Heti alkuun hyviä uutisia! Pääsin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ruotsin puhekokeesta läpi, ja sain säälittävästä solkotuksestani peräti keskinkertaisen arvosanan. Tenttikin meni eilen vallan mainiosti. Saa tosin nähdä onko opettaja kanssani samaa mieltä.
Sitten itse pääaiheeseen eli Naamajaisiin. Kaikessa kauniissa yksinkertaisuudessaan ilta oli mahdottoman bueno kokemus, kaikkien asut olivat onnistuneita - Jenni & Kämppis The Kirjastotätis, Sanna aka Faith Connors, Laura Myy sekä minä eli Eräänlainen Hunter. Eräänlainen siksi, että otin vapauden pukeutua hieman eri tavoin kuin perinteinen hunter - muuten kaikki olikin kohdillaan eli punaiset silmät (en tosin tarkalleen tiedä, millaiset silmät hunterilla on, koska hunterilla on Left 4 Deadissa aina huppu niin tiukasti päässä ettei silmiä näy), kalpea iho sekä paljonpaljon verta suupielissä ja käsivarsissa. Oltiin siis aika sekalainen sakki, mutta se juuri olikin parasta ettei oltu kaikki pukeuduttu tyliin kissankorviin ja kissaeläinkuvioisiin bodyihin ku se on nii håt. Etkot olivat todella hauskat, ja Faithin tatuointikin onnistui suhtellisen hyvin, vaikkei kaikki mennytkään ihan kuin Strömssössä - kontaktimuovi oli aika bitch yrittää asetella oikein paikoilleen. Sannan Faith oli muuten aivan kuin esikuvansa: juuri oikeanlainen peruukki, meikki ja vaatteet! Laura Myy oli pukeutunut isoon punaiseen villatakkiin, mustiin shortseihin, sukkiksiin & sormikkaisiin, ja kokonaisuus oli todella onnistunut ja söpö. Kämppis ja Jenni olivat kirjastotätejä - Jenni enemmänkin omana itsenään, mutta Kämppis oli erityisen asiallinen ylös saakka napitetussa kauluspaidassa sekä tiukassa nutturassa.Tykkäsin myös omasta puvustani todella paljon, ja täytyy myöntää etten ole koskaan ollut niin innoissani jostain naamiaisasusta kuin nyt. Ainut varjopuoli oli se, että tekoverta oli loppuillasta kaikkialla. Muun muassa jääkaapin ovenkahvassa, eteisen seinillä, vessan lavuaarissa, peilin reunoissa, vaatteissa & kaverien käsivarsissa.
Saatiin kyllä jonottaa Karmaan aika ruhtinaallisen kauan, mutta onneksi seuranamme oli kaksi hurmaavaa nuorta miestä, jotka tosin olivat aika harvasanaisia. Jenni niitä kai yritti jututtaa enenmmänkin, mutta valkoisten maskien takaa ei saatu sen kummempia vastauksia kuin "kyllä", "ehkä" ja "ei", joten keskustelun kulku oli aika yksitoikkoista. Myös neonvihreään kokovartalomakkarankuoreen sonnustautunut vierailija Pluton perukoilta kävi tuomassa juhlafiilistä keskuuteemme. Päästiin lopulta sitten sisälle saakka noin tunnin jonotuksen jälkeen, ja ensimmäisenä mentiin tietenkin katsastamaan että millainen meininki tanssilattalla mahtaa olla. Väkeä ei ollut onneksi niin paljoa kuin SAMOn avajaisissa, mutta aika ahdasta lattialla meinasi siltikin olla - kyllä sieltä kuitenkin joku nurkka meillekin löytyi.
Tiskillä jouduin tyrkkäämään kyynärpäällä helkuttiin pari etuilevaa kissabodybimboa (ei niillä kyllä varmaan ollut kissabodyja, mutta asenne oli kyllä sellainen että olivat varmaan syntyneet henkinen kissabody yllään). Ajattelivat varmaan että minun ja kaverin humalatila oli sen verran korkealla, ettei huomata jonossa Smoke Weed Everydayn tahtiin joratessamme että yrittävät luikerrella edelle. Hah! Minähän pidän kiinni oikeuksistani saada tilata viinaa omalla vuorollani, muistakaa se, kissabodyt!
Loppuilta Karmassa oli aivan älyttömän hauska - tutustuin krebaavaan Lehmäherraan (joka oli kovasti huolissaan minun lihansyömisestäni, mutta rauhoittui kuullessaan että olin sillä iltaa keskittynyt enemmänkin kannibalismiin), näin viikatteen kanssa bilettävän Kuoleman, vaikuttavaan röllipukuun sonnustautuneen sniperin (ilman sniperia) sekä vaikka minkälaisia muita asuja sekä pukuilijoita. Lopulta lähdettiin jatkoille Warttiin, mutta koska kello oli jo 2:45, niin emme ehtineet olla siellä kuin vartin kun paikka jo suljettiin siltä aamuyöltä, mikä oli aika ironista.
Torstaina olikin tiedossa kuusi tuntia Monikulttuurisuutta kirjastossa kello 10:15 alkaen. Vaikka aamulla meinasikin olla aika nuutunut fiilis tuntien alkaessa, niin nopeasti kyllä piristyin ja huomasin opettajan puhuvan itse asiassa todella kiinnostavista asioista - ja vielä todella kiinnostavalla tavalla. Pitkään aikaan en ole ollut tunnilla niin innoissani kuulemaan, mitä opettaja seuraavaksi sanoo tai kommentoi johonkin asiaan. Parasta oli, kun hän ilmoitti että kurssista ei ole tenttiä vaan hän haluaa meiltä opintopäiväkirjat, joiden teossa saa olla luova. Tai ei - tuo oli toiseksi parasta - PARASTA oli se, että meillä ei ole tällä kurssilla ilmeisesti lainkaan RYHMÄTÖITÄ. Hallelujaa! Niitä pursusikin ulos kummastakin korvakäytävästä viime vuonna.
Torstai-iltapäivä olikin sitten oikea nörtteyden riemuvoitto minun ja Kämppiksen osalta. Yksinkertaisuudessaan istuimme kummatkin alas kämppämme sohvalle läppärit sylissä kello 17:00, ja istuimme siinä siis kello 21:00 saakka, tuumaten toisillemme aina silloin tällöin, että siihen huomiseen ruotsin tenttiin voisi muuten lukea. Iltapalaksi oli kaikkia ruokapyramideja ja lautasmalleja noudattamatta mudcakejäätelöä.
No kyllähän se tentti sitten perjantaina vähän kuumotti kun ei voinut edes vähän sanoja lukea edellisenä iltana, mutta kuten sanoin, se vaikutti menevän kuitenkin ihan hyvin. Olin jopa hieman ylpeä itsestäni, kun sain kuin sainkin raapustettua minimimäärän sanoja esseeseen (130 kpl).Tentin jälkeen oli semihyvä fiilis, käppäilin kämpille ja iltapäivällä kävin Lauran kanssa räpiköimässä hallilla - sain muuten eräältä naiselta kehuja, kun sukelsin kylmässä altaassa. Hypyt laudaltakin alkavat pikkuhiljaa onnistua, vaikka en varmaan vieläkään ihan Guo Jingjingiltä näytä.
Illalla olinkin sitten serkku-Sannan luona, otettiin lunkisti, heitettiin hetulaa ja katsottiin Pokémon-lohkaisuja YouTubesta Sannan parin kaverin kanssa. Parasta läppää hetkeen!
Illalla käytin sitten vielä serkun kanssa kääntymässä rab Salladissa eli Dallasissa. Meno oli aika hauska, kahden miehen kantribändi soitti mm. coverin All Along the Watchtowerista. Loistoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti