Kirjoja ja muuta mukavaa

Sia (feat. The Weeknd & Diplo): Elastic Heart

Viime postaus meni vähäsen kitisemisen puolelle, joten päätin tehdä eräänlaisen kompensaatiopostauksen asioista, jotka ovat elämässä kivasti tai muuten vain mukavia.

Kävin perjantaina kotikaupungin uudenkarheassa elokuvateatterissa ensimmäistä kertaa, ja se oli myös ensimmäinen kerta kun kävin yksin leffassa. Kyseinen elokuva oli tietenkin Vihan liekit, ja olin jo keskiviikkona & torstaina aikonut mennä katsomaan sen, mutta keskiviikkona ei vain napannut ja torstaina satoi lunta. Joka ei sinänsä ole mikään este yhtään millekään, mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka häijyiksi taivaalta leijailevat tiivistyneet vesimolekyylihöttömöhkäleet voivat äityä.

Vihan liekit oli loistava. Melkein - melkein - parempi kuin kirja, mutta ei aivan. Tunteet olivat pinnassa monta kertaa, ja koska olen lukenut kirjan noin  vuosi sitten, en enää ihan tarkalleen muistanut mitä kaikkea presidentti Snow oli juoninut Katnissin päänmenoksi. Sen verran kuitenkin muistin, että areenalle joudutaan uudestaan, ja olikin hauskaa seurata vieressä istuvan poikaporukan reaktioita, kun Katniss sai tietää, että ura tribuuttina ei ole vielä ohi. Ne poikien turhautuneet käsien nostelut ja tuhahdukset :D Ihanaa eläytymistä.

Elokuvan loputtua oli kyllä sellainen "vouu" olo, mikä on seurausta siitä kun pitää palata leffan maailmasta todellisuuteen. Ja se on siis hyvä merkki, että on vähän epätodellinen fiilis kun astuu ulos teatterista. Nälkäpeli-kirjoissa ja -elokuvissa parasta on niiden teema "yksi vastaan systeemi", vaikka eihän Katniss yksin lopulta olekaan. Minusta hän on kuitenkin hieno symboli kansan tahdolle, koska kyseessä on nuori ihminen joka vastustaa järjestelmää, olosuhteiden pakosta ehkäpä, mutta vastustaa kuitenkin. Katnissin rohkeus on muutenkin ihailtavaa ja aidon tuntuista, sillä vaikka hahmo onkin rohkea, hänessä on myös negatiivisia piirteitä. Katnissin hahmo ei ole Mary Sueta nähnytkään.

Vaikka en pitänytkään sarjan kolmannesta kirjasta, odotan silti innolla kolmatta leffaa.

Sitten toinen asia, josta tykkään.

 

Onnistuin kynsien lakkauksessa yli odotusten viime viikonloppuna, ja rakastuin ranskalaisissa manikyyreissä käytettäviin tarroihin. Tämä on aika triviaali juttu, mutta kynsien lakkaaminen on kivaa ja onnistuessaan aika palkitsevaa. Tällä hetkellä minulla on siis eräänlainen ranskalainen manikyyri, mustalla pohjalla ja hopeahileisillä kärjillä. Me likes!

Sjoella oli eilen (ja tänään) kirjamessut, ja mentiin sitten työporukalla ihmettelemään mestoille. Samaan aikaan oli myös herkkumessut, ja erehdyin Poppamiehen standilla maistamaan Lempeä vadelma -nimistä karkkia (vieressä oli Sitruunakosto-niminen vaihtoehto, ja ajattelin, että ehkä toi vadelma nyt kuitenki). Nimi oli ilmeisesti jonkinlainen vitsi, sillä sana "lempeä" ei todellakaan olisi ekana listalla, jos joutuisin keksimään kuvailevia sanoja sille infernolle, joka suussani roihahti kun nakkasin sen vaaleanpurpahtavan, viattomannäköisen, sormenpäänkokoisen nappulan kitusiini. Seuraavat viisitoista minuuttia kuljin naama punaisena, kitalaki säkenöiden ja niska hioten kojujen välissä ja yritin keksiä syitä, että miksi. Yritin lievittää tuskiani mm. Jääkide-nimisellä hunajalla, joka nimestään huolimatta ei hirveästi auttanut ("heii, siinähän on vodkaa seassa, miltä se maistuu?" kysyi työkaveri lukiessaan purkista selostetta), sekä tunkemalla pätsinä hohkaavaan leipäläpeeni kaikki mahdolliset maistaisina tarjolla olevat limppu, -sämpylä, ja -pullaviipaleet mitä vain vastaan tuli.

Messut olivat kyllä täydellinen success kirjojen osalta. Olen vieläkin aivan fiiliksissä, tässä syy:

Kuningas Artturin ritarit on ehkä paras Kunnas-kirja, enkä ole löytänyt sitä mistään muualta. Kyseinen kirja löytyi itseasiassa ehti ekalta standilta jonka luo satuin harhailemaan. Sinne jäi kyllä muitakin mahtavia Kunnaksen kirjoja joita minulla ei vielä ole, mutta tuo oli pakko-ostos. Löysin myös Moersia kaksin kappalein, kiitos työkaverini joka vinkkasi nähneensä kyseiset kirjat matkamme varrella. Olin aivan onnesta soikeana, sillä vaikka ko. kirjoissa on söpöt kuvitukset ja näyttävät muutenkin lasten- tai vähintään nuortenosastolle kuuluvilta, niissä on jotain maagista. Moersin tarinat ovat mielettömän upeita kaikkine yksityiskohtineen ja mielikuvituspitoisuus on aina sadassa prosentissa.

Vapaat pikkumiehet taas on nuortenkirja, mutta todella hyvä sellainen. Come on, se on Pratchettin kirja. Enough said, kennaatsä.

Messuilla oli myös varsin muikea mangatarjonta, mutta mukaan tarttui sitten vain yksi vola Bleachia.

Myös JP Ahosen sarjakuvia oli tarjolla vitosella (VITOSELLA) eräällä standilla, ja mukaan valikoitui sitten tuo Puskaradio, kerta Villimpi Pohjola -kirjat ovat tulossa kotikaupungin kirjakaupasta jossain vaiheessa meikäläiselle. Joo, Murphyn laki tai jonkin sen johdannainen piti huolen siitä, että kävin tilaamassa ne kuudellakympillä kirjakaupasta päivää ennen messuja... HNNNGH. Ei, ei harmita yhtään.

Kun työporukka oli saanut tarpeekseen messuilusta, siirryimme Almaan syömään. Otin caesarsalaatin. Tässä kuva, koska Internetin kirjoittamattomat säännöt vaativat, että jos syö salaattia siitä on otettava todisteita:

Jälkiruoaksi otin elämäni ensimmäisen crème brûlée -annoksen. Siitä ei ole tarjolla kuvaa, sillä muistin asian vasta kun kulho oli tyhjä :D

Kaiken kaikkiaan messupäivä oli täydellinen, ja illalla oli todella hyvä meininki serkun & kumppaneiden kanssa. Saatiin koulutusta härskeistä ruotsinkielisistä käsitteistä, tuunattiin ilmapalloja ja keskusteltiin henkeviä, as always.

Tiiiiiiiiiiiiiiiiiii niinkuin tinnitus

Olen avautunut tästä aiheesta aika paljon kavereilleni ynnä muille viime aikoina, joten sori jos tulee paljon toistoa :D Kuunnelkaa tästä hyvää musiikkia:

Florence + The Machine: Cosmic Love (Seven Lions Remix)

Olin tosiaan Töysässä parisen viikkoa, ja vaikka mesta oli todella mukava, samoin kuin "tukikohtani" Mummun ja Papan luona, ilon onnistui melkein kokonaan pilaamaan otsikossakin jo mainitsemani vaiva.

Istuin yhtenä päivänä tiskissä kaikessa rauhassa, ja yhtäkkiä huomasin vasemman korvani soivan. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä: ei, en ole käynyt missään konsertissa, ja kyllä, kuuntelen musiikkia kuulokkeilla mutta en todellakaan täydellä volalla, vaikka Kossini ovatkin sen malliset, että ne päästävät ääntä läpi ja vieressä istuja saattaa saada vaikutelman, että huudatan niin lujaa kuin lähtee. Joka tapauksessa, korvani ovat soineet aiemminkin - itse asiassa korvani ovat tinnittäneet enemmän tai vähemmän jo monta vuotta - mutta koskaan ennemmin en ole ollut siitä samalla tavalla tietoinen kuin nyt. Ääni oli paljon korkeampi ja läpitunkevampi kuin normaalisti, ja huomasin monta kertaa että jäin kuuntelemaan sitä ärsyyntyneenä. Olo oli aika kurja, sillä tiesin että tinnitus on melkoisen helvetillinen riesa muun muassa siitä syystä, että siihen ei ole parannuskeinoa jos se on tullut jäädäkseen.

Vasen korva soi sitten keskenään pari viime viikkoa, ja yhtäkkiä soiminen siirtyikin enemmän oikean korvan puolelle. Minulla alkoi myös olla vähän flunssainen olo, ja kävinkin eilen lääkärillä korviani näyttämässä. Diagnoosi kuului kaikessa masentavuudessaan, että "puhtaat tärykalvot sekä käytävät, ei aiheuta toimenpiteitä". Kuulemma korvalääkärille seuraavaksi, jos tinnitus ei lakkaa. En saanut edes lähetettä minnekään, joten lähdin lääkärin luota vielä ankeamman mielialan vallassa kuin olin sinne ensin raahautunut.

Tänään oli kuitenkin jo parempi päivä. Saan työpaikalla jatkuvasti TRT:ä eli eräänlaista tinnitusterapiaa, kun tietokoneet ja ilmastointi humisevat jatkuvasti, kumminkaan peittämättä tinnitusta. Tämä auttaa kuulemma ajukoppaani tajuamaan, että tinnitus ei ole vaarallinen ääni josta kannattaisi stressaantua, vaan luonnollinen, ympäristöön kuuluva ääni. Tänään minä itse asiassa huomasin muutamaan otteeseen, että en tiedostanut tinnitusta enää ollenkaan, ja muutenkin tuntuu kuin ääni olisi vähäsen vaimentunut. Löysin myös YouTubesta kätevän kymmenen tunnin mittaisen pätkän, jossa kuuluu ainoastaan ilmastointilaitteen huminaa :D

Olen yrittänyt keksiä korvieni soimiselle vaikka minkälaisia syitä, kuten korvatulehdus (jota ei ollut),vialliset kuulokkeet, puhkeamassa oleva viisaudenhammas sekä niska- ja hartiajäykkyys. Kuulokkeitani epäilin siksi, että vasen puoli särisee välillä inhottavasti, ja ajattelin että korvani olisi ottanut siitä nokkiinsa koska vasemmalta puolelta tinnitus alkoikin. Nyt kun tinnitus on vähän kummassakin korvassa, epäilen että vika olisi kuulokkeissa. Viisaudenhampaani taas on yrittänyt puskea itseään ulos jo monta kuukautta, joten en ole oikein varma että tinnitus johtuisi siitäkään - ja niskani sekä hartiani ovat kuin puuta aina, vaikka lyhyt hieronta kyllä helpotti oloa eilen jonkin verran. No, syitä en siis osaa kuin arvailla, mutta sen tiedän että tätä en toivoisi kenellekään. Haluankin siis vakavasti sanoa kaikille, joiden korvat eivät tinnitä jatkuvasti: nauttikaa siitä että kuulette hiljaisuuden.

Tätä on vaikeaa selittää sellaisille, joiden korvat eivät soi, mutta kun korvat soivat ja päässä kuuluu koko ajan ääni mitä muut eivät kuule, se on todella ahdistavaa ja saa olon tuntumaan aika yksinäiseltä, vaikka ympärillä olisi muitakin ihmisiä. Siksi haluan sanoa kiitokset kaikille kavereille ja muille, jotka ovat jaksaneet kuunnella valitustani, sillä teidän avullanne arki on siedettävää inisevistä korvistani huolimatta :D

Olipas harvinaisen angstinen teksti, mutta sainpa hieman purettua ajatuksia ja ahdistusfiiliksiä. Tiedän että olen onnekas että en kärsi tämän pahemmasta vaivasta, ja olenkin kiitollinen muuten terveestä tomumajastani - mutta silti ajattelen kaiholla niitä hiljaisempia aikoja *tuijotus kaukaisuuteen*

Ei muutaku bear with me, varmaan palailen asiaan kun/jos jotain asiaa tulee. Tsau!

Kevyt 7156 merkin mittainen vastaus haasteeseen

Meiko: Leave the Lights on (KROT Remix)

Minulla on näin pyhäinpäivän, movemberin ja yleensäkin marraskuun kunniaksi luvassa teille mahdollisille lukijoille ja spämmiboteille jotain spesiaalia: vastaan Kämppikseni lähettämään haasteeseen, jonka säännöt ovat tässä:

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.

2. Vastaa haastajan 11 kysymkseen.

3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haasta 11 muuta ja kerro keitä he ovat.

5. Ei saa haastaa takaisin.

Eli aloitetaan alusta eli minusta.

1. Inhoan hämähäkkejä. Ei araknofobiani ihan sairalloista kuitenkaan ole, mutta jos kohtaamani hämähäkki on sormenpäätä suurempi, annan sille mieluusti ylävitosen. Kengänpohjalla.

 2. Minulla hyllyssäni sekä sen välittömässä läheisyydessä (tilanpuutteen vuoksi) 264 kappaletta japanilaista sarjakuvaa pokkareiden muodossa. Keräämäni sarjat aakkosjärestyksessä: Black Lagoon, Bleach, Chi's Sweet Home, Dragon Ball, Fruits Basket, Naruto, One Piece sekä Trinity Blood. DB:stä ja Bleachista puuttuu muutama vola.

3. Leikkaan ja värjään hiukseni itse.

4. Puhun usein ihan liian nopeasti ja epäselvästi. Joskus yritän tietoisesti rajoittaa sanatulvan vauhtia, mutta jos aihe on kiinnostava tai muuten vain hermostuttaa, pian alan taas kuulostaa taas konekivääritulisarjan ja Nyan Catin risteytykseltä.

5. Kahvi (maidolla, ei sokerilla) on melkeinpä elinehto meikäläiselle: voin helposti ryystää viisikin kupillista päivässä ilman mitään ongelmia, ja kofeiinitoleranssini on sen verran korkea, että voin hyvillä mielin juoda kahvia vaikka ennen nukkumaanmenoa jos mieli tekee.

6. En harrasta aktiivisesti mitään ihmeellisempiä liikuntamuotoja, aikidossakin kävin kasiluokalla ja pääsin peräti 6. kyulle (:D) ennen kuin luovutin. Itämaista tanssia käyn tanssimmassa nykyisin aina silloin tällöin.

7. Musiikin kuuntelu on minulle melkein pakkomielle. En osaa soittaa mitään soitinta tai rajata musiikkimakuani tiettyihin tyylilajeihin, vaan tykkään fiilistellä muiden osaamista ja kuuntelen musaa lähinnä fiilispohjalta. En kovin usein innostu radiossa puhkihöylätyistä biiseistä, vaan käytän YouTubea uusien kappaleiden metsästykseen: tämänkin postauksen biisit olen poiminut BirgirPall -nimisen YouTubettajan videoista.

8. Huumorintajuni on suhteellisen musta, mutta seassa on epätasaisin suhtein päivästä, verensokeritasosta sekä viimeyönä nukuttujen tuntien määrästä riippuen usein myös puujalkaa sekä täysin randomia settiä, joka on lainattu joko STP-videoista tai kavereiden kanssa kehitellyistä inside-kohelluksista.

9. En katso juuri lainkaan televisiota, sillä parhaat kanavat ovat BirgirPall, CTFxC, fokktor, GaLm, LaeppaVika sekä markiplier. YouTube for the win.

10. Yksi suurimmista tavoitteistani elämässä on oman sarjakuvan käsikirjoittaminen, piirtäminen ja ehkä julkaiseminenkin. Tämä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty, sillä usein innostun helposti ja turhaudun vielä helpommin. Innoitusta piirtämiseen ja tarinan kehittelyyn kuitenkin tuovat Eiichiro Oda, Kiyo Kyujyo sekä suomalaisista sarjakuvataiteilijoista tämän hetkinen lempparini JP Ahonen.

11. Phuuh, vielä yks juttu pitäisi keksiä (olen kirjoittanut tätä postausta nyt kolme päivää, koska en keksi mitään järkevää kerrottavaa)... No, laitetaan vaikka tämä: en ole koskaan käynyt ulkomailla, ainakaan niin että olisin ollut hereillä.

DONE!

Pegboard Nerds: Self Destruct

Sitten Kämppiksen kysymyksiin:

1. Osaatko viittoa? Jos, niin mitä?

No tuota, osaan viittoa nimeni sekä muutenkin melkein kaikki kirjaimet, värit punainen, sininen, (myrkyn)vihreä ja musta sekä eläimet kissa, koira, jänis ja perhonen. 

2. Uskotko horoskooppeihin?

Horoskoopit ovat mielenkiintoisia. En usko horoskooppien pohjalta tehtyihin ennustuksiin, mutta eri merkkien persoonallisuuskuvaukset ovat jännää luettavaa, vaikka tiedänkin että ne usein on tehty niin että jokainen löytää niistä itseensä sopivia piirteitä. Eli vastaus kysymykseen: en, vaikka ovatkin mielenkiintoista viihdettä. 

3. Minkä kirjan luit viimeksi?

Luin Dan Brownin Infernon. Hyvä tarina, mutta oli jokseenkin ahdistavaa, kun huomasin olevani antagonistin kanssa samoilla linjoilla - tosin tiettyyn pisteeseen saakka :D Se on nääs hullu, minä en. 

4. Mansikka vai mustikka?

Mustikka. Mansikatkin ovat hyviä, mutta mustikkapiirakka voittaa koska tahansa mansikkahillolla täytetyn kakun. 

5. Jos saisit päivän elää jonkun toisen elämää, kenen elämää kokeilisit?

Varmaan... Hmm, Eiichiro Odan päivä voisi olla mielenkiintoinen. Jos siis saisin pelkästään vapaamatkustaa hänen mielensä perukoilla ja nähdä että mitä tyypin päässä liikkuu. En minä muuten varsinaisesti haluaisi olla kukaan muu kuin minä itse, edes yhtä päivää :D 

6. Mihin reality-tv-sarjaan osallistuisit, jos olisi pakko valita yksi?

 Vaikea kysymys, sillä en edes tiedä että mitä kaikkia realitysarjoja nykyään on. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että BB se ei ainakaan ole. Ehkä joku Selviytyjät tai Amazing Race.

7. Millaisessa ympäristössä haluaisit asua?

Keskikokoisen kaupingin keskustassa pienessä kämpässä, jonka olen tunkenut täyteen kotoisaa rojua. 

8. Mitä kirjaa/sarjaa/elokuvaa/bändiä/ruokaa/jotain suosittelisit kaikille kokeiltavaksi?

Hmm, pitääkö minun siis valita noista yksi, vai suositella kaikista osa-alueista jotain? No, otetaan kaikkia yksi, varmuuden vuoksi. 

Kirja, jota suosittelen kaikille: Markus Kajon Ihmisen käsikirja.  

Sarja, jota suosittelen kaikille: Kovan onnen kundi eli englanniksi My Name is Earl. 

Elokuva, jota suosittelen kaikille: Kung Fu Hustle. 

Bändi, jota suosittelen kaikille: Florence + the Machine. Knife Party.

Ruoka, jota suosittelen kaikille: Kokeile tehdä itse alusta saakka pitsapohja ja laita täytteeksi juuston ja tomaattipyreen lisäksi mozzarellajuustoa, kirsikkatomaatteja sekä pestokastiketta. Heitä uuniin. Ota uunista. Anna hieman jäähtyä. Then stuff your face with it and thank me later.

Jotain, jota suosttelen kaikille: One Piece.

9. Mistä periaatteesta sinun olisi kaikista vaikein luopua?

Periaatteeni on, että niitä paperisia tötsiä  (joihin otetaan grilleillä ja Hesessä yms. paikoissa ketsuppia) ei helkkari soikoon tarvitse levittää, vaikka niin olisi tötsänkehittelyinsinööri alun perin tarkoittanut. Kyllä niihin mahtuu ihan tarpeeksi ketsuppia muutenkin.

10. Mikä on mottosi, tai jokin muu tärkeä lause, johon uskot?

"Kyl se siitä."

11. Millaisen kehun toivoisit saavasi?

Nolostun usein jos joku sattuu jostain syystä kehumaan, ja joudun yhä uudestaan opettelemaan tyynesti kiittämämistä ilman "noemmänytiiä" -kiemurteluja. Se on kuitenkin aina kivaa ja helppoa ottaa vastaan, jos joku kehuu johonkin ongelmaansa minulta saamaansa neuvoa. Silloin oikeasti tunnen ansainneeni kehun.

Nnnnoin. 

Bingo Players: Mode (Original Mix)

Sitten vielä minun kysmykseni haastamilleni tyypeille:

1. Minkä biisin koet parhaiten kuvaavan luonnettasi ja itseäsi yleensä?

2. Kerro jostain omituisesta tavastasi, jota et ole huomannut kellään muulla olevan.

3. Keräiletkö jotain erityistä?

4. Uskaltaisitko lähteä avaruusreissulle kansainväliselle avaruusasemalle, jos tilaisuus tulisi vastaan?

5. Jos tähänastisesta elämästäsi kirjoitettaisiin kirja tai novellikokoelma, mikä olisi teoksen nimi?

6. Oletko ollut koskaan ihastunut fiktiiviseen hahmoon? Jos olet, niin kuka hän on ja mistä sarjasta/leffasta/tms. ja tietenkin - miksi juuri hän?

7. Kutsuvatko kaverisi, sukulaisesi tai muut tuttavasi sinua lempinimillä? Millaisia nimiä sinulle on keksitty?

8. Mille asialle olet viimeksi revennyt hallitsemattomasti?

9. Millaisista asioista koet saavasi henkistä energiaa? Ihmisistä, harrastuksista vai kenties jostain muusta?

10. Kerro, mikä paras perunalastulaatu. Voit kertoa myös lempidipistäsi, jos sinulla on sellainen.

11. Viimeisin heräteostoksesi?

Noni. Yhtätoista tyyppiä en kyllä saa haastettua, mutta valitsen serkun, Sannan, Reetan ja Iin. 

Muuten meiningit on ihan jees, lähden kahdeksi viikoksi Mummun ja Papan luo suorittamaan harjoittelua "sivukirjastossa" joka ei oikeastaan ole sivukirjasto, mutta nyt en keksi parempaakaan termiä. En ole nettiyhteyden saatavuudesta kovinkaan varma mitä seuraavaan kahteen viikkoon tulee, mutta toivottavasti tämä kilometripostaus vähän kompensoi lokakuista hiljaiseloa sekä tulevaa mahdollista kahden viikon virtuaalista välikuolemaa. Au revoir, mes amis!