HUPS eli Heh Unohdin Postata Sori

Ed Sheeran: I See Fire (Kygo Remix)

Juuh elikkäs se siitä inversion method -tutkimuspostauksesta :D Tarkoitus oli kyllä ja aikeetkin hyvät, mutta en sitten saanutkaan aikaiseksi, kun päätinkin leikata hiukset taas lyhyempään malliin -> ei siitä kasvattamisesta siis olisi edes ollut hyötyä. Oh well! Ehkä joku toinen kerta.

Opinnäytetyö valmistui viime viikolla, ja pakko sanoa että sen muodostama henkinen taakka (joka siis koostui 30% yleisestä stressistä - "mä en saa tätä ikinä valmiiksi, ihan liian iso homma", 30% itseluottamuksen puutteesta - "tämähän on ihan täyttä schaissea, kuka tästä edes hyötyy", 30% laiskottelusta johtuneesta syyllisyydestä - "alotan tekeen ku oon kattonu tumblrin... Youtuben... Facen... 9gagin... oliskohan tumblriin tullu mitään uutta", sekä 10% väsymyksestä kaikkeen edellämainittuun turhaan) oli kyllä aika kiva hiissata helvettiin epänaisellisen leveiltä harteiltani. Kuitenkin on yhä sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli, että toisaalta sisäinen masokisti odotti jotain vielä valtavampaa ja vaivalloisempaa rutistusta.

Vaikka olenkin kovasti upottanut aikaa viime aikoina oppariin ja sen tekemisen välttelyyn, ehdin myös käydä Triangeli-risteilyllä Kämppiksen, Suikeron ja Pienen eläimen kanssa. Muutamia highlighteja mainitakseni, torstai-illan karaokessa erään sankarin uudet sanat Dirlanda-kappaleeseen olivat varsin viihdyttävät ja kymppikannen dj soitti yhdessä kohtaa hardstylea & hardcorea (tämä on tärkeää). Perjantai-iltapäivänä kuuntelimme ilmeisesti koko yön täyttä kurkkua merelle kiljuneen henkilön karaoke-esitystä Sleeping Sunista, mikä oli aika awesome vaikka kuulostikin siltä, että laulajan äänihuulet murenevat sitä mukaa olemattomiin kun esitys etenee.

Seuraavaksi alkaakin sitten mielenkiintoinen aikakausi, jahka saan kouluhommat lopullisesti pulkkaan. Oman alan töitä olisi kiva saada, ja olen valmis lähtemään vaikka toiselle puolelle Suomea jos niikseen tulee, vaikka harmittaisikin massiivisesti jättää kaverit, sukulaiset ja erityisesti Ååkke Etelä-Pohjanmaalle. Mutta en halua stressata tästä aiheesta vielä liikaa, vaikka asia kuumotteleekin tasaisin väliajoin. Jos jotain olen lyhyen elämäni aikana oppinut niin sen, että asiat ei ahdistumalla parane.

Jouluun on muuten enää kuukausi, mikä on aika trippyä taas vaihteeksi. Tuntuu että ko. hillunta alkaa joka vuosi aikaisemmin, tai sitten olen vain tulossa vanhaksi. Olen kuitenkin ihan semi-innoissani, sillä kerrankin minulla on hyvä lahjaidea ainakin yhdelle ihmiselle annettavaksi. En nyt muista että olenko aikaisemmin maininnut asiasta, mutta normaalisti olen ihan käsiii mitä tulee hyvien, hauskojen tai edes hyödyllisten lahjojen keksimiseen sukulaisille, ystäville yms. Tällä kertaa voin sanoa tsempanneeni, sillä lahja on kaiken lisäksi itse tehty :D

Minulla on muuten joulukalenterikin tälle vuodelle, mutta suklaan sijasta saan yhdeksän samanlaisen symbolin löydyttyä 20 000 €, kiitos Veikkaus ^^

Also: 100 postaus! Yass!

Vaaleanpunainen karvalakki sekä hiuspölinää

Haloo Helsinki!: Beibi

Noni! Uusi ulkoasu, hitto vieköön. Varmaan vuoden verran kärvistelin kun halusin vaihtaa Karvalakin ulkoasua, ja lopulta eilen illalla kello yksitoista, kun olisi pitänyt laittaa läppäri kasaan ja mennä vaihteeksi ihmisten aikoihin nukkumaan, tuli sellainen täydellinen "fuckit!" hetki ja ryhdyin vääntämään ihka ensimmäista banneria ever. Noh, eka versio oli erittäin pastelli ja hirveä (syytän Tumblr.in pastelligootteja), ja toinen versio oli aneemisuudessaan niin laimea että itketti. Joten lopulta turvauduin Tumblr.issakin käyttämääni ihmeellisenpunaiseen sävyyn, ja tässä sitä ollaan. Bannerin kuvat eivät ole kovinkaan jännittäviä, ja varmaankin vaihdan kuvat jossain vaiheessa joihinkin ihan randomeihin sitten kun jaksan. Ja jos sinulla on uudesta ulkoasusta mielipide jonka voin jättää huomiotta, kommentoi toki!

Hue hue, oli mahtavaa nähdä lauantaina kolmen koplaa, juoda Abc:n haaleaa teetä ja selittää puutaheinää ("Nii siis Tracon oli Tampere-talolla, Tampereella" "*tyrsk* Okei, missäs muualla Suomessa on Tampere-taloja" "...Rovaniemellä.") ja vähän syvällisempiäkin juttuja. Iina myös lupasi tulla käväisemään Sjoella jossain vaiheessa syksyä, ja päätettiin järjestää koko porukan miitti jälleen jossain vaiheessa marraskuun loppua <3

Aioin viikonloppuna pistää kuolaamani turkoosinsinisen Schwartzkopfin värin päähän, mutta törmäsin Youtubessa mielenkiintoiseen Inversion Method -videoon. Tässä videoissa siis luvataan, että hiukset kasvaisivat peräti kaksi senttiä viikon aikana jos käyttää seuraavanlaista metodia: hierotaan lämmintä öljyä, kuten oliivi- tai kookosöljyä, päänahkaan ja sen jälkeen viedään pää ylösalaisin ja hierotaan päänahkaa kolmisen minuuttia. Tämän jälkeen hiukset peitetään esim. suihkumyssyllä tai - jos ei ole käsillä mitään niin fancya - sopivan kokoisella muovipussilla, jotta lämpö pitäisi verenkierron päänahassa vilkkaana. Myssyä/muovipussia pidetään päässä puolisen tuntia tai niin pitkään kuin siltä tuntuu (esim. yön yli) ja sitten hiukset pestään kahdesti shampoolla jotta öljy peseytyisi kunnolla pois. No, minulla sattuu olemaan juuri sopivasti juurikasvu alullaan joten pääsen kätevästi seuraamaan, että kuinka legit kyseinen systeemi mahtaa minun kohdallani olla, ja tänään ajattelin heittää ensimmäisen öljyhoidon kehiin. Olen siis kahtena iltana hieronut päänahkaa pää ylösalaisin ilman öljyä, sillä luulen että jokapäiväinen öljyhoito ja sen perään rankka pesu tuottaisi enemmän haittaa kuin hyötyä muutenkin jo rutikuiville haivenilleni. Kahden päivän jälkeen en ole vielä havainnut mitään erityistä muutosta, mutta ehkä öljyhoito tepsii. Laitanpa vaikka before - after -kuvat viikonloppuna (eheh, jos muistan).

Terrrve ja heipähei!

MMD Gumi & Rin: LUVORATORRRRRY!

Uh...

Tuotaa...

Vocaloid-biisit saa ainakin mut jostain syystä aina hurjan hyvälle tuulelle *ei kovin smoothi yritys ohittaa se tosiasia, että blogi on kokenut täydellisen välikuoleman kesällä*

Oikeastaan kesällä tapahtui hyvin paljonkin kaikenlaista, mutta koska tapahtumat myös imivät melkoisesti aikaa & energiaa arkisen kirjastotäteilyn lisäksi, en sitten vaivautunut kirjoittamaan yhtä ainutta postausta. En kyllä kirjoittanut paljon mitään muutakaan *köhONTköh*, joten blogin on ihan turha olla mustasukkainen. Kaiken lisäksi, ONT:illa ja minulla on erittäin ailahtelevainen suhde... Kesän alussa meni hienosti, tutustuttiin ja vähän ujosti kirjoittelin ja lopulta pääsin vauhtiinkin, mutta huomasin nopeasti että minun täytyisi aina tehdä kaikki sen eteen, se itse ei koskaan suostu kehittymään omin avuin mihinkään suuntaan - minun täytyisi olla aina keräämässä sille lähteitä ja referoida fiksusti sillä välin kun se itse röhnöttää työpöydällä ja vaatii aina vaan lisää huomiota! Olen siis selkeästi ainoastaan antajana enkä saajana, ja viime aikoina on tuntunut siltä että kumpikaan meistä ei kehity. Välillä minulle on tullut jopa ohikiitävä ajatus siitä, että jätän sen saman tien, slut kaputt finito, mutta olen jo julkisesti ilmoittanut että vien suhteemme seuraavalle tasolle marraskuun 15. päivä, joten ei auta perääntyä.

Muut suhteet taas mitä elämässä tällä hetkellä on - ei ole muuta sanottavaa kuin että 5/5! <3 Ei voisi olla asiat paremmin, ja olen hurrrjan kiitollinen kaikille ihmisille joita ympärillä pyörii lähellä ja kaukana (erityisesti dat one pöhkö joka on tällä hetkellä Japanissa saakka >< kolme yötä vielä, hnnngh). Eli siis kiitos, että olette olemassa ja kiitos, että olen saanut tutustua teihin ja kiitos, että olen saanut hengata teidän kanssa!

Mutta mitäs kaikkea kesällä sitten tapahtui? Koska listat on kivoja niin teen listan koska listoja on kiva tehdä:

• Ebin mökkireissu suhteellisen uudenmallisessa kaveriporukassa Halsualle oli mahtava kokemus, vaikka Henrin eväspatonki levisikin Minimanin parkkikselle.
• Värjäsin hiukseni vihreiksi.
• PROVINSSI, HEMMETTI VIEKÖÖn. Über-muikea, krebaamisella ja päälavan ylitäydessä eturivissä koetuilla hengenvaarallisilla tilanteilla täytetty kevätkääryle! Niin paljon koin rakkautta Rudimentalin, Knife Partyn  ja The Prodigyn musiikkia livenä hyvässä seurassa fiilistellessäni!
• Käytiin Särkänniemessäkin erittäin kivalla porukalla, ja ja. Hukkasin puhelimeni. Yhdessä laitteessa. Sinne lens kuin älypuhelin omistajansa taskusta, kun tämä jätti huomiotta sen tosiseikan että edes viisivuotias ei olisi niin edesvastuuton että ottaisi kännykkänsä mukaan possujunaan. En ole fiksu yksilö (eikä laite ollut possujuna, just to be clear. Viisivuotiaille possujuna nyt sattuu olemaan ainut laite johon pääsevät, tiemmä).
• Ryhdyin väsäämään elämäni ensimmäistä cosplay-pukua, mutta paljastan jo nyt että en  saanut sitä Traconiin mennessä valmiiksi, vaikka kuinka tsemppasin.
• Käytiin toisenkin kerran Halsualla mökkeilemässä, ja vaikka armada järjestäytymättömiä ampiaisia kuokki jatkuvalla syötöllä seureessamme, oli silti erittäin viihdyttävä reissu ^^
• WEEKEND-FESTARIT. HOLy beachball, oli mahtava reissu. Saisi olla enemmänkin tuollaisia isompia festareita, joissa esiintyisi lähinnä edm-sakkia. I mean, Heavyweight oli cool, Knife Party oli tosi hemmetin mielenräjäyttävä (erityisesti siksi koska satuin olemaan juuri bajamajassa kun KP alkoi soittaa, ja koko koppi alkoi varoittamatta resonoida ihan erkkinä KP:n bassojen tahtiin vaikka bajamajat joihin Een kanssa tähdättiin oli melkein vtu toisessa päässä festarialuetta), Hardwellin soitto oli livenä aivan loistoa (reivailtiin omassa porukassamme ja saatiin välillä tuntemattomiakin mukaan, ihan parhautta) ja deadmau5. Mother-meaowing-deadmau5. Aivan täydellistä musiikkia, seisoin koko keikan yhdessä paikassa silmät kiinni ja vaan kuuntelin.

Tuossapa se kesä oikeastaan onkin, ja on syksylläkin jo ehtinyt tapahtua kaikkea siistiä. Käytiin mm. plusujengin kera Treella katsomassa Pienen eläimen mestat, ja koko viikonloppu meni hurjan nopeasti. Isäntäväki oli aivan loistava, mahduttiin kaikki kivasti kaksioon kun vähän tunki, ja saatiin syödä Chef Kurren luomuksia ("Yez, iz verry eatable!").

Kävin myös elämäni ekaa kertaa Traconissa, joka oli samalla myös eka con missä olen koskaan käynyt. Vähän kyllä harmittaa etten saanut cossia valmiiksi, sillä ei se ollut edes kovin suuritöinen puku, ja jos olisin saanut sen valmiiksi niin oltaisiin voitu paricossata kivasti Kallen kanssa Natsua ja Erzaa. Oh well. Animeconissa sitten. Tuli kuitenkin Traconin-reissulla tutustuttua hyviin tyyppeihin, syötyä japanilaisessa ravintolassa sekä ostettua One Piece -sälää, nyt omistuksessani on hervoton kahvimuki jossa on Luffyn pärstä, sekä kaksi etsintäkuulutusjulistetta - niin ikään Luffy sekä toisessa Zoro. Kaikki etsinäkuulutukset olisi tietysti tarkoitus hamstrata. Olin myös hyvin fiiliksissä siitä tosiasiasta, että Traconissa todella oli aika paljon väkeä, joko cosplay-asuissa tai muuten vaan ernukamppeissa, sekä myös minun kaltaisiani taviksia. Olo oli jotenkin erikoinen, kun tajusin että nämä kaikki ihmiset joita ympärillä pyörii, ovat kiinnostuneita samoista asioista ja aiheista kuin minä. Kliseenomaisesti voisin sanoa, että tunsin ehkä ekaa kertaa elämässäni kuuluvani johonkin isompaan porukkaan, vaikka en siltikään kovin rohkeasti uskaltanut lähestyä esim. cossaajia ottaakseni kuvia. Toisaalta olen vähän bummed out koska en ole aiemmin voinut/viitsinyt/älynnyt käydä coneissa, mutta toisaalta olen aika innoissani kun pääsin kokemaan tuonkin puolen anime- ja mangaharrastuksesta vihdoin viimein - ja asiantuntevassa seurassa ^^

Tällä hetkellä istun kotona, kuuntelen varmaan viidettä kertaa Black Sun Empiren Podcast 21:ä, murehdin yhtä tekemättä jäänyttä koulutehtävää (kaikkea ei voi muistaa) sekä odottelen innolla huomista, kun näen Erikaa, Iinaa ja Sannaa pitkästä aikaa ^^ 

Namaste vaan koko nakamalle

Namaste feat. Tiana Khasi: Signs (Original Mix)

Koska kevääseen yksinkertaisesti kuuluu dnb. Se on kuulkaas sellaista musiikkia, jota kuuntelee mielellään kun viilettää pyörällä keväisen auringon lämmittämiä katuja pitkin, puissa on melkein jo lehdet ja oho taas sataa räntää. No vitt-

Ilmeisesti spämmiboteilla on ollut vaihteeksi taas kunnon feastit allekirjoittaneen blogin parissa. Melkein viisituhatta katselukertaa täynnä! Kiitos ja kumarrus (lähinnä itäisen naapurimme suuntaan mitä tulee niihin spämmibotteihin). Niin ja kiitokset myös teille kaikille muillekin lukijoille, jotka säännöllisen satunnaisesti vierailette Karvalakin tarjoamien viisauksien äärellä. Olettekos ihan hassuja.

Asiat ovat tällä hetkellä todella ennätyshyvin. Kesätyöpaikka, Provinssiliput (kiitos serkulle mahtavasta syntymäpäivälahjasta<3), Webropol-tunnukset ja tiedonhankinnan ja -haun tenttikirja ovat kaikki enemmän tai vähemmän plakkarissa. Näin myös (vahingossa) Wanted-leffan pitkästä aikaa, ja vaikka se ei erityisen säväyttävä olekaan, elokuvan loppu - tarkemmin viimeinen kohtaus on se juttu mikä tekee siitä katsomisen arvoisen, vähän sama kuin Death Proofissakin (yli puolet leffan kestosta mietin että miksi ostinkaan tämän, kunnes viimeinen kohtaus). Ainut asia, mikä mielen vetää matalaksi, on tämä loputon saamattomuus. Nimimerkillä binge watching One Piece 15 episodes in a row, vaikka tänään olisi voinut tehdä vaikka mitä muuta! On se hyvä sarja kuitenkin, vaikka fillerit ovat rasittavinta ikinä. Mutta kyllä kannatti, sillä nyt olen melkein saanut mangan suomijulkaisun kiinni ja mikä parhainta - Trafalgar Law <3 Huomasin muuten sellaisen jännän ilmiön, että Nereidisaarten tapahtumat etenivät mangassa ennätysnopeasti, mutta kyseisessä anime-arcissa olin jumissa monta kuukautta kuin täi tervassa. Ja nyt Punk Hazard-tarina etenee älyttömän nopeasti, melkein yhtä jouhevasti kuin mangassakin - ei turhaa taistelukohtausten pitkitystä tai wtf-"huumori"välikohtauksia, jotka ovat - fillerien lisäksi - yksi turhauttavimmista jutuista mitä animesarjoissa esiintyy.

Olen myös melkein lukenut loppuun sellaisen keveän kirjasen kuin A Dance with Dragons. Olin aivan liekeissä ensimmäisen kolmasosan ajan, mutta sitten tarinalle tapahtui jotain ja asiat alkoivat liikkua eteenpäin hitaammin... Kahlasin puoleenväliin saakka ja vähän yli, ja viimeinkin A Feast for Crows ja A Dance with Dragons -aikajanat yhdistyivät. Että ei kun uutta paskaa tuulettimeen vaan! Olen mielenkiinnolla seurannut Tumblr.issa sellaista blogia kuin fuckyeahgameofthrones, joka postaa lähinnä gifsettejä uusimmista tv-sarjan jaksoista. Ilmeisesti viimeisin tv-sarjan tuotantokausi on lievästi romaanien tarinasta poikkeava, ja mielenkiinnolla odotan että pääsen senkin sitten aikanaan näkemään ja tuomitsemaan käsikirjoittajien näkemykset. Sain muuten pari päivää sitten Lykke Lin Gunshot-kappaletta kuunnellessani idean GoT-aiheisesta musiikkivideosta, jossa kerrattaisiin tarinaa Sansan näkökulmasta - kuunnelkaa vaikka itse, ja tulkaa sitten sanomaan että eikö muka sopisi Sansan teemakappaleeksi.

Ja juu, olen valittanut Sansasta joka suuntaan, mutta samalla salaa toivon, hiilenpalasesta hioutuisi briljantti. Lisäksi Sophie Turner on nätti.

Kevätväsymys yms. part II

 Kavinsky: Protovision

Suorana WanhaPiicain Ompelu- ja Juorukerhon vadelmapiirakansyöntitauolta raportoi Kärts - koska neulat ja langat eivät niin sanotusti pysy käsissäni, yritän tässä kirjoittaa Manaajasta sellaista postausta jonka kehtaisi laittaa kaikkien luettavaksi genreblogiin. Valitettavasti tällä hetkellä blogissa muiden kirjoittamat tekstit ovat sen verran tasokkaita, että kylmä hiki kohoaa otsalle ja sisäinen moderaattorini estää kaikki yritykseni tehtävän edistämisen hyväksi kihisemällä jotain kelpaamattomasta kirjoitustyylistäni. Niin että ajattelin tulla tänne suoltamaan tuskani ja muut hajatelmani ilman sen ihmeellisempiä etu- taka- tai muihin suuntiin liittyviä ajatuksia.

Sormeen osuneet neulanpistot: 2 kpl

Piirakasta nautittu 81%  

Kevät tulee talloen alleen kaiken energiatasostani lähtien. Tänäänkin levytin sohvalla auringonpaisteessa ja tuntui siltä että hajoan kasaksi hienojakoista pölyä, kuin old school -vampyyri. Onneksi luolassani huoneessani on erittäin pätevät pimennysverhot.

Löysin vihdoinkin hienon teeman Tumblr.issa! Onnistumisen tunne ja muut sellaiset.

Naapureille oli tarjolla korkeajännitteistä viihdettä viime torstaina, kun yritin pestä ikkunoita. Sain muutamalta pihalla käppäilleeltä henkilöltä huolestuneita katseita, mutta onnistuin pysymään rakennuksen sisäpuolella.

Olen ihan luokattoman stressaantunut ont:n ansiosta. Siis mitä, missä, miten, kuinka, miksi, näinkö, niinkö, jaa, täh, eikä, en halua. Mutta silti pitäisi vääntää, kuin vastuuntuntoinen opiskelija.

Minun ja serkun syntymäpäiväbileet olivat vauhdikkaat ja äänekkäät, ja lahjaksi sain mm. ruuveja päähän (tarkemmin korviin) kiinnitettäväksi sekä Taliskerin viskiä.

Meidänkin kämpässä on nykyään televisio. Sen ansiosta on tullut seurattua suomalaista Nymfit-fantasiasarjaa, joka ei ennakkoepäilyksistä huolimatta ole täysin susi, vaikka päähahmo Didin päätön ryntäily ja ajoittainen teinitys kiristää hermoa melko ansiokkaasti.

Aloin pelata Fallout kolmosta, ja tähän mennessä olen suurimmaksi osaksi juossut Moiran asioilla mm. keräämässä ruoka- ja lääketarpeita bandiittien valtaamasta supermarketista sekä altistanut itseni kriittiselle määrälle radioaktiivista säteilyä juomalla ydintuhon jälkeenkin pystyssä pysyneestä vesitornista peräisin olevaa 200 vuotta vanhaa vuosikertavettä (hieman ruosteinen, häivähdys tunnistamatonta raatoa). Capital Wasteland vaikuttaa paljon vihamielisemmältä kuin Mojave, vaikka cazadorit puuttuvatkin.

Kevätväsymyksentäyteinen ja ajatuksenvirtasävytteinen updeitti viimeaikaisista siisteistä jutuista

Heikki Kuula feat. Paperi T & Pää Kii: Rataraato

Varmaankin äärimmäisen kannattavaa ryhtyä kirjoittamaan postausta sellaisen päivän iltana, jonka aamuna on herännyt 4:45, pyörinyt kuuteen saakka ilman silmällistäkään unta, litkinyt huolestuttavat määrät kahvia, hajoillut (ja joo no, repeillytkin) ont-lähteitä etsiessä, kuunnellut luentoa joka käsitteli mm. aikuisviihdettä internetsissä, kajauttanut ilmoille "Kilpisjärven mahtavan Saanan" koska ala-astenostalgia, jättänyt päikkärit väliin, joutunut ihan liian yllättäen tiikerin lahtaamaksi (eikä unohdeta sitä puhvelia) ja kaiken päätteeksi kikattanut tälle kuin idiootti vaikka luulisi että ihminen, jolla on normaalit suhteellisen normaalisti pelittävät aivolohkot, siirtyisi elämässään eteenpäin (ts. siirtyy seuraavaan hauskaan kuvaan/giffiin/juttuun jonka löysi netistä) eikä jumittuisi moneksi minuutiksi moista soopaa sisältävään videopätkään vaikka olisi kuinka toimivan mielipuolinen dubbi liitettynä takavuosien teinileffaan.

Rataraato jotenkin iskee, sillä vaikka sanat ovat helvetin synkeät, saan täydelliset takaumafiksit jostain yläasteelta sitä kuunnellessa. Itse asiassa tulee mieleen erityisesti se kasiluokan talviloma, kun kuuntelin Bad Religionin Infected-kappaletta ja Nasin Hip Hop is Deadia rakkaasta Sony Ericson Walkman w850i -kännykästäni (Oli puhelimen muistikortilla toki muitakin [btw aivan loistavia] kappaleita, kuten 96 Quite Bitter Things, No One Knows, By the Grace of God ja ja ja Hangar 18, Smoke On The Water, Them Bones, Take Me Out sekä muita helmiä. Jep, yläasteaikoja en kaipaa, sen ajan soittolistoja kyllä.), ja Rataraato itse asiassa kuulostaa mielestäni siltä, että se voisi olla eräänlainen Hip Hop is Deadin ja Infectedin nopeutettu, ja ehkä hieman duurivoittoinen fuusio. Tai äpärälapsi, jos kerran haluatte käyttää niin brutaalia kieltä.

Ja talvilomasta tulikin mieleen, että pari viikkoa takaperin pääsin vihdoin ja viimein käymään Een kämpässä Jykylässä, juuri ennen kuin hän ehti muuttaa hamsterin ja miehen kanssa uuteen. Mukana vierailulla oli myös Ii, ja vierailun pääasiallinen syy(s) oli Een ja Roosan synttärit. Bileissä pistettiin kyllä jokaisen pokka koetukselle, kun piti pantomiimailla mm. sanontoja kuten "hyvää päivää kirvesvartta" sekä sellaisia helpohkoja sanoja kuten "otsonikato". Jokainen vieras myös piti vuorollaan tunnin välein ennaltamäärätystä, vain omassa tiedossa olevasta aiheesta puheen. Talviloman lopuksi käytin Iin ja Een kanssa myös Aehtaerissa Sannaa morjestamassa, ja kaninsilittelyksi ja karaokelauluksihan sekin sitten meni. <3.

Viime keskiviikkona oli Videopelibileet Karmassa, ja pakkohan sinnekin oli änkeä. Kuten tavallista, kärvistelin pukeutumisongelman kanssa kuin tapiiri mutta keksin lopulta että voisin genderbendata erään mielipuolisen kaverin Far Cry kolmosesta (virtuaalikeksi tarjolla sille joka tietää että kuka on kyseessä. Koskaan ei ole ollut virtuaalikeksin ansaitseminen näin helppoa!). Tämä päätös olikin sitten vaikuttavampi kuin aluksi ajattelinkaan, sillä osin sen vuoksi (ja osin siksi, että why the hell not) leikkasin ja värjäsin hiukseni ihan erilaisiksi kuin ne aluksi olivat. Ainut juttu, minkä itse asuun sitten jouduin ostamaan, oli henkselit. Henkseleitä ja hiustyylinvaihdosta kiinnostavampi juttu asussani oli kuitenkin silmäkulmasta ohimon yli pään sivulle kulkeva arpi. Senkin maskeeraus onnistui, kun tajusin kuinka monikäyttöostä erikeepperi voikaan olla.

Itse bileet olivat mahtavat etkoineen kaverin kämpillä :D Taistelutoverikseni pääkallopaikalle Karmaan lähti Lilli Edna & Harvey: Harvey's New Eyes -pelistä. Tai siis niin, kaveri joka oli pukeutunut Lilliksi. Oltiin varmaan erittäin vakuuttavannäköinen ilmestys - pehmolelu kainalossa kipittävä koululainen ja hiukset pystyssä maihareissaan hiipparoiva psyko. Petyin kuitenkin joltain osin asujen vähälukuisuuteen Karmassa. Onneksi meininki oli muuten todella jees ja tanssilattiallakin viihtyi ihan hyvin, vaikka "pelihenkinen" musiikki rajoittuikin lähinnä Super Mario -teemojen droppailuun sikäli mikäli minä oikein muistan.

Viikonloppuna auttelin Sannan kanssa Satun luona perheen keskimmäisen kakaran synttäreiden järjestelyssä, ja tuloksena oli meikäläisen osalta ainakin imuroidut lattiat kolmessa kerroksessa sekä erittäin badass vaahtokarkinmakuisesta kaulintamassasta taiteiltu pääkallokakkukoriste. Se kaulintamassa on oikeasti ihan ihmeainetta - jos tarvitsee kakun päälle persoonalliset koristeet, niin siitä ainakin pystyy kaulitsemaan ja leikkelemään vaikka mitä. Pesee marsipaanin 6-0.

Maanantaina vääntäydyin koululle, vaikkei ollut edes tunteja, ja istuin koneella melkein huomaamatta kuutisen tuntia värkkäillen photoshop-kurssin tehtävien kanssa. Mitään muuta vouhkaamisen arvoista tällä viikolla en sitten olekaan tehnyt edes tämän blogin ennätysmatalien mittapuiden mukaan.

Opinnäytetyö saa edelleen adrenaliinitasoni muodostamaan hassunhauskoja piikkejä, joiden ansiosta tekisi mieli juosta seinään/kirkaista hallitsemattomasti/rutistaa jotain voimalla kasaan. Muuten tykkään kovasti tästä maaliskuun alusta, sillä kuten tänäänkin aamulla huomasin, kämpässä näkee jo aamukuudelta ilman valoja ihan hyvin keittää kahvia ja kaivaa d-vitamiiniputelin kaapista.

*INSERT MINDLESS FANGIRLING HERE*

KNIFE PARTY

TULEE PROVINSSIIN

KNIFE-FREAKING-PARTY: CENTIPEDE

OLIN JO SEITSEMÄNNESSÄ TAIVAASSA

KUN KUULIN ETTÄ THE PRODIGY ESIINTYY

MUTTA KNIFE PARTY

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA 

Juuh, eiköhän tullut selväksi. Olen siis vahvasti osallistumassa tämänvuotiseen Ihmisten Juhlaan. Koko päivän olen tuon uutisen kuultuani ollut jonkinlaisessa euforisessa "whaaat"-moodissa, ja aina tulee sellainen "Hii Haa!"-fiilis kun muistan, että Knife PARTY ON TULOSSA PROVINSSIIN TÄNNE NÄIN HRGDHSL

...Nyt lopetan. Promise.

Hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää kaikille, joita kiinnostaa :D Itse vietin ystävänpäivän parhaassa seurassa! Plusujengin kanssa otettiin komeita, kauniita ja ääääärrrimmäisen kukkeita yhteiskuvia, sekä syötiin, juotiin, tanssittiin ja pelattiin Vattenfallia. Ilta jatkui vielä energisimpien voimin Hospodassa sekä Alakulauksessa, ja mukavaa pidettiin. Paras ilta pitkiin aikoihin! Minua haettiin jopa tanssimaankin - vaikka tanssiinhaun takana oli serkkuni punoma salaliitto, olihan se silti mukava ystävänpäivähenkinen piristys (vähemmän ystävänpäivähenkiseksi tilanne kääntyi, kun päädyin käyttämään voimakeinoja hiljentääkseni partnerini kovaäänisen hoilaamisen kun hän yritti vaihtaa aihetta kysyttyäni, että onko kenties serkkuni tämän tempauksen takana).

Luin Kvanttivarkaan loppuun pari päivää sitten, ja vaikka kommentoinnin voisi tai ehkä pitäisikin säästää lukupiiriin, valaisen aatoksiani ko. teoksesta jo tähän vähäsen (such rebel, I know). Pitäkää tätä vaikka jonkinsortin preview-kurkistuksena tai teaserina. Luulen tosin, ettei tätä merkintää lue kuin yksi samaan lukupiiriin kuuluva hlö joka kuuluu myös lukijoihini, joten plus miinus jakoviiva nolla tj.

Immersio Kvanttivarkaan maailmaan ei ollut helpoimmasta päästä. Dilemmavankila, arkontit, gogolit, zokut, kuptaaminen, kryptarkit, gevulot, mielen ja materian sulautuminen samaksi ja täydellinen kirjan ulkopuolisen maailman logiikan puuttuminen. Mitään käsitteitä ei selitetty kunnolla samantien auki, vaan lukija on oman mielikuvituksensa varassa pitkän aikaa. Nimet ovat vaikeita. Hahmot voivat kuolla mutta ovat palautettavissa.

Clear as coal.

Ei pidä silti kuvitella, ettenkö olisi pitänyt kirjasta. En vain ole kovin hirveästi scifiin tutustunut: Linnunradan käsikirjan liftareille olen lukenut pari kertaa ja Star Wars -romaaneja muutaman kahlannut. Siksi koko tämä "ihmetyksen tunne" -konsepti tuntuu vähän kummalta. Toisaalta ymmärrän että tunnelma Kvanttivarkaassa olisi ollut ihan toinen, jos lukijaa olisi pidelty koko ajan kädestä ja selitetty joka ikinen asia auki. Täytyy varmaan vähän vielä kertailla Kvanttivarasta ennen lukupiiriä - ja päätin myös antaa Fraktaaliruhtinaalle tilaisuuden kun sopiva sauma sattuu osumaan.

Kirjoista peleihin. Bioshock on jotenkin koukuttanut minut maailmaansa ACIV:n kustannuksella, ja Edward onkin saanut huilailla sillä aikaa kun olen seikkaillut Rapturen uumenissa väistellen Big Daddyja sekä kiroillut kenttiin sinne tänne lojumaan jätettyjen nauhuripäiväkirjojen huonoa äänenlaatua. En meinaa saada välillä niin mitään selvyyttä siitä mitä heput paasaa. Turhauttaa.

Laiskaa sunnuntaita

Neilio feat. Ohwin: WINMY

Rrrrrr, lisää hardstylea! Biisi on hyvä, vaikka sanomassa ei olekaan mitään henkilökohtaista.

Kieli on parantanut oikein hyvin, ja muutaman päivän sisällä ajattelin vaihtaa lyhyemmät tapit. Koru on muuten kiva, mutta hieman vinossa ensimmäiseen nähden. Oh well, eipä sitä muut varmaankaan niin kriittisesti tule tarkastelemaan kuin minä.

Roikuin perjantaina ReettaH:n & kumppaneiden kanssa. Tehtiin mm. mahtavaa pitsaa sekä englannintehtäviä ja käväistiin sitten lopuksi Karmassa. Musiikki oli keskinkertaista ja asterix hyvää, mutta tästä huolimatta en kovin pitkälle jaksanut Karmassa heilua, koska perjantai oli alkanut ihanasti klo 8:00 tietokantojen tunnilla. Univelka olikin sitten sen verran massiivinen, että heräsin lauantaina vasta kolmelta iltapäivällä naapurin erittäin järisyttävään karjuntaan.

Lauantai-illan kohde oli erään kaverin kämppä, ja illanviettoon osallistuivat minun lisäkseni muun muassa plusujengiläisiä, SannaH sekä muutama ihan uusi tuttavuus. Keskustelut olivat mielenkiintoisia, taustamusiikin laatu parhaiten kuvattavissa termillä "random" ja loppuillasta meno alkoi olla hervottoman sekavaa :D Viihtyisä ilta, kaiken kaikkiaan.

Tänään palasin kotiin kolmen tavoitteen kanssa: 1. syntymäpäivälahjan antaminen veljelle, 2. Anselmi - Nuori ihmissusi -leffa ja 3. lukupiirikirjoja kirjastosta. Veljen lahjan kanssa samassa paketissa tuli myös vihdoin ja viimein hartaasti kuolaamani GoT-paita, joka oli vieläpä ihan täydellisen kokoinen. Päätin myös koeajaa veljen lahjan eli Guy Fawkes -naamarin:

Se oli ihan kiva, vaikka jättikin erittäin viehättävän punaisen jäljen otsaan.

Tavoitelistan toinen kohta jäikin sitten toteutumatta, koska Anselmi-leffan tämänpäiväisen näytöksen liput oli loppuunmyyty. Olin aika yllättynyt, ja vielä enemmän hämmennyin kun lipunmyyjä kertoi että itse asiassa jokainen Anselmi-näytös tähän saakka on yhtä "extempore"-näytöstä lukuunottamatta ollut täynnä viimeistä paikkaa myöden. Vaikka harmittaakin että leffa jäi tällä kertaa näkemättä, ja vaikka harmittaakin että häntäluun murtumisen uhalla hiipailin puoli kilometriä jäisiä, hiekoittamattomia katuja Kyntäjään ja takaisin - oli silti hienoa kuulla, että Anselmi kiinnostaa ihmisiä.

Kirjallisuuden genret -kurssilla on tällä hetkellä meneillään kaikista mukavin osio - lukupiirikirjojen lukeminen. Siitä lukupiiristä en taas oikein tiedä, olen aika palikka kaikissa vastaavanlaisissa ryhmäkeskustelutilanteissa riippuen mielialasta. Mutta ainakin scifi-porukan lukupiirikirja - Hannu Rajaniemen Kvanttivaras - on sellainen, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo jonkin aikaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tai jotain sinne päin.

Meidän "eräjormaryhmämme" eli siis erägenreen keskittynyt porukka valitsi lukupiirikirjaksi Jorma Kurvisen Vaellusjoen, josta en siis ole koskaan ennen edes kuullut. Juuri tämän vuoksi tykkään näistä kirjallisuusaiheisista kursseista - on melkeinpä pakko lukea sellaistakin kirjallisuutta, mikä ei välttämättä muuten kiinnostaisi lainkaan. Lukupiirikirjojen lisäksi pitäisi valita vielä kolme kirjaa, joista kirjoittaa järkevä merkintä kurssin blogiin.

Jutut elämässä ovat siis tällä hetkellä suhteellisen buenosti, mitä nyt sellanen pikkujuttu kuin opinnäytetyö yrittää kohottaa verenpainetta aina välillä. Myös tietokantojen rakentelu hajottaa semisti, mutta viime tunnilla tuntui että aloin ymmärtää missä ainakin relaatiotietokantojen kanssa oikein mennään. Siitä on ihan hyvä jatkaa.

PS. Ainiin, unohdin mainostaa, että tein tumblriin profiilin. Kas tässä linkki: [DATA EXPUNGED]

Tuna-Katikkeen sisältö tulee koostumaan satunnaisista re-bloggauksista ja varmaankin aika pitkälle samoista kuvista mitä jaan täälläkin, mutta jos ginostaa niin antaa mennä.

Löytöjä, lävistyksiä & löysäilyä

Noisecontrollers: Pillars of Creation

Huhuhu, löysin Noisecontrollers-duon E = nc² miksauksen, ja nyt olen aivan koukussa tyyppien hardstyle-hinkkaukseen. Koko E = nc² on niskavillat pystyynnostattavien kappaleiden yli tunnin mittainen, saumattomasti yhteennivottu pätkä täydellisyyttä. Ylläolevan linkin lisäksi olen kuunnellut ihan onnessani Gimme Loven hard edittiä. Unz unz unz.

Muita löytöjä: mangasarja Gangsta., jota en varmaan pelkästään nimen nähtyäni olisi ryhtynyt lukemaan. Kävi kuitenkin niin, että dA:ssa törmäsin erään tyypin cossiin joka esitti Nicolas Brownia, joka on siis Gangsta.n kuuro, kickass katanajätkä. Kärts approves <3

Päätin myös vihdoin ja viimein käydä sopimassa ajan lävistäjän kanssa koskien toista kielilävistystä. Olen iät ja ajat haaveillut venomeista eli vierekkäisistä lävistyksistä kielessä, mutta luulenpa että anatomia tulee vastaan ja jotkut jänteet/suonet/muutsellaset ovat tiellä joten on tyydyttävä peräkkäisiin, joka ei siis ole huono vaihtoehto sekään. Jännittää nyt jo, vaikka aika on vasta lauantaina. Ja neulahan ei siis satu, vaan se korun laittaminen... Mutta silti lävistyksissä on jotain jännää, ja rakastin esim. smiley-lävistystäni yli kaiken, kunnes kaveri tinttasi minua vahingossa tauluun ja jouduin ottamaan korun pois. Ehkä kuitenkin saan smileyni vielä joskus takaisin, ja sen lisäksi snakebitesit olisi aika muikeat.

Koulussa on ollut jännää olla taas vaihteeksi. Nytkin itseasiassa *köh* harrastan "multitaskingia" ja teen tämän blogimerkinnän lisäksi tiedonhankintaa eräkirjallisuuden nykytilanteeseen liittyen sekä yritän laittaa viemäriin vierineen rustolävistyskorun tilalle toista (joka erinäisten takaiskujen jälkeen onnistui viimein puolituntisen vääntämisen ja sepeämisen jälkeen).

Ja niin, tein myös elämäni ensimmäisen AMV:n. Sisältää nyyhkyilyä, verta ja irtonaisia ruumiinosia, joten katsominen on omalla vastuulla: 

Olen varmaan syyskuusta saakka suunnitellut tätä, ja viime torstaina sain jonkinlaisen ihmeellisen inspiraatiokohtauksen ja ryhdyin väkertämään videota kasaan. Biisi, Machinae Supremacyn Ronin, oli helppo valinta koska jostain syystä Attack on Titanin tapahtumat alkavat itsekseen visualisoitua päässäni aina kun kappale soi. Olin yllättynyt kuinka nopeasti tuo lopulta valmistui (5h? emt, jotain sinne päin), mutta kuten jo Hovifilosofille kommentoinkin, tuossa on vähän leikkauksia enkä lisännyt mitään loppuhäivytystä erikoisempia efektejä - osin siksi etten osaa ja osin siksi että käytössäni oli niinkin huippuprofessionaalinen ohjelma kuin Windows Liven elokuvatyökalu :D Harmittaa vähän, että en saanut koko suunnittelemaani tarinaa mahdutettua tähän yhteen videoon, mutta siihen olen erittäin tyytyväinen että sain tuon edes valmiiksi - usein tällaiset projektit jäävät keskeneräisinä kummittelemaan kansioihin.

All in all, elämä on kivaa tällä hetkellä. Ostin veljelle synttärilahjan (kun yliopettaja kautta rantain sai kyseisen asian muistamaan) ja huomenna illalla olisi kuulemma erään kaverin luona pullaa tarjolla <33

Get Loose!

Showtek & Noisecontrollers: Get Loose

Tommosta mekkalaa laitoin tämän postauksen lisukkeeksi syystä että tänään oli viimeinen työharjoittelupäivä.

Ja millainen viimeinen päivä olikaan! Kahvitauolla oli tarjolla kakkua ja pomo ojensi kirjaston kangaskassin, johon oli sullottu muun muassa suklaakonvehteja, lukupäiväkirja (olen aina halunnut sellaisen, mutta joka kerta kun olen sellaista kirja- tai muunlaisessa kaupassa hypistellyt, olen päättänyt, että "en mä sitä nyt tartte, vaikka olis tää aika kiva... Mut en mä tartte... Vaikka oikeesti haluisinkin... Mut ei..."), avaimenperälamppu ja lahjakortti läheiseen kyläkauppaan :') <3 Ja ihan päivän päätteeksi oli kaksituntinen Totti Karpelan vetämä koulutus, joka oli aivan loistavaa settiä. Aihe oli vakava, käsiteltiin esimerkiksi poikkeustilanteita opetus/opiskeluympäristöissä ja muunkinlaisten konfliktitilanteiden hallintaa sekä puhejudon peruslinjoja. Asian vakavuudesta huolimatta Karpelan esiintyminen oli niin loistavaa, että se ei tuntunut koulutukselta lainkaan - kaksituntinen meni sujuvasti kuunnellessa täysin yhtäkkiä. Ja ihan kaiken kukkuraksi pääsin moikkaamaan ala-asteen ekaluokan opettajaa. Wow, so nostalgic, much feels.

Tästä koneen äärestä pitäisikin seuraavaksi vääntäytyä pakkaamaan Sjoelle siirtymistä varten. Toisaalta innostavaa, mutta toistaalta vähän pelottaa se tavaran määrä mikä pitäisi saada pakattua mukaan. Onneksi en kuitenkaan asu tämän kauempana Sjoesta, sillä olisi aika  hemmetin stressaavaa saada kaikki tarpeellinen kerralla mukaan, yhdellä muistamisella. Ei tulisi varmaan mitään siitä.

Odotan kärsimättömänä EMP:ltä pari viikkoa sitten tilaamaani pakettia, johon kuuluu Assassin's Creed -aiheinen huppari, sekä kaksi t-paitaa, aiheinaan (yllätys, yllätys) ACIV sekä Boba Fett. Ärh, harmittaa että kaiken maailman uudet vuodet, loppiaiset ynnä muut sellaiset hidastavat paketin saapumista, mutta minkäs teet kun eräänä iltana sain päähänpiston viimein tilata tavaraa EMP:ltä enkä yhtään ajatellut, ettäh jos nyt laitan tilauksen niin siinä voi vähän kestää. No jaa, lohduttaudun sillä, että ehdin kuin ehdinkin tilata sen mustan AC-hupparin ennen kuin se oli täysin loppuunmyyty.

Uusi vuosi oli kyllä jännä, monellakin tapaa. Jännä on myös uudenvuodenlupaukseni eli kyykkyhaaste. Tänään on menossa kahdeksas päivä, joka on siis lepopäivä (lucky me). Eilen tein yhteensä 80 kyykkyä, ja täytyy sanoa että reidet on ihan tulessa melkein koko ajan - paitsi niinä tajuttomuuden hetkinä, joita myös yöuniksi kutsutaan. Luin myös jotain sen suuntaista internetsistä, että vähemmän toistoja + jonkinlaiset painot = tehokkaampaa, mutta haaste on haaste, perhana! Ei sluibailla siellä "tehokkaampi treeni ön nön nöö"-kitinän suojissa! Ei ole treenistä kyse, vaan siitä kuinka sitkeästi jaksaa itseänsä kiduttaa ihminen! Lupasin myös, että jos kyykyt jää tekemättä edellisenä päivänä ja marisen seuraavana päivänä siitä kuinka lupauksen pito kusee kun en jaksa tehdä, joudun tekemään ainakin osan kyykyistä heti, saman tien - vaikka sitten koulun käytävällä tai luokkahuoneessa. Pysyy ainakin turpa ummessa, eikä kenenkään tarvitse kuunnella meikäläisen natinaa ko. asiasta, kerta itse lupasin :D

 

 Assassin's Creed IV Soundtrack: Ships of Legend

Black Flagista sen verran, että *köhköhöhhöm* laivojen valtaus ja upottaminen oli sen jälkeen helkkarin paljon helpompaa, kun älysin päivittä a) Jackdaw'n rungon kestävämmäksi sekä b) tykit vähän tymäkämmiksi. HMS Fearless sekä Royal Sovereign tosin vieläkin ns. scare the shit out of me, sillä ensikohtaaminen kyseisten kaverusten kanssa oli aika traumaattinen. Purjehdin ihan kaikessa rauhassa, että "tralla-la jahas mitäs nämä legendaariset laivat täällä keskenään kelluskelee" ja sitten "OH SHI-" kun kaksoset lähtivätkin vyörymään kohti kaikkia purjelaivojen nopeusrajoituksia rikkoen ja saavuttavat yhtä aikaa sekä paapuurista että tyyrpuurista ja laittavat yhtä aikaa kaikki puolisensataa tykkiä laulamaan. En minä tiennyt että ovat niin reviiritietoisia! Olisin vain halunnut nähdä lähempää ;__;