Olen miettinyt tälle postaukselle otsikkoa kohta kymmenen minuuttia

Homestuck: Karkat's Theme

Syksy ja alkutalvi ns. rynnivät ylitseni kuin mielipuolet sorkkaeläimet, ja olo on sen mukainen: hämmentynyt, väsynyt ja tuohtunut (kuka helvetti päästää mielipuoliset sorkkaeläimensä rynnimään viattomien sivullisten yli?) 

w/e. 

Joka tapauksessa, horinaa musalinkistä: olen lukenut tässä muutaman viikon aikana about 4000 sivua Homestuckia, ja joo joo, olen taas tuntuvasti myöhässä mitä tulee jostain sarjasta intoiluun. Andrew Hussie alkoi julkaista Homestuckia tyyliin kahdeksan vuotta sitten, ja muistan etäisesti että kokeilin lukea ko. "sarjakuvaa" joskus ehkä vuonna 2012 tai 2013? Tarina oli kuitenkin ihan pirun outo, eikä kärsivällisyyteni suoraan sanoen riittänyt kuin ACT 1:sen loppuun saakka. Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin ja Homestuckin ilmestymisen päätyttyä vuosi sitten, eräs taidekerhossa ja animerhörhötapaamisissa pyörivä tyyppi esitteli (upeita! :o ) piirustuksiaan Homestuckin trollihahmoista, ja soitti pari hyvänkuuloista sarjaan liittyvää kappaletta (toim. huom. sain tietää pian Undertalen ilmestymisen jälkeen, että yksi MeGaLoVanian aluperäisistä versioista soi Homestuckissa. Muutenkin Undertalessa on niin paljon viittauksia Homestuckiin, ettei mitään järkeä) ja ajattelin kokeilla tarttua sarjaan uudestaan.

Homestuck on todella mielenkiintoinen konsepti, sillä tarina ei koostu pelkästä sarjakuvasta, vaan seassa on flash-animaatioita/-musiikkivideoita sekä jopa kokonaisia pelejä, ja hahmojen kommunikointi kuvataan suurilta osin chattilogeina :D Anyway, tällä kertaa en kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoin lukemista vaikka välillä olin ihan pihalla. Case in Point: ACT 3 jälkeen alkava Intermission oli niin hatustavedetyn oloinen clusterfuck (joka ei tuntunut liittyvän yhtään mihinkään), että se ylitti aivoissani mentaalisen rajapyykin jonka olemassaoloa en ollut aiemmin edes tiedostanut. Ja siitä syystä rakastin Intermissionin joka ikistä sivua, se oli nerokkaan vähäjärkiseltä tuntuva loikka rinnakkaistodellisuuteen, joka oli juuri jotain sellaista, jota Homestuckilta saattoi odottaa. Jos joku hypoteettinen lukija on tutustunut Homestuckiin, hän (sinä) varmasti tietää(/dät) millainen wtf-fiilis oli tajuta, kuinka olennainen osa Homestuckin juonta tuo täysin satunnainen mafiasota-sivujuoni oikeastaan oli. Niinku mitä helkuttia. Muutenkin Homestuckissa kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, enkä käsitä miten Hussie itse pysyy selvillä kaikista yksityiskohdista, joita hän tarinaansa ujuttaa. Ja voi torstai, minun piti alun perin vain sanoa tuosta musalinkistä, että Karkat on ehkä samastuttavin hahmo äkäisyydessään ja itseinhossaan, eikä kirjoittaa romaania nettisarjakuvasta, hemmetti

w/e part. 2

Suoritin Inktoberin ja NaNoWriMon onnistuneesti tänäkin vuonna! Tiukkaa teki, mutta onnistuin. Inktober tuntui paljon haasteellisemmalta kuin viimeksi, sillä ideat ja energian määrä eivät todellakaan olleet tasapainossa. Saattaa olla, että ensivuonna Inktober jää väliin. Wrimo taas tuntui sujuvan suht helposti, vaikka aloitinkin uuden tarinan ja idea tuntui heppoiselta ja hahmot etäisiltä. Sain kuitenkin 50000 sanaa kasaan, vaikka onnistuin peräti kahdesti kadottamaan 3000 sanan edestä tekstiä :^) En taaskaan onnistunut sisällyttämään koko tarinaa 50000 sanaan, mutta pääsin melko lähelle juonen loppua. Suunnittelen kirjoittavani tekstin loppuun tammi-helmikuun aikana ja ryhdyn editointihommiin huhtikuun kieppeillä. Myös viime vuoden Wrimo odottelee yhtä jatkoa... Ja yllätys yllätys, Homestuck sai minut taas haaveilemaan oman sarjakuvan kehittelystä :DD Sarjakuvan piirtäminen on edelleen yksi mun toteuttamattomista Isoista Tavoitteista, mutta minulla on ihan mahdottoman korkeat odotukset juonenkirjoitustaitojeni suhteen. Haluaisin nimittäin piirtää sarjakuvaa, joka

•  vaikuttaisi aluksi täydeltä läpältä, mutta jonka tarina alkaisi hitaasti, lähes huomaamatta, kasvaa eeppisiin mittakaavoihin ja lopulta lukijan sielua ravistuttavaksi seikkailuksi
• inspiroisi lukijaa ja saisi tunteet nousemaan pintaan
• saisi lukijan tuntemaan olonsa samalta kuin miltä Black Hole/Green Sun kuulostaa

eli toisin sanoen minun pitäisi luultavasti jonkin verran chillata melodramaattisuuttani ennen kuin alan räpeltää mitään sarjakuvia.

w/e! part 3

Öö niin! Olen minä muutakin tehnyt kuin syventynyt obesessoitumaan Homestuckista. Töissä on piisannut kaikenlaista jännää tekemistä (mm. kävin elämäni ensimmäisellä hätäensiapukurssilla), ja vedin syksyn ajan taidekerhoa ala- ja yläasteikäisille. Matkakaiuttimen ansiosta kerhokertojen loppu muuttui muutamana kertana pienimuotoiseksi diskoksi :D Kerholaiset olivat kyllä ihania, sain heiltä joululahjojakin viimeisellä kerralla :') Kävin myös itse kerhossa, jonka aiheena oli japaninmatkailu ja japanilainen kulttuuri. Kerhon vetäjä itse oli oikea Japanin_Matkailun Veteraani, sillä hän oli kai käynyt maassa viidesti, ellen väärin muista. 

Töiden ja kerhotoiminnan lisäksi olen mm. käynyt katsomassa Pariisin Kevättä Rytmikorjaamolla serkun kanssa, mikä oli aika hemmetin siistiä! Uskaltauduin jopa fanikuvaan Tuunelan kanssa, uhuhuhu D::: Ja kävin myös katsomassa uusimman Star Warsin pari viikkoa sitten. Sekin oli aika hemmetin siistiä! The Last Jedissa on kyllä yksi vaikuttavimmista kohtauksista, jonka olen milloinkaan nähnyt valkokankaalla, ja täydellinen hiljaisuus kohtauksen aikana oli minun mielestäni aivan nerokas veto ohjaajalta. Tai kuka se tyyppi nyt sitten onkaan, joka sellaisista päättää.

Joulu suhahti ohitse hämmentävän nopeasti, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin en kyllä oikein päässyt joulumoodiin välipäivien työvuorojen vuoksi. Olen nyt ollut huhtikuusta saakka töissä ilman pidempiä lomajaksoja, ja se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua :D Kesälomaa odotellessa~

Uudeksi vuodeksi on tiedossa vierailu serkun perheen luo (kyseisen perheen pääluku muuten kasvoi yhdellä juuri sopivasti itsenäisyyspäivän aamuna :D) sekä kaverin luo. Mutta ennen uutta vuotta pitää vielä selvitä huomisesta aamuvuorosta, joten parasta kai pitää tämä postaus pakettiin. K bye