Viikon WriMo-tuskailu, olkaa hyvät

Deako: We Are Everything

Olen tarkalleen 4772 sanaa jäljessä aikataulussa tällä hetkellä :D Miten näin pääsi käymään? Noh, minäpä kerron - olin siis viime viikolla kirjoittanut melkein kolmen päivän edestä wrimoa varastoon, jotta voisin viikonlopun ottaa vähän lomaa kirjoittamisesta. But here's the Deal:

Kirjoittamisesta

Ei

Oteta

LOMAA

koska semmoinen säätäminen yksinkertaisesti pilaa flown. Olisi pitänyt ottaa wrimo-teksti mukaan viikonloppuna ja edes avata ko. tiedosto kerran illassa, jotta inspiraatio ja kosketus hommaan pysyisi edes jotakuinkin ennallaan. Ja kaiken lisäksi, typeryyksissäni jätin tekstin viikonlopuksi vieläpä sellaiseen kohtaan, etten tiedä miten jatkaa. Olin maanantaina aivan lukossa, ja tuntui kuin olisin umpikujassa. Jep, tiedän että tarinan rungon pitäisi tässä vaiheessa jo olla selvä kuin pläkki, mutta juuri tähän kohtaan The Tarinaa olen aina alustavia suunnitelmia miettiessäni jättänyt eräänlaisen harmaan alueen - yksinkertaisesti siksi, etten oikein tiedä, miten siirtyä juonikaaresta toiseen. Olen kai aina ajatellut, että keksin ajallaan jotain, ja kauan aikaa suunnittelin tähän kohtaan The Tarinaa päästyäni kirjoittavani jonkinlaisen aikahypyn.

Nyt kuitenkin olen pohtinut ajatusta muutaman päivän, ja olen tullut siihen tulokseen etten oikein pidä aikahyppy-ajatuksesta enää. Ratkaisu: kehittele täysin tyhjästä tuore juonikuvio, joka sulkee kahden juonikaaren välisen kuilun. Oikeastaan tämä on aika jännittävä tilanne, ja mitä enemmän pyörittelen kyseistä tyhjästä nykäisemääni juonenpätkää ja siihen liittyviä kohtauksia päässäni, sitä järkevämmältä ja tärkeämmältä tarinan kannalta koko kuvio tuntuu. Miten edes kuvittelin kirjoittavani The Tarinan ilman sitä?

Surullista on kuitenkin se, että tajusin viikonlopun jälkeen tekstiä lukiessani, että joudun korjaamaan yhden luvun rakenteeltaan täysin erilaiseksi.Sisältöä ei onneksi tarvitse kirjoittaa kokonaan uusiksi :D Tiedän että tällaisia ei tarvitsisi murehtia vielä tässä kohtaa vaan vasta joulukuussa kun haaste on suoritettu, mutta kertokaapa se sisäiselle editoijalleni.

Haluaisin vielä painottaa miten erikoista on, että en ole vielä luovuttanut. Yleensä minulla on tapana jättää tällaiset isot jutut ja projektit aina kesken jossain kohtaa, mutta nyt ei tunnu siltä. I'm filled with determination! >:D

Viikonloppu oli mahtava - olin serkun luona käymässä, ja tuli ryskättyä, manailtua ja siivoiltua niin heillä kotona kuin firmallakin. Serkun poikakaverikin luki tähän mennessä viimestelemäni neljä lukua The Tarinaa (vieläpä täysin vapaaehtoisesti). Palaute oli oikein mieltälämmittävää, ja pääsin myös todistimaan ihka ensimmäistä The Tarinaan liittyvää shipping war -hetkeä, kun serkku ja tämän poikaystävä väittelivät siitä, kenen kanssa päähahmoni päätyy yksiin The Tarinassa. Suunnilleen itkin naurusta :'D

Alright, enough lollygaggin'.

Viikon kuluttua ollaan viidessäkymmenessätuhannessa.

NaNoWriMo-tilastoja & Maken järki?

System of Loudness: Deserted Place

Heck

Nyt kyllä taas löytyi semmonen biisi (vieläpä suomalaiselta YouTube-kanavalta, toim. huom.) jonka voimalla jaksoi naputtaa tuplamäärän sanoja tälle päivää (btw assosioin tän biisin täysin Rafaeliin ja sen mielenliikkeisiin, tietäjät tietää) :D Note to self: hardstyle on lenkkeilymusan lisäksi täysin käyttistä, kun pitää kirjoittaa ihan pirusti ja tilanne kaipaa taustamelua.

Sitten asiaan: wrimo etenee mainiosti! Olin maanantain vähän jäässä, mutta eilen ja tänään olen kirinyt edelle aikataulussa, jotta viikonlopun voi sitten ottaa vähän rennommin ja pitää luovaa taukoa serkun luona Sjoella :D

Tällä hetkellä olen kirjoittanut wrimo-tiedostoon 28 452 sanaa. Sanojen kokonaismäärä on tosin 29 296, mutta kuten olenkin jo aiemmin maininnut, minulla on osittain valmista tekstiä wrimoa varten jemmassa, ja tällä hetkellä copypastea tuosta wrimo-tiedostosta on siis 871 sanaa. Tarkkaa: on. Ja lisäksi pitää kai leijua sillä faktalla, että jos wrimon haluaa suorittaa ajoissa, päivässä tulisi kirjoittaa n. 1667 sanaa. Joten tässä kohtaa kuukautta sanoja tarvitsisi olla koossa vasta 25 005 kpl. Olen siis 3447 sanaa edellä. Ayy

Nojaa, tuo etumatka hupenee tosiaan viikonloppuna saman tien :DD Että sitten pitää taas tsempata. Mutta tässäpä muita tilastoja näin puolivälissä nanowrimoa:

• Tiedostossa on tällä hetkellä 69 sivua tekstiä ( ͡° ͜ʖ ͡°)
• ...Ja yhteensä 234 809 merkkiä, mukana myös copypastettu osuus, koska olen laiska ja tymä enkä jaksa laskea yhtään enempää kuin itseäni kiinnostaa :^D
• Olen kirjoittanut keskimäärin 1896,8 sanaa päivässä
• Ahkerin päivä on tähän saakka ollut 12.11.: 4876 sanaa (ei ihan vielä yllä Rousahin godlike over 7000 -puristuksen tasolle, mutta ehkä minä vielä...!)
• Laiskin päivä on tähän saakka ollut 9.11.: kirjoitin -396 sanaa xD (liitä tähän monimutkainen vitsi siitä, miten kaikki muukin maailmassa otti tuona päivänä takapakkia kun tupeeta käyttävä ahdistelija-appelsiini voitti 'valitse kahdesta paskasta vaihtoehdosta vähemmän paska' -kilpailun suuren suolavesikeskittymän toisella puolella) Joo no, periaatteessa en ollut laiska, sillä kuten arvaatte, editointipakkomielle iski ja poistelin täysin turhaa, univajeessa kirjotettua soopaa jossa ei ollut mitään järkeä kun luin tekstiä seuraavana aamuna, like what in the goddamn-

Sitten ajatuksia tästä omasta tekstistä jota kutsun siis tässä vaiheessa vielä The Tarinaksi (lyhenne Therinen Tarinasta lül koska päähahmoni nimi on Therine adfgdjjshksj): olen ryhtynyt vahvasti epäilemään, onko tässä minun kertomuksessani oikeastaan mitään järkeä. Mietin koko ajan, mitä ajatuksia teksti herättää muissa ihmisissä. Onko se täysin käsittämätön? Hidastempoinen? Itseääntoistava? Tylsä? Täynnä kliseitä, jotka ovat niin väsyneitä että niille tekisi mieli antaa kuppi kuumaa kaakaota käteen, kääriä vilttiin ja kantaa sänkyyn, peitellä hyvin ja sanoa "älkää huoliko, voitte varmasti paremmin muutaman kymmenen vuoden kuluttua, kun olette taas uusia ja mielenkiintoisia suurimmalle osalle yleisöä"?

Mietin tällaisia täällä blogissa, sillä tekstiä kirjoittaessani ja lukiessani en ole kovin itsekriittinen tarinani juonen tai kerrontatyylini suhteen (toki joskus totean pitkästäkin pätkästä että "nope" ja poistan, kuten edellä tuli mainittua). Tiukan oikeinkirjoitus- ja kielioppisulkijalihaksen jälkeen päässäni on nimittäin erittäin suuriaukkoinen juonisuodatin, jonka läpi suurin osa tekstistä valuu paperille. En juurikaan tuskaile millaista paskaa se onkaan juonellisesti, dialogin kannalta ja seurattavuudeltaan, vaan luen sen muutamaan kertaan ja totean hyvillä mielin, että "siitähän tuli jees". Jotkut kai pitävät kykyä olla tyytyväinen tekstiinsä hyvänä kirjoittajan ominaisuutena (siis ei hyväN vaan hyväNÄ), minua kyllä vähän pelottaa, että olenko ihan toope kun en tajua että omasta mielestäni "jees" teksti kuuluisi oikeasti septitankin pohjalle tms.

Olen ollut niin kauan aikaa itse itseni (erittäin höveli) kriitikko - miten minä muka voin olla varma, että teksti on jees tai edes ihan jees? Olen antanut tekstistä neljä ensimmäistä lukua luettavaksi muutamalle kaverille, ja kommentit ovat tähän saakka olleet positiivisia. Mutta uskon kyllä sen, mitä Hemingwaykin kuulemma on sanonut: "the first draft of anything is always shit" tjsp - tarkoitan siis sitä, että tässä nykyisessä The Tarinan versiossa on varmasti paljon parannettavaa. Mutta ei se silti tunnu minusta paskalta, ainakaan tässä vaiheessa. Katotaan +10 vuoden kuluttua uudestaan? D:

Ja yksi juttu mikä myös vähän huolestuttaa on se, että millaisen... tuota, sanotaan synkän, pimeän tai creepyn puolen tuon itsestäni esille tarinassani. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että vaikka en voikaan kehua olevani mitenkään korttelin terävin reunaruhtinas, olen silti melkoinen sadisti mitä tulee omien hahmojen kohteluun ja ainakin henkiseen rääkkäykseen. Mutta toisaalta en osaa kirjoittaa väkivaltaisia, tarantino-tyylisiä "veri lentää eikä se ole omaa"-kohtauksia sit niinku yhtään.

Case in point:
> suunnittele kohtaus, jossa hahmon käsi leikataan irti miekalla.
>> ryhdy kirjoittamaan kohtausta all pumped and excited for BLOOD and PAIN
>>> kesken kaiken iskee valtavan huono omatuntuo - ansaitseeko hahmo tätä tosiaan?
>>>> ???
>>>>> päädy kirjoittamaan kohtaus lopulta niin, että hahmon käsivartta ihan pikkuisen lävistetään miekalla.
>>>>>> istu näppäimistön ääressä pettyneenä itseesi. Tämä on sinun elämäsi nyt.


Sitten jotain ihan muuta:

Gray Still Plays: My Summer Car

Katsoin Life of Boriksen videon My Summer Carista (ja jaoin sen tietysti lähipiirini iloksi facessa), ja sitten kaveri heitti ylläolevalla linkillä. Graylla on siis ainakin yhdentoista videon soittolista MSC-videoita, joten jos tykkäsit ylläolevasta materiaalista, suosittelen tarkistamaan loputkin. Täydellistä aivojennollausta, kun wrimo-tiedoston sanamäärä tuntuu jämähtäneen paikoilleen (jälleen kerran).

1667 problems

The Wombats: Tokyo (Vampires n' Wolves) (Villa Naranjos Rework)

Ajattelin laittaa postausbiisiksi vanhan klassikon, jonka tahtiin muistan kirjoitelleeni The Tarinaan yhtä kohtausta ömmm kuutisen vuotta sitten :D Miten tällaiset asiat voi muistaa (mutta mitään tärkeää ei)?

(NaNo)WriMo on lähtenyt käyntiin itse asiassa aika hyvin. Pari ensimmäistä päivää tuli kyllä tuhlattua jo kirjoitetun tekstin editointiin, joten sanamäärä jäi säälittävän laihaksi (ekana päivänä 240 sanaa, haha gtfo), mutta olen kirinyt melkoisesti. Eilenkin kirjoitin Rousahin innoittamana kahden päivän edestä ja vähän ylikin. Koossa on siis ruhtinaalliset 10 436 sanaa, ja tänään tarvitsisi kirjoittaa vain 1233, mikäli haluaisin pysyä aikataulussa.

Suurin ongelma, johon olen törmännyt, on sisäinen editoijani. Katsokaas, arvoisat hypoteettiset lukijani, ihanteellisintahan olisi, jos voisin vain kirjoittaa juonta eteenpäin huolehtimatta pienistä kirjoitusvirheistä, täydellisistä ilmauksista tai parhaasta mahdollisesta lauserakenteesta. Mutta ei, jokin saa minut välillä jumittumaan yhteen lauseeseen kymmeneksi minuutiksi ja pohtimaan kuinka siitä voisi tehdä paremman, kunnes tajuan mitä olen taas tekemässä. Yritän jatkuvasti jankuttaa itselleni, että tekstiä voi hioa paremmaksi myöhemminkin, mutta ilmiö toistuu säännöllisin väliajoin.

Toinen ongelma, joskaan ei yhtä rasittava vaan pikeminkin mukavalla tavalla aivotyöskentelyä vaativa, on juoneni rakentaminen sekä siinä kärryillä pysyminen :D Välillä joudun toteamaan, että vaikka jokin kohtausidea vaikuttaisi päässäni hyvältä, siinä ei ole mitään logiikkaa paperille laitettuna. Joten minun täytyy kehitellä syy-seuraussuhteita sekä miettiä, miten kertomukseni ympäristö ja muut hahmot, sellaisetkin, jotka eivät ole kohtauksessa välttämättä mukana, reagoivat siihen. Melkoinen karuselli, mutta silti ihan viihdyttävää hommaa. Joskus kyllä pelkään, että selitän asioita, kuten tapahtumia ja hahmojen motiiveja tai ajatuksia liikaa auki, ja lukijalle tulee olo, että yritän pitää heitä kädestä. Niin sanotusti.

Vähän myös häiritsee hahmojen määrä, jonka esittelen The Tarinassa :D Hahmoja on aivan tuhottomasti, keskeisissä rooleissa olevia, nimettyjä hahmoja on lähemmäs parikymmentä - mutta heitä tulee vielä lisää, ja kirjoitan vasta seitsemättä lukua. Vähän pelottaa, että homma paisuu edetessään Genjin tarinan kaltaiseksi kolossaaliseksi monumentiksi :D Ei auta kuin toivoa, että osaan pitää langat käsissäni edes puoliksi yhtä hyvin kuin Murasaki Shikibu.

Tässä kohtaa ei tule mieleen enempää kirjoittaessa heränneitä aatoksia. Jos joku muu nanolainen tai wrimolainen tai miksi nyt kukin haluaakaan itseään kutsua sattuu lukemaan tämän postauksen, niin tsemppiä! Kuten Neil Gaimanin lainaus tämän vuoden NaNoWriMo -kalenterissa kuuluu;

"You sit down at the keyboard -- put one word after another until it's done. It's that easy. And that hard."

NaNoWriMo :o

Da Tweekaz & Refuzion: Good Vibes

Olen fiilistellyt viimekesän Weekend-festareita ja kuunnellut vuorotellen Angerfistin ja  Da Tweekazin Defqon.1 -livesettejä. Erityisesti tuo Da Tweekazin setti on mahtava, sillä kuten Tumblrissakin listasin,

• yleisö on aivan mahtava
• Jessica ei nakkaa paskaakaan
• Macarena (???)
• venäläiset stereotypiat
• Frozen (jota en tosin ole vieläkään nähnyt mutta tämä Let it Go -versio on kyllä jees)
• SEVEN NATION ARMY, joka vieläkin aiheuttaa kylmiä väreitä
• niin itsestäänselvä Pirates of the Caribbean -theme rip-off että melkein itkettää
• Game of Thrones (Game of Thrones.)
• kumiankat.

Harmittaa semisti, että skippasin Angerfistin Weekendeissä, mutta kun en silloin vielä tiennyt kuinka mahtavaa musaa tyyppi soittelee. Myöhemmin löysin Angerfistin YouTubesta ja tajusin virheeni, mutta ehkä pääsen näkemään ja kuulemaan Angerfistia livenä vielä joskus (=ensi kesän Weekendissä?). Da Tweekaz taas tuli nähtyä livenä, ja hienosti vetivät :D En tosin saanut itselleni kumiankkaa, mutta pääsin kuulemaan The Hanging Treen livenä, mikä oli parempaa kuin sata kumiankkaa :') Mielettömät kylmänväreet tulee vieläkin kun muistelee, ja Laura varmaan epäili hetken että sain jonkinlaisen kohtauksen kun kuulin kyseisen biisin alkusävelet :D

Mutta tuota, niin! Piti minun muustakin selostaa, itse asiassa NaNoWriMosta. Aion siis kirjoittaa ne 50 000 sanaa kuukauden aikana, mutta olen päättänyt vielä tänä vuonna jättää väliin rekisteröitymisen NaNoWriMon sivuille, vaikka sieltä saisikin loppukuusta kivan sanalaskurin tuohon blogin sivuun :^D Tämä päätös siksi, että en varsinaisesti pelaa NaNoWriMon sääntöjen mukaan, kun jatkan jo 15 000 sanan pituista tekstiä, ja minulla on valmiiksi jo aikoja sitten suunniteltuja sekä osin valmiiksi kirjoitettuja pätkiä jotka voin vain copy/pasteta sopivaan väliin. Joten käytän NaNoWriMo -yhteisöä lähinnä kirjoittamisinspiraation löytämiseen. Muun muassa Kiriska-nimisen henkilön deviantART-sivustolle tekemät NaNoWriMo-kalenterit ovat aina olleet hienoja, kas tässä linkki tämänvuotiseen versioon:

NaNoWriMo-kalenteri vuosimallia 2016

Tuota kalenteria ajattelin käyttää kirjoittamisinspiraation pääasiallisena lähteenä :D Toki myös Tumblr tarjoaa määrättömät määrät kaikenlaista vertaistukea kirjoittajille ja kirjoittamisen parissa tuskaileville, joten luultavasti tulen jakamaan parhaita Tumblr-löydöksiä tännekin.

Hii, kirjoitusonnea - ja tsemppiä kaikille mahdollisille tähän postaukseen törmääville NaNolaisille! Pysykööt mielenne terävinä ja kovalevynne ehjinä.