"Ca fait du bien par cette chaleur"

                                                         Sonata Arctica: The Cage

Varoituksen sana: tuo biisi lähtee soimaan pirunmoisella voimalla. Ei muuta, jatkakaa.

Kyllä se sotilasesterata otti luulot pois meikäläiseltä - käsivoimat ovat täysin out of date ja ponnistusvoima jaloissa tasoa säälittävä. Eivät edes minun hienot naamamaalaukseni auttaneet, kun vastassa oli Assholeksi (oikeammin kai irlantilainen pöytä. Wtf irlantilaiset) ristimämme este, eli n. 2 metrin korkeudella oleva lautatasanne, jonne olisi pitänyt käsivoimin ensin ponnistaa ja sitten tiputtautua alas. No way Jose. Ei Asshole kuitenkaan mahdoton ole, sillä meidän porukasta ainakin kaksi pääsi ylös tasanteelle ja uskaltautui tulemaan alaskin. The Wallin (rynnäkkömuuri) sentään ylitin pari kertaa - tosin 30 cm korkuinen ramppi ennen seinämää helpotti suoritusta melko paljon. Ja rampista huolimatta sain äheltää melkoisesti ennen kuin pääsin seinän yli... Treenaamaan tässä pitää kai ruveta.

Saimme sotilasesteradalla käyntimme aikana myös opetuksen siitä, että sinne ei kannata mennä yksin palloilemaan. Jollain miehellä oli käynyt yhden esteen kanssa mittaa ottaessa kehnosti, ja siellä sitten Kämppis autteli toisen ohikulkijan kanssa pitämään miehen jalkaa koholla ja kylmänä. Ensivaste - tässä tapauksessa palokunta -  löysi paikalle suhteellisen nopeasti ottaen huomioon, että kyseinen rata on aikalailla piilossa keskellä metsää. Ambulanssikin pyyhälsi paikalle vähän palokunnan jälkeen. Toivottavasti äijällä on kaikki kunnossa.

Tänään aamulla olikin sitten aika raihnainen olo, kaiken kaikkiaan. Etureidet ja lavat ovat ehkä eniten jumissa, ja käsistä on puristusvoima ihan nollassa. Alas istuminen ja ylösnouseminen (sekä ranskantunnilla hihittely, kylkiin sattuu) ovat olleet ehkä tuskallisimpia toimenpiteitä, mutta ei se mitään, ensi viikolla taas uudestaan. Oli siellä radalla sen verran kivaa ja rankkaa. Täytyy varmaan laittaa tennareitten sijaan maiharit, että pitoa olisi enemmän - maihareillahan ne oikeatkin taistelijat kaiketi kirmailevat pitkin tuollaisia ratoja, kuin karitsat.

Viikonlopusta pari sanaa: kaverin polttarit. Jännää tulee olemaan! 

Hengähdystauko

                                       Santa Esmeralda: Don't Let Me Be Misunderstood

Kyllä oli hienoa vetää viiva viimeisen elokuva kirjastossa -kurssin tehtävän yli, kun tämä soi taustalla. 

Jep, ja kello on suunnilleen kuusi aamulla. Ei, en herännyt aikaisin vain blogiin kirjoittaakseni.  Päätin vain saada yhden tehtävän tehtyä vaikka mikä olisi, ja tässä sitä nyt ollaan, tehtävä on valmis ja aurinkokin nousee. Voittajafiilis! Ihanaa kun tehtävätulvasta on viimeinkin jotenkuten selvitty. Tänään pitäisi vielä lukea ranskantenttiin ja mennä sotilasesteradalle jengin kanssa. En ole vielä päättänyt, että nukkuisinko vaiko enkö. Auringonnousu heijastuu muuten aika hienosti naapuritalon lipputankoon, mitä nyt saan tihrustettua tuosta 20cm x 20cm ikkunasta mikä tuossa sängyn yläpuolella on.

Alkukesä on hyvä hopeamitalisti mitä meikäläisen lempivuodenaikoihin tulee (kultahan kuuluu tietysti syksylle). Virkeystaso nousee huomattavasti valon määrän lisääntyessä, ja jaksaa valvoakin paljon paremmin. Toki kahdelta yöllä keitetty kahvikupillinen tai pari saattaa myös edesauttaa asiaa. Mutta siis - alkukesä on myös siitä kiva, että vihreää väriä alkaa esiintyä puissa ym. vastaavissa jutuissa. Jotenkin tuntuu itsestäkin energiseltä ja siltä, että tässähän voisi saada jotain aikaankin.
  
Muutama päivä takaperin tosin tuntui kaikkea muuta kuin energiseltä. Heräsin kauniina lauantaisena aamuna, ja totesin että "kas, en pysty kääntämään päätäni lainkaan vasemmalle. Jännittävää." Jos yritinkin katsoa 45 astetta vasemmalle, tuntui kuin jokin ilkeä pikkupiru olisi sörkännyt itseään reippaasti suuremmalla teräaseella minua jonnekin niskanikamien välikköön. Ei ollut kovinkaan lystiä, ja googlattuani kyseisen oireen (karaistuani itseni ensin sille faktalle, että vasemmanpuoleinen niskajäykkyys olisi hälyttävä merkki lähestyvästä akuutista kuolemasta) sain selville, että kyseessä oli luultavasti fasettilukko eli niskassani sijaitsevat yliliikkuvat fasettinivelet olivat nitkahtaneet epäkelpoon asentoon ja vielä sopivasti jotain hermoa vasten, josta sitten johtuivat ns. helvetilliset kivut joita koin pollaani varovaisestikin pyöritellessä.

Nyt on kuitenkin jo hyvä fiilis. Jos joku teistä joutuu kokemaan saman tai joku teidän tutuista joskus valittelee sitä kun niska on niin jumissa että pää ei liiku, niin neuvoni on että ota särkylääke ja mene makuulle. Aika ja lepo auttavat parhaiten, sanottiin netissä, ja niin sanon minäkin. Kyllä se siitä, päivässä tai parissa *taputtaa tosi varovasti päälaelle*. 

Punainen maa ja perunatalo

                                                                    Knife Party: EDM Death Machine

Kiitokset tämänkertaisesta musalinkistä saa osoittaa Jennille. Ihan perhananmoinen kappale, jopa aavistus Darudeakin on havaittavissa suunnilleen kohdassa 2:50. Odotin KP:lta uutta musaa vielä alkuvuodesta, mutta sitten unohdin koko jutun ja tässä sitä nyt vihdoin ollaan. Ei tsiisus kun teksi mieli pistää tämä täysille tupaan soimaan sellaset 234 694 kertaa putkeen. Hahahaaargh, rakastan sitä kuinka KP:n jätkät ujuttavat sanoituksiin referenssejä omista kappaleistaan, kuten Centipedessäkin - tosin YouTuben kommenteista päätellen tämän kyseisen asian fiilistely on ilmeisesti jotenkin "stale and so lame". Oh well, SAY HELLO TO THE ROBOTS! *headbang*

Toukokuu, hitto vieköön. Ei ole enää paljoakaan tunteja jäljellä - mutta tehtäviä on sitäkin enemmän. No, koska huhtikuu oli täynnä kaikenlaista ei-opiskeluun-liittyvää hyppöötä, niin kaipa toukokuun sitten sopii uhrata koneella istumiseen ja tehtävien naputtelemiseen. Ja CTFxC:n vahtaamiseen, Homestuckin ihmettelyyn ja Fairy Tailin uudelleenlukemiseen.

Vappu oli muikea. Viime vuonna vietin kyseistä juhlaa Nurmossa, joten en päässyt näkemään patsaan pesua... Sanoisin, että sen perusteella mitä tänä vuonna näin - se oli aika älyvapaata touhua. Joku jätkä innostui jopa kiipeämään patsaan päälle harjan kanssa ja pelkäsin koko ajan että kohta tyyppi putoaa pää edellä alas. Patsaan puunaamisesta selvittiin kuitenkin ilman henkilövahinkoja,  ja seuraavaksi oli vuorossa vappukulkue. Se oli hauskaa, vaikka emme Kämppiksen kanssa kulkeneetkaan muiden mukana loppuun asti, kun täytyi poiketa hakemaan kämpiltä minulle kameraan muistikortti... Kaikkea ei voi muistaa. Kampusrannassa sitten sain muun muassa osan Heikkilä-Impivaaran kartasta (etten eksyisi, kuulemma), näin pelottavan klovinin joka teki isoja saippuakuplia sekä sauna-palju-yhdistelmän.

Näin Reettaa ja Tanjaakin siinä päivällä ja käytiin kahvilla. Iinakin saapui paikalle, ja oli loppuillan meidän perinteisen porukan mukana. Kun muut vappuilijat juoksivat Karmaan, me suuntasimme Komiaan. Missä muuten oli porukkaa myös aivan tajuttomasti. Jouduimme mm. jonottamaan puoli tuntia tiskillä että saataisiin lasilliset vettä, ja Emma sekä muut innostuivat seuraavana päivänä innovoimaan "vesipisteen" baareihin. Siis sellainen tiski, mistä saisi haettua pelkästään vettä. Mielestäni täysin järjellinen idea, sillä silloin pelkän veden vuoksi jonottajat eivät olisi drinkkejä hinkuavien tiellä ja palvelu olisi hieman nopeampaa. Ehkä.

Ensi viikolla käväisen kotikotona työsopimuksen merkeissä sekä käyn Tuurissa serkun tytön vieraana tämän päiväkodissa. Kuulemma sinne päiväkotiin olisi tarkoitus tuoda oma isovanhempi käymään, mutta kyseinen neiti kuulemma halusi kutsua minut - olen otettu c:

Otsikko on muuten tulosta eilisillan/yön keskusteluista, jotka pyörivät aiheen "onnellisuus" ympärillä. Tulimme Kämppiksen ja SannaH:n kanssa siihen tulokseen, että jos haluan itselleni punaisen maan ja perunatalon, minun on muutettava Kanadaan (siellä on kuulemma joissain paikoin punainen maaperä) ja ilmeisesti joko valettava sementistä perunanmuotoinen möhkäle taloksi tai sitten vaihtoehtoisesti pinota kasa perunoita mukavaksi, mullantuoksuiseksi mökintekeleeksi. Houkutteleva tulevaisuudenkuva!