet sinne.
Söin joulufiiliksen herättämiseksi puoli pakettia Fazerin salmiakkikonvehteja, sillä kuten tiedettyä, mikään ei herätä joulufiilistä paremmin kuin salmiakkikonvehdit ja niiden mässyttäminen nonstoppina kunnes huomaat hautautuneesi karkkipapereihin. Sain muuten pari joulua sitten lahjaksi ko. karkkeja vaatimattomat 14 rasiallista, ja tykkään yhä kyseisistä karkeista. True story. Kämppiskin innostui tekemään joululeipomuksia - pipareita & jokin todella pitkäniminen pekaanipähkinäleivos, joka on muuten aika hiton hyvää. Ja joulusta & joululeipomuksista tulikin mieleen, että tunteja on enää kahtena päivänä, ja keskiviikkona onkin kikojen pikkujoulut sekä Maailmanlopun Kaadot Ilonassa. Aika vauhdikas alku lomalle siis. Oioi, ei muuten ole enää kauaa siihen, että Ee ja Ii tulevat Sjoelle. Viime vuonna oli kyllä eeppistä, enkä millään malttaisi odottaa - saattaa jopa olla niin, että odotan heidän visiittiään enemmän kuin joulua. Hihii, tiedossa on ainakin klubbailua ja sivistynyttä keskustelua, ja luulen että hyvät sapuskat ja juomatkin saattavat kuulua asiaan.
Niin ja tuli muuten mieleen, että sain kuin sainkin ensimmäisen A Song of Ice and Fire -romaanin, eli Game of Thronesin, luettua. Ei siihen mennytkään kuin melkein kolme kuukautta. Ennen kuin tarttuisin A Clash of Kings -tiiliskiveenteokseen, päätin pitää vähän lomaa englanninkielestä ja luin toisen Kuopion tuliaisen, Terry Pratchettin Muks! -romaanin. Kyllähän minä Muks!ista tykkäsin - Vimesin hahmo (joka on jokaisessa Vartiosto-tarinassa aina vain mahtavampi) ei pettänyt nytkään, juoni oli monitasoinen ja uudet vartiostolaisetkin olivat mielenkiintoisia - mutta jokin ei naksahtanut. Ehkä luin romaanin liian nopeasti, miettimättä ja keskittymättä enempää, enkä hahmottanut kunnolla kuinka kaikki loksahtaa paikoilleen - kuten Pratchettin romaaneissa lopussa yleensä käy. Mikä tahansa olikaan syynä tällaiseen naksahtamattomuuteen, päätin että Muks! täytyy lukea vielä uudestaan. Mutta ei heti, sillä jouluksi parasta lukemista on tietenkin Pratchettin Valkoparta Karjupukki, joka on ehkä Pratchettin paras romaani. Kamoon, Kuolema hoitamssa Karjupukin hommia? Pure Gold!
Jep jep, joulukuu pääsi jotenkin yllättämään. Tunteja on jäljellä enää seitsemäksi päiväksi, ja sitten alkaakin joululoma. Awesome. On kyllä tullut löysäiltyä koulutehtävien kohdalla taas sen verran, että alkuloma menee kyllä mm. englannintehtävien parissa - mutta ei se haittaa, deadlinet siintää vasta kaukana tulevaisuudessa kahden viikon päästä.
Tuhosin varmaan osan yhden bemarikuskiparan itsetunnosta, kun olimme erään R-Kioskin edustalla serkun kanssa parkissa eilen illalla. Istuin siis siinä serkun autossa vänkääjän paikalla, ja viereen parkkeerasi hulppea musta bemari, josta nousi kuskin paikalta nuori mies Like a Boss. Vaikutelman tosin pilasi se, että noustessaan ylös tyyppi tööttäsi torveaan vahingossa ja kasvojen ilme venähti Like a Bossista Oh God Whyn tasolle. Totesin vain, että painoit sitten tööttiä ja repesin tyypin ilmeelle, varsin nopealle paikalta poistumiselle ja koska väsyneenä kaikki on muutenkin pirun hauskaa. En tosin tiedä että huomasiko tyyppi että minä huomasin (hirnumiseni desibelitaso nousi kyllä taatusti kipukynnyksen yli joten luulen että bemarikuskiraukalle tuli aika selväksi että joku ainakin huomasi), mutta nauroin asialle vedet silmissä vielä viiden kilometrin päässä kyseisestä R-Kioskista.
Tänään kierrettiin kaikki Sjoen mahdolliset ja mahdottomat kaupat. Mission: Find an advent calendar for cousin's son. Protocol level: High (whatever that means) Beware: Sore feet, loss of fucking big amount of money. Expect high level of temptation towards Angry Birds -merchandise and Moomin-cups. Keep your resistance agent, you really don't need that shit.
Tulos oli se, että hemmetin joulukalentereita ei löytynyt mistään muualta kuin Päivölän Cittarista, ja se oli tietenkin viimeinen paikka jossa käytiin. No, en kuitenkaan valita pitkästä kauppareissusta, sillä itselle mukaan tarttui uusin Bleach, kaksi hiusväripakettia sekä valokynä suhteellisen halvalla sekä aivan täysin yllättäen Hotel Babylonin 1. tuotantokausi. Olin aivan kakkosnelosella kalloon kumautettu kun löysin sen Minimanin hyllystä, hintaan 8,95. Hotel Babylon oli aikoinaan yksi lempisarjoistani, mutta vuosien saatossa tuokin helmi oli painunut jonnekin muistojen pohjamutiin ja sarjan mahtavuudesta huolimatta olin ihan kokonaan sen unohtanut. En ollut edes haaveillut, että saisin sen joskus omaan hyllyyn <3
Sami Hedbergin Kokovartalomies 2 tuli myös visuaalisesti ja auditiivisesti nautittua eilen illalla. Hovifilosofimme antoi alkusyksystä rankkaa kritiikkiä Hedbergin huumoria ja koomikointia kohtaan, mutta itse ainakin hekottelin Hedbergin jutuille niin, että oli yhdessä kohtaa juomatkin sylissä. Tottahan se on, että Hedberg perustaa juttunsa pääasiassa erilaisille äänille eivätkä tarinat itsessään edes ole kovin hauskoja, mutta jokin siinä tyypissä herättää sympatiat ja naama vääntyy virneesen kun vaan näkee pelkästään äijän pärstän. Ilari Johansson on tosin suomalaisista koomikoista lempparini, mutta Hedberg tulee hyvänä kakkosena.
Edit: Niin tämän halusin vielä jakaa. Pinn Panellen versio Flux Pavilionin Bass Cannonista on aivan jäätävän kuumottavaa settiä.
