Viime hetken täpinät

Huu, pakko vielä tulla tänne jauhamaan jotain ennen kuin matkajännitys iskee toden teolla. Tätä reissua on tullut odotettua niin paljon, että se on saavuttanut melkeinpä eeppiset sfäärit pienessä pääkopassani. Olen yhtä aikaa ihan innoissani, euforisessa "jee saan istua junassa kuusi tuntia" -mielentilassa sekä vähän peloissani, sillä länsi-itä reissut ovat junalla välillä vähän konstikkaita.

Mutta parasta tässä on se, että näen kavereita, joita tulee nähtyä tätä nykyä maksimissaan neljästi vuoden aikana. Ihan mahrotonta sellaanen. 

Tässä on nyt vielä noin tunti siihen että juna lähtee, ja olen pakannut, hosunut ja värkkäillyt kuin pieni eläin. 

Minun ja kämppikseni dialogi hetki sitten:

Minä: "Mä laitan sitte tän mun lipun tänne kalenterin väliin, että jos mä alan panikoida nii muistuta että se on siellä."
Kämppis: "Ok, kunhan se kalenteri sitte kans on mukana laukussa eikä sängyllä."
Minä: "...Joo. Toki. Aivan."

Tästä vielä matkamusiikkia. Florence + The Machinen Seven Devils saa aikaan sellaisen lähtemisen ja liikkumisen fiiliksen (täydellisimmään tämä biisi on kun sen laittaa soimaan sillä hetkellä kun juna lähtee liikkeelle, toim. huom.).