se fiilis kun meinaat kirjoittaa blogipostauksen vaikka piti tehdä soittolista

Viime postauksessa stressitaso oli lähes fataalilla tasolla, mutta nuavvaan selevittiin syyskuisesta koettelemuksesta. Sitä seurannut kahden viikon loma lokakuussa tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tein ihan 6/5 reissun syksyiseen Kotkaan, kävin sekoilemassa Sjoella, katsoin How I Met Your Motherin läpi (taas) ja suoritin Inktoberin virallisten promptien mukaan täysin aikataulussa.

Ainiin, ja kesälläkin oli melkosta, osallistuin Provinssiin ja Lamb of Godin keikalla kävin kirmailemassa moshpitissa. Eikä tullut kuin kerran nyrkistä korvaan!

Mutta oikeastaan aloin kirjoittaa tätä postausta sillä tarkoituksella, että tekisin soittolistan kuluneesta puolesta vuodesta, joten ottakaa tai jättäkää:

TOUKOKUU

twenty one pilots: Levitate

twenty one pilots sai aikaan jonkinlaisen heräämisen oman henkisen hyvinvoinnin sekä yleisen jaksamisen suhteen. Tajusin Tyler Josephin sanoituksien myötä, miten omia fiiliksiään voi ihan oikeasti purkaa kirjoittamalla. Käsitän monen olevan tässä kohtaa että "duh", ja että "sähän harrastat kirjoittamista, miten sä et ole voinut tätä tajuta?" Sanon siihen vaan, että; suutarin hevosilla ei ole juomakaukaloita. Next!

Yeasayer: 2080

Löysin tämän biisin, kun klikkasin itseni Ava's Demon -sarjakuvan Spotify-listalle. Se oli hyvä klikkaus! Tässä kappaleessa on kivan alkukesäinen fiilis.

KESÄKUU

Mikky Ekko: Who Are You, Really?

Niinpä Mikky, en tosiaan tiedä. Mutta sen tiedän, että tää kappale on ihan liian lyhyt.

Litku Klemetti: Sinä tiedät sen

Heh, tajusin juuri että tämä vastaa edellisen biisin kysymykseen. Tämä oli myös hyvä Provinssifiilistelykappale, vaikka Litku Klemetti ei ollutkaan esiintyjänä...

HEINÄKUU

Outlander: Transit

 

Aika loistava lenkkeilykappale. Lisäksi tykkään epämääräisistä Pendulumin The Island -viboista, mitkä biisistä välittyy yhdessä kohtaa.

Yellow Claw & Stoltenhoff: Beastmode

Muisto mökkireissulta, missä oli aika viilee meininki :D Oli heinäkuu ja meikä istui pihalla pipossa, villasukissa, huiveissa ja peitoissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja Rappakalja. Myös tästä kappaleesta irtoaa hyvät juoksupärinät.

ELOKUU

Avenza: Wicked

Avenzalla on muitakin hyviä biisejä, esimerkiksi Reverie lähtee ihan luvattoman kovaa.

Big Black Delta: Capsize

Ava's Demon -soittolista iski jälleen

SYYSKUU

Foals: The Runner

 

Hhhjhkhkh. Tää kappale. Tämä musiikkiteos. On täydellinen. The Runner tiivistää täydellisesti sen, miltä musta tuntuu aina syksyisin. Mulla tulee mieleen tästä putoavat lehdet, auringonpaiste kirkkaalta, kylmältä taivaalta ja kostean maan tuoksu.

M|O|O|N: Dust

Olen luetellut aikojen saatossa monia kappaleita, joiden tahtiin on hyvä hölkätä menemään, mutta Dust on hyvä kappale nukahtamiseen. Ei muuta kun repeatille vaan.

LOKAKUU

Foals: Into the Surf

Lokakuussa NaNoWriMo alkoi jo kuumotella, ja tämä kappale sai hautomaan kaikenlaisia angstisia kohtaloita omien hahmojen varalle. Foalsin kanssa kävi melkein twenty one pilotsit: tajusin uusimman levyn myötä, että näillä tyypeillähän on useampikin kuin vain yksi hyvä kappale.

Robert Edwards, Little Violet, Pisk: PiSk Swing

Lokakuussa oli aikaa peräti pelatakin jotain, joten tartuin Borderlands kolmoseen. Kollasin läpi Sanctuaryn nurkkia ja komeroita, kun yhtäkkiä katosta laskeutui diskopallo ja tämä kappale lähti soimaan :D Harmittaa, että pelaaminen on jäänyt niin vähälle viime aikoina. Kesällä innostuin hetkeksi Minecraftista (:D) ja Ion Furysta, mutta tosiaan vain hetkeksi. Mutta vaikka aikaa pelata ei (muka) ole, niin silti haaveilen että hommaisin The Outer Worldsin ja Noidan :'D Niin ja tietysti Cyberpunk 2077 sitten kun se ehtii ilmestyä.

MARRASKUU

JDX: Wan Taim (The Anarchist Remix)

Tämä on mukava laittaa repeatille muutamaksi tunniksi, jos pitää keskittyä kirjoittamiseen tai piirtämiseen. En ole vieläkään ihan selvillä siitä miksi hardstyle auttaa minua keskittymään niin hyvin, mutta ehkä asiaa ei tarvitsekaan ymmärtää. Ja kirjoittamisesta tuli mieleen, että tänä vuonna en aivan päässyt 50000 sanaan, mutta olin aika tyytyväinen 42069 sanaan, jotka sain kasaan. Ja olen lähempänä The Tarinan loppua kuin koskaan ennen, mikä on oudolla tavalla pelottava tunne.

Mike Shinoda: fine

Mike Shinoda on myös hiippaillut huomaamatta useammin kuin kerran soittolistoille. Ghost, Can't Hear You Now ja Running From My Shadow tulee ainakin mieleen.

JOULUKUU

 

Grimes: My Name Is Dark

 

Grimesista en muuten tiedä, mutta kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Tai siis eilen aamulla. Joka tapauksessa. Kiitos YleX.

 

 

 Sue: Moment

Okei, en rehellisesti sanottuna tiedä, miten tämän esittäjän nimi tai kappaleen nimi pitäisi kirjoittaa, mutta laulaja ainakin löytyy Spotifysta nimellä Sue. Tämä biisi on yksi tumblrissa säkällä vastaantulleista löydöistä, ja yllättäen minuun iski inspiraatio opetella kiinaa.

Noin, siinä puolen vuoden tunnelmat musiikin muodossa. Tällaisia biisilistoja on kiva tehdä, ja kun muutaman vuoden kuluttua palaan ihmettelemään että mitä helvettiä oikein olen tänne nakutellut, musiikki palauttaa muistot ihan eri tavalla mieleen kuin sekava tekstiseinä. Joissa niissäkään ei siis ole mitään vikaa. Muille näistä musiikkilistoista tuskin on samanlaista iloa kuin minulle, mutta semmoista on elämä.

Mut joo, kirjoittelen varmaan taas seuraavalla vuosikymmenellä.

No siis, joskus vois olla parempi kun olis vaan hiljaa

twenty one pilots: Heavydirtysoul

Olen viime vuoden toistellut otsikon lausetta itselleni aika monta kertaa. (! Ja kyseessä ei siis ole mikään veemäisen vague callout tai mitään, chill pls tämä kohdistuu vain minuun itseeni)

Mutta tuodakseni teidät lähemmäs näitä fiiliksiä haluaisin kysyä että onko teille hypoteettisille lukijoilleni koskaan tullut eteen sellaista tilannetta, jolloin olette ryhtyneet miettimään kaikkea elämässänne tapahtunutta nykyhetkestä kronologisesti takaperin ja jossain kohtaa äkänneet sen avartavan hetken, kun tajuatte että "Ahaa! Tämä Oli Se Kohta, Kun Olisit Voinut Vaan Hörpätä Kahviasi Hiljaa, Ja Sitten Jatkaa Elämääsi Kuin Mitään Ei Olisi Tapahtunut Ja Nyt Kaikki Olisi Helpompaa Tai Ainakaan Rintakehäsi Kohdilla Ei Tällä Hetkellä Painasi Painajaismainen Kauhu Siitä, Että Kaikki Menee Päin Helvettiä".

Koska minulle on!

Ja siis en tarkoita tällaisilla hetkillä sitä, kun jotain sellaista on meneillään jolloin voitte toimia jonkun hyväksi, jolloin teidän toimintanne on sillä hetkellä jonkun hyvinvoinnin kannalta kriittisen tärkeää. Ts. en puhu hetkistä, jolloin voi valita, syöksyykö auttamaan hukkuvaa tai muuta sellaista. Tarkoitan niitä hetkiä, kun tiedätte että elämä on helpompaa (vaikkakin tylsempää) kun vain jatkatte olemistanne niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - mutta tämä tarkottaa, että ette saavuta jotain, joka voisi olla ihan hyvä tai peräti mahtava juttu.

Tällä hetkellä minulla on hyvin voimakkaasti sellainen olo. Että olisi ehkä vaan kannattanut hakea lisää sitä perkuleen kahvia.

Mutta minulla on myös täysin toiseen suuntaan kohdistuva fiilis tähän aiheeseen liittyen.

Joskus se, että avaa suunsa, voisi myös olla positiivisen kehityksen paikka (jollekulle). Harmi että tässä toisessa skenaariossa valitsin toisin ja jätin koko homman sikseen koska 

ja joskus sarkaa on ihan liikaa, eikä kaikkia osapuolia jaksa kouluttaa mm. siitä, miten olla ns. diisentti yhteiskunnan jäsen joka välittää toisista ihmisistä. Ja nyt mua kalvaa syyllisyys, kun en nostanut sitä kuuluisaa kissaa pöydälle, vaikka olisin voinut.

Mutta joo - ei tämä elämä totaalisen päin vatukkoakaan mene, sillä töissä on oikein mukavaa, kaverit & sukulaiset estää mökkihöperöitymisen, olen ehtinyt netissä roikkumisen lisäksi lukea kirjoja (olen jopa inspiroitunut kirjoittamaan Goodreadsiin arvosteluja), pelaamaan (hankin ekan ikioman tv:n! ja ps4) JA mulla on koko kesäkuu lomaa :o Suunnitelmissa on mm. lukemista, kirjoittamista ja Provinssi, vaikka Keith Flintin poistuminen tästä ulottuvuudesta saikin melankolisen fiiliksen pintaan. Elämä kuitenkin jatkuu, ja odotan sitä että pääsen näkemään mm. Limp Bizkitin, Papa Roachin ja Lamb of Godin livenä, muun muassa.

Musiikki ja sen kuuntelu on ollut muutenkin aika isossa roolissa viime vuoden aikana, sillä esim. Soptify ehdottelee kaikenlaista mielenkiintoista joka viikko (yksi mieleenpainuvimmista oli venäläinen blackmetal-hiphop -kappale, joka ei eksentrisyydestään huolimatta kuitenkaan päässyt Second Chance -listalle) ja olen löytänyt paljon uutta ja myös vanhaa. 

Ja kun kerta musiikkiin päädyttiin - tämän postauksen musalinkki on itse löytämäni, vaikka siinä kestikin (eikä YT:n upotusikkuna näköjään toimi, lol) :D Mutta! Twenty one pilots on mun kirjoissani ollut sellainen "iha jees" -yhtye pitkän aikaa, ja olin ihan pihalla kun uusi sinkku Chlorine iski ihan täysillä takavasemmalta. Aloin kaivella bändin vanhempia kappaleita ja totesin että Blurryface -albumi on aika helvetin hyvä. Olen kuunnellut Polarize-biisiä paljon muutama vuosi sitten, ja se on edelleen aivan loistavan ravisteleva - mutta Heavydirtysoul on mun tämän hetken ehdoton lempikappale. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kuuntelen biisiä melkein taukoamatta enkä kyllästy ollenkaan. Jokin sen hektisessä alussa, takaa-ajolta tuntuvassa keskikohdassa ja hetkellisessä hengähdyksessä ennen loppuponnistusta inspiroi ihan valtavasti. Joidenkin kappaleiden kohdalla tuntuu, että ne tietyllä tavalla resonoi koko mun olemuksen kanssa, ja aina kun tämmöinen kappale löytyy, mieli räjähtää. 

Joskus ehkä hitaasti, mutta kuitenkin varmasti.

Olen miettinyt tälle postaukselle otsikkoa kohta kymmenen minuuttia

Homestuck: Karkat's Theme

Syksy ja alkutalvi ns. rynnivät ylitseni kuin mielipuolet sorkkaeläimet, ja olo on sen mukainen: hämmentynyt, väsynyt ja tuohtunut (kuka helvetti päästää mielipuoliset sorkkaeläimensä rynnimään viattomien sivullisten yli?) 

w/e. 

Joka tapauksessa, horinaa musalinkistä: olen lukenut tässä muutaman viikon aikana about 4000 sivua Homestuckia, ja joo joo, olen taas tuntuvasti myöhässä mitä tulee jostain sarjasta intoiluun. Andrew Hussie alkoi julkaista Homestuckia tyyliin kahdeksan vuotta sitten, ja muistan etäisesti että kokeilin lukea ko. "sarjakuvaa" joskus ehkä vuonna 2012 tai 2013? Tarina oli kuitenkin ihan pirun outo, eikä kärsivällisyyteni suoraan sanoen riittänyt kuin ACT 1:sen loppuun saakka. Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin ja Homestuckin ilmestymisen päätyttyä vuosi sitten, eräs taidekerhossa ja animerhörhötapaamisissa pyörivä tyyppi esitteli (upeita! :o ) piirustuksiaan Homestuckin trollihahmoista, ja soitti pari hyvänkuuloista sarjaan liittyvää kappaletta (toim. huom. sain tietää pian Undertalen ilmestymisen jälkeen, että yksi MeGaLoVanian aluperäisistä versioista soi Homestuckissa. Muutenkin Undertalessa on niin paljon viittauksia Homestuckiin, ettei mitään järkeä) ja ajattelin kokeilla tarttua sarjaan uudestaan.

Homestuck on todella mielenkiintoinen konsepti, sillä tarina ei koostu pelkästä sarjakuvasta, vaan seassa on flash-animaatioita/-musiikkivideoita sekä jopa kokonaisia pelejä, ja hahmojen kommunikointi kuvataan suurilta osin chattilogeina :D Anyway, tällä kertaa en kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoin lukemista vaikka välillä olin ihan pihalla. Case in Point: ACT 3 jälkeen alkava Intermission oli niin hatustavedetyn oloinen clusterfuck (joka ei tuntunut liittyvän yhtään mihinkään), että se ylitti aivoissani mentaalisen rajapyykin jonka olemassaoloa en ollut aiemmin edes tiedostanut. Ja siitä syystä rakastin Intermissionin joka ikistä sivua, se oli nerokkaan vähäjärkiseltä tuntuva loikka rinnakkaistodellisuuteen, joka oli juuri jotain sellaista, jota Homestuckilta saattoi odottaa. Jos joku hypoteettinen lukija on tutustunut Homestuckiin, hän (sinä) varmasti tietää(/dät) millainen wtf-fiilis oli tajuta, kuinka olennainen osa Homestuckin juonta tuo täysin satunnainen mafiasota-sivujuoni oikeastaan oli. Niinku mitä helkuttia. Muutenkin Homestuckissa kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, enkä käsitä miten Hussie itse pysyy selvillä kaikista yksityiskohdista, joita hän tarinaansa ujuttaa. Ja voi torstai, minun piti alun perin vain sanoa tuosta musalinkistä, että Karkat on ehkä samastuttavin hahmo äkäisyydessään ja itseinhossaan, eikä kirjoittaa romaania nettisarjakuvasta, hemmetti

w/e part. 2

Suoritin Inktoberin ja NaNoWriMon onnistuneesti tänäkin vuonna! Tiukkaa teki, mutta onnistuin. Inktober tuntui paljon haasteellisemmalta kuin viimeksi, sillä ideat ja energian määrä eivät todellakaan olleet tasapainossa. Saattaa olla, että ensivuonna Inktober jää väliin. Wrimo taas tuntui sujuvan suht helposti, vaikka aloitinkin uuden tarinan ja idea tuntui heppoiselta ja hahmot etäisiltä. Sain kuitenkin 50000 sanaa kasaan, vaikka onnistuin peräti kahdesti kadottamaan 3000 sanan edestä tekstiä :^) En taaskaan onnistunut sisällyttämään koko tarinaa 50000 sanaan, mutta pääsin melko lähelle juonen loppua. Suunnittelen kirjoittavani tekstin loppuun tammi-helmikuun aikana ja ryhdyn editointihommiin huhtikuun kieppeillä. Myös viime vuoden Wrimo odottelee yhtä jatkoa... Ja yllätys yllätys, Homestuck sai minut taas haaveilemaan oman sarjakuvan kehittelystä :DD Sarjakuvan piirtäminen on edelleen yksi mun toteuttamattomista Isoista Tavoitteista, mutta minulla on ihan mahdottoman korkeat odotukset juonenkirjoitustaitojeni suhteen. Haluaisin nimittäin piirtää sarjakuvaa, joka

•  vaikuttaisi aluksi täydeltä läpältä, mutta jonka tarina alkaisi hitaasti, lähes huomaamatta, kasvaa eeppisiin mittakaavoihin ja lopulta lukijan sielua ravistuttavaksi seikkailuksi
• inspiroisi lukijaa ja saisi tunteet nousemaan pintaan
• saisi lukijan tuntemaan olonsa samalta kuin miltä Black Hole/Green Sun kuulostaa

eli toisin sanoen minun pitäisi luultavasti jonkin verran chillata melodramaattisuuttani ennen kuin alan räpeltää mitään sarjakuvia.

w/e! part 3

Öö niin! Olen minä muutakin tehnyt kuin syventynyt obesessoitumaan Homestuckista. Töissä on piisannut kaikenlaista jännää tekemistä (mm. kävin elämäni ensimmäisellä hätäensiapukurssilla), ja vedin syksyn ajan taidekerhoa ala- ja yläasteikäisille. Matkakaiuttimen ansiosta kerhokertojen loppu muuttui muutamana kertana pienimuotoiseksi diskoksi :D Kerholaiset olivat kyllä ihania, sain heiltä joululahjojakin viimeisellä kerralla :') Kävin myös itse kerhossa, jonka aiheena oli japaninmatkailu ja japanilainen kulttuuri. Kerhon vetäjä itse oli oikea Japanin_Matkailun Veteraani, sillä hän oli kai käynyt maassa viidesti, ellen väärin muista. 

Töiden ja kerhotoiminnan lisäksi olen mm. käynyt katsomassa Pariisin Kevättä Rytmikorjaamolla serkun kanssa, mikä oli aika hemmetin siistiä! Uskaltauduin jopa fanikuvaan Tuunelan kanssa, uhuhuhu D::: Ja kävin myös katsomassa uusimman Star Warsin pari viikkoa sitten. Sekin oli aika hemmetin siistiä! The Last Jedissa on kyllä yksi vaikuttavimmista kohtauksista, jonka olen milloinkaan nähnyt valkokankaalla, ja täydellinen hiljaisuus kohtauksen aikana oli minun mielestäni aivan nerokas veto ohjaajalta. Tai kuka se tyyppi nyt sitten onkaan, joka sellaisista päättää.

Joulu suhahti ohitse hämmentävän nopeasti, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin en kyllä oikein päässyt joulumoodiin välipäivien työvuorojen vuoksi. Olen nyt ollut huhtikuusta saakka töissä ilman pidempiä lomajaksoja, ja se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua :D Kesälomaa odotellessa~

Uudeksi vuodeksi on tiedossa vierailu serkun perheen luo (kyseisen perheen pääluku muuten kasvoi yhdellä juuri sopivasti itsenäisyyspäivän aamuna :D) sekä kaverin luo. Mutta ennen uutta vuotta pitää vielä selvitä huomisesta aamuvuorosta, joten parasta kai pitää tämä postaus pakettiin. K bye

HÄMÄRÄHOMMIA KIRJASTOSSA?*

*Klikinsäästö: työpaikan toimistossa oli lamppu palanut 

Hurts: Ready to Go

Kattelin yhtä randomia striimiä viikko sitten, ja eräs cooli katsoja toivoi ylläolevaa biisiä soittolistalle. Minä tietysti, tapani mukaan, ihastuin välittömästi ja peruuttamattomasti D: Ready to Go on just semmonen syksybiisi, jota pitää kuunnella monta kertaa putkeen ja joka saa kaikenlaiset luovuushanat ryöppyämään täydellä voimakkuudella.

Tällä hetkellä vietän harvinaista, täysin ohjelmanumerotonta viikonloppua kämpillä. Käytin koko eilisen illan siihen että sain vihdoin ja viimein 50 Shades of Greyn viimeisen osan luettua. Ehti se ainakin vuoden verran roikkua Goodreadsin Currently reading -listalla, kun en jaksanut kovin aktiivisesti edes yrittää saada kirjaa käsiini :D Mutta nyt se on hoidettu! Ja kyseessä oli vieläpä miki-kirja, joka on aika mielenkiintoinen formaatti ensinalkuun, mutta johon tottuu suht nopeasti. Ainoa ongelma oli (aluksi) se, että ohuet sivut tarttuvat toisiinsa ja niitä on hankala käännellä. Kaikkeen kuitenkin harjaantuu, ja kirjaa oli kiva pidellä kädessä, vaikka teksti nyt oli mitä oli. Joku saattaa pyöritellä silmiään, että miksi edes luin ko. teoksen ja miksi vaivaudun naputtelemaan aiheesta blogiin - niin tuota, en minä itsekään oikein tiedä :D En vain halunnut jättää kirjaa kesken ikuisiksi ajoiksi, etenkin kun olin jo kahlannut kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Ei minulla suoranaisesti mitään eroottista kirjallisuutta vastaankaan ole, mutta 2/5 en lukisi uudestaan :^D

Tämä päivä on mennyt myös melko pitkälti lukiessa - Anne Leinosen Kirjanoita on loppusuoralla, ja kun halusin pitää taukoa Kirjanoidasta, lukaisin Jesse Haajan ja Helena Wariksen Rendel-supersankarikertomuksen. Rendelistä on tulossa muuten leffakin, ellen väärin muista niin ensi-ilta on ensiviikon perjantaina, 22. päivä. Ainakin kirjan perusteella ajattelin, että sen voisi mennä katsomaan - ja onhan se aika siistiä päästä näkemään leffa Suomen ekasta supersankarista, joka on vieläpä Mikkeliläinen :D

Syksystä on tulossa suht mielenkiintoinen ainakin mitä työkuvioihin tulee. Lupauduin vinkkaamaan kirjoja 60 vitosluokkalaiselle, pidän kirjastolla eräänlaista kokoontumisiltapäivää parin viikon välein mangasta & animesta kiinnostuneille nuorille ja ryhdyn kirjastotätiyden lisäksi harjoittamaan kerhotätiyttä kuun lopussa, kun rupean vetämään taidekerhoa peruskoululaisille. On todella outoa, kun omat ideat joita ensin pyörittelee päässään, yhtäkkiä tulevat tosiksi ja toteutettaviksi. Sellaisiksi asioiksi, jotka vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin. Vastuu on ollut minulle aina vähän pelottava asia, ja se, että muilla on odotuksia minun ja tekemisieni suhteen, on tuntunut ahdistavalta. Nyt ei kuitenkaan tunnu yhtään pelokkaalta tai ahdistuneelta, vaan mä oikeastaan nautin siitä kun pääsen puuhailemaan, sopimaan aikoja ja paikkoja, ideoimaan juttuja - ja toteuttamaan niitä ideoimiani juttuja omani näköisiksi konkreettisiksi asioiksi. Minulla on varmasti monta asiaa opittavana (ja luultavasti vieläpä kantapään kautta), joten yritän antaa anteeksi itselleni kun mokailen, ja olen aivan valtavan kiitollinen kaikille ihmiselle, jotka tekevät ympärilläni yhteistyötä ja auttavat tarpeen tullen.

Työasiat menevät siis melko hyvin tällä hetkellä :D Harrastuspuoli toisaalta ontuu edelleen vähän - piirtelen piirustuksia varten perustamalleni instatilille satunnaisesti omia hahmojani (lähinnä erilaisten biisien inspiroimana), ja odotan Inktoberia lievän kauhun vallassa. Viime vuonna en missannut päivääkään - tai siis, ainakin piirsin kuvan kaikille 31:lle päivälle. Se meni siis suht hyvin, mutta saapa nähdä miten into (ja aika) riittää tänä vuonna. Kirjoitusprojektit venailevat yhä kärsivällisesti, että tarttuisin härkää sarvista, ja tuo edellämainitsemani omien hahmojen piirtely kyllä kutkuttaa mukavasti halujani kirjoittaa The Tarinaa eteenpäin. Ehkä tänä iltana saisin aikaiseksi. Ehkä en. NaNoWriMo on aiheuttanut jo nyt poikkeuksellisen voimakasta aivotoimintaa, sillä tänä vuonna ajattelin naputtaa ihan originaalin tarinan, josta en ole aiemmin kirjoittanut mitään pöytälaatikkoon. Idea tämänvuotisen wrimotekstin alusta pyörii jo päässäni, mutta olen ainostaan tehnyt aiheesta lyhyen muistiinpanon käsin, koska olin työmaalla asiakaspalvelussa, kun idea iski. Tai oikeastaan se iski jo työmatkalla, mutta unelias hetki kirjastossa herätti sen kunnolla henkiin. Joka tapauksessa. My body (and mind) is ready.

Vielä lopuksi - noteerasin eilen töistä kotiin palatessa ensimmäistä kertaa jalkakäytävälle pudonneet puunlehdet. Syksy <3 Kylmä, kirpeä ilma ja siihen sekoittunut savuntuoksu sekä kirkas sininen taivas on ehkä parasta ikinä. Serkkukin on tainnut joskus sanoa minusta, että oon ihan selkeästi keväällä syntynyt syksyn lapsi, kun jaksan aina fiilistellä sitä kun luonto kuolee tai vähintäänkin vetäytyy talvilevolle :D

Loppukesän kuulumisia :o

D-Block & S-te-Fan: Angels & Demons

Olen viime aikoina löytynyt mieltäylentävän paljon hyvää musiikkia. Pitänee jälleen askarrella sellainen musiikkilistapostaus tässä syksyn_mittaan.

Kesän loppupuoli kulahti melko ookoosti, ja toimintaa riitti melkein joka viikonlopulle: kävin mm. Sannan, Iinan & Erikan kanssa eläinten vanhainkodissa Wanhalla Markilla sekä Reetan & Tanjan kanssa Powerparkissa. Ei jessus kun meinasin saada paniikkikohtauksen Boosterissa, korkeiden paikkojen pelko on selkeästi edennyt ihan uudelle tasolle tässä viime vuosina :DD Muuten Booster olisi ihan metka vatkain, mutta mua kyllä suoraan sanoen hirvittää se, kun pitää odotella yläilmoissa sillä välin kun seuraava porukka tulee entisten tilalle. Hävettää myöntää, mutta saatoin jupista melko kovaankin ääneen loukkaavia, ei-kenellekään suunnattuja herjoja samalla kun Reetta yritti lohduttaa "no hei, jos me täältä tiputaan niin ainakin se on nopee loppu!"

Wanha Markki Ylistarossa oli käymisen arvoinen: pääsin ruokkimaan kanoja kädestä ja rapsuttelin monia elukoita, mm. varsin zeniläisen oloista aasia jota ei tuntunut kiinnostavan pätkääkään. Tapasin saman päiväreissun lopuksi vielä Iinan tuoreen koirakaverin :3

Olen tosiaan ollut aika vähän kämpilläni, sillä em. reissujen lisäksi esim. Sjoella on ollut milloin mitäkin tapahtumaa, joista isoin juttu oli ehkä Lauran läksiäissynttärikombo. Hän lähti Kööpenhaminaan opiskelemaan! Tosta vaan! Hurja nainen. Ilta sisälsi keskustelua, perseilyä sekä biletystä, joka tapahtui lähes tyhjässä Holy Smoken alakerrassa. Sain myöhemmin tietää, että Sjoelle oli samana iltana avattu joku uusi bilemesta, joka oli kai sitte vieny kaikki Holarin asiakkaat siltä iltaa - paitsi ne, jotka eivät olleet kuulleetkaan mistään uudesta paikasta (=me). Anyway! Sain vielä ennen lähtöäni kohti yöpymispaikkaani lainata Lauran&Laurin sateenvarjoa, ja ilta kääriytyi varsin mukavasti sateisen kävelyreissun myötä pakettiin.

Vähän tuoreemmassa muistissa on viime viikonlopun Sjoen reissu, joka suuntautui Suikeron ja Jeren kämpille. Syötiin hyvää, Suikeron & Jeren kotitekoista sapuskaa (borssikeittoa, savustettua sian sisäfileetä & jälikruoaksi crème brûléeta [myönnän että googletin miten tuo kirjoitetaan]), pelattiin huojuvaa tornia (Henri ihan vittuillakseen vei aina aluksi ainakin toisen pohjan reunimmaisista palikoista, mokoma...!) ja pelattiin peliä nimeltä Keep talking and nobody explodes, joka oli juuri sitä miltä kuulostaakin. Sitä oli todella hauska katsoa, mutta kun oma vuoro tuli, niin eihän siitä tietenkään tullut hysteerisen paniikin yms. takia ns. lasta eikä paskaa. Joka tapauksessa tämäkin ilta päättyi mukavasti kotiinpaluureissuun, vaikka taisinkin ehkä aiheuttaa Sannalle harmaita hiuksia hurjastellessani mammaveivilläni.

Muuten loppukesä on ollut aika työpainotteista, ja etenkin koulun alkaminen poiki melko runsaasti tekemistä, sillä olen päävastuussa koulun ja kirjaston yhteistyökuvioista. Tähän saakka olen kerännyt kirjapaketteja luokille sekä valvonut puolenkymmentä luokkavierailua kirjastossa, ja vielä vuodenmittaan olisi tiedossa ainakin pari kirjavinkkauskertaa sekä yhden alakoulun kirjastovierailu. Jännittää ihan kiitettävästi, mutta tämä just sitä, mitä haluan tehdä <3

Töiden lisäksi arkipäivät ovat kuluneet lähinnä kirjojen, GIMPin ja Game of Thronesin parissa (kommenttini viimeisimmästä GoT-kaudesta: bretty good). Olen lukenut kuluneen vuoden aikana suunnilleen kolmisenkymmentä uutta kirjaa, mikä omalla mittapuullani on aika hyvin - mutta viime kuussa sain päähäni lukea Harry Potterit jälleen kerran läpi :D Noh, ainakin luen niitä tällä kertaa englanniksi, mikä on kyllä ollut mielenkiintoista. Luen tällä hetkellä Goblet of Firea, ja uskaltaisinpa jopa sanoa, että se on ehkä suosikkini kaikista. Se on myös ensimmäinen Potter-sarjan kirja, jonka luin ekaa kertaa about 15 vuotta sitten. Muistan, että en aluksi pitänyt ko. kirjasta - muistaakseni minua ärsytti se, että vaikka se oli fantasiaa, tarina sijoittui reaalimaailmaan :D Nykyään Harry Potterit ovat ehdottomia suosikkejani, ja saatan vain toivoa, että jonain päivänä kirjoitan yhtä kiehtovasti kuin Rowling.

Kirjoittamisesta puheen ollen - The Tarina ei ole edistynyt viime kuukausina riviäkään :D Olen totaalisen jumissa, sillä en pääse irti fiiliksestä että olen menossa aivan väärään suuntaan tarinan kaaressa. Koskaan ei tietenkään myöhäistä muokata ja korjata asioita, mutta on lannistava ajatus, että kaikki työ on mennyt hukkaan. Oh well. Olen sentään kirjoittanut puolivillaista fanficciä Hush-leffasta, joka on muuten todella hyvä, suosittelen. Kirjoittamisen sijaan olen saanut aivan uudenlaisen inspiraation piirtämiseen. Loin Instaan tilin pelkästään piirustuksia varten, ja se on ollut kumman kannustavaa. Löysin myös ihanan yksinkertaisen tutoriaalin, jossa selitetään miten värittää harmaasävyinen piirros. Niin helppoa, niin yksinkertaista - ja minä olen tuskaillut digitaalisten töiden värittämisen kanssa vuosia. Jostain syystä (luultavasti pelkkää pässinpäisyyttäni) olen vierastanut digitaalisiin piirustuksiin liittyviä tutoriaaleja - mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, koskaan ei ole myöhäistä muokata asioita, mukaanlukien omaa asennetta. Piirtämiseen liittyvä iso uutinen on myös se, että poistin kaikki työni ja journal-merkintäni deviantARTista. Olen ollut jäsen jo kahdeksan (kahdeksan!) vuotta, mutta en koskaan tutustunut siellä keneenkään enkä muutenkaan ole ollut kovin sosiaalinen keskustelufoorumeilla tai kommenttiosioissa. Silti dA tuntuu tärkeältä sivustolta, enkä pystynyt poistamaan profiiliani kokonaan :D Joten jätin profiilini henkiin sillä tekosyyllä, että käyn välillä tarkistamassa, ovatko seuraamani tyypit postanneet mitään uutta.

GIMPin ja HBO Nordicin lisäksi (uudella!) tietokoneellani on viime aikoina pyörinyt sellainen peli kuin (varoituksen sana, jos klikkaat linkkiä - video alkaa melkoisella volyymilla) West of Loathing :D Se on aivan loistava, tosin välillä vähän kumma. All those puns tho <3

Tässäpä kaikki tällä kertaa - pian pitäisi varmaan ryhtyä suunnittelemaan niitä tupareita, kun lamputkin on (vihdoinkin) katossa ja keittiötasolla on (vielä) uudenkiiltävä mikro.

Wild Blog Post Appears! It's not very effective enkä mä ees oo pelannu Pokémonia koskaan

Van She: It Could Be the Same

Ajattelin silloin kun aloitin tän blogin melkein viisi (5!!) vuotta sitten, että en ala taivastelemaan joka postauksen alussa että "ohhoh hehheh hupsista viime kerrasta onkin jo aikaa" vaikka ohhoh hehheh hupisista viime kerrasta olisikin jo aikaa, kuten esim. nyt.

Ulkona sataa vettä <3 On oikea kesäisen fiiliksen epitoomi kun on sen verran lämmin, että pystyy pitämään ikkunaa auki iltaisin sadesäälläkin niin, että pisaroiden ääni kuuluu ihan livenä sisätiloihin.

Sitten joulukuun onkin tapahtunut kaikenlaista, ja koska tätä blogintekelettä lukevat luultavasti ehkä mahdollisesti semmoiset tyypit & ystävät jotka tuntevat minut myös irl, en ala valtavan paljoa selostaa vaikka mieli tekisikin (kuten varmaan arvasitte, tyypit & ystävät irl).

Ihan ekoin juttu on se, että kirjoitan tätä omassa kämpässä. Tai siis, kaikki jääkaapissa oleva (kuten mm. puoliksi jäätynyt maitopurkki [jääkaappi oli jotenkin mystisesti vääntänyt itse itsensä täysille juhannuksen aikana, ja maitopurkki yrittää toipua tästä edelleen]) on minun, joten miellän kämpän omakseni, vaikka vuokraahan tästä maksetaan eikä lainanlyhennystä :D Anyway, muutin kellaribunkkerista luhtitalon toiseen kerrokseen toukokuun alussa, ja vaikka katosta puuttuvat edelleen lamput ja maitotuotteet ovat vähän turhankin viileitä, on tää aika jees mesta.

Syynä muuttoon oli työpaikka, mikä sekin on erittäin jees. En vieläkään meinaa ymmärtää tai edes uskoa todeksi, että tässä ollaan ihan oikeasti vakkaritöissä, eikä kesän päätyttyä tarvitse ryhtyä hakemaan uutta paikkaa *koputtaa puuta*.

Kolmas juttu, josta pitää hehkuttaa on tää mun uus tietokone. Se on hyvä.

Kevääseen ja kesään on sisältynyt ja tulee sisältymään paljon kavereita, uusia tuttavuuksia, suunnitelmia jotka ovat toteutuneet, suunnitelmia jotka vielä odottavat toteuttamistaan, kirjoittamisen sekä piirtämisen aiheuttamaa tuskaa & turhautumista, täysin turhia pelkoja, kaikenmuotoista fiilistelyä, hyviä biisejä, mahtavia striimaajia sekä satunnaista selitystä.

Mutta nyt tässä kohtaa on pakko sanoa hyvää yötä. Pyrin (amkin aikainen opettaja sai minut inhoamaan tuota sanaa, btw) naputtelemaan tänne kontenttia vähän aktiivisemmin taas nyt, kun olen saanut "elämäni" ns. "järjestykseen". Ses.

50000/50000, osallistuisin uudestaan

D-Charged feat. Kyrella: Fly Away

It is done!

Nyt on. Aika outo olo. Mutta siis hyvällä tavalla. 

Jotenkin ajattelin, että en ikinä saisi tällaista ponnistusta suoritettua loppuun saakka. Mutta ilmeisesti se oli, ja on koko ajan ollut täysin mahdollista. Jutun juju oli siinä, etten jäänyt liikaa murehtimaan, suorituisinko loppuun saakka. Yleisesti ottaen koko NaNoWriMo-projekti oli sellainen, että se ei tuntunut taakalta missään vaiheessa. Toki joinain päivinä välttelin tiedoston avaamista, koska tunsin olevani jumissa, mutta luottakaa minuun kun sanon, että tunnistan positiivisen ja negatiivisen vitkastelun. Negatiivinen vitkastelu johtaa siihen, että todellakin otan etäisyyttä tehtävään jota minun pitäisi olla tekemässä enkä halua edes ajatella koko asiaa. Positiivinen vitkastelu taas on sitä, että sitä yrittää aktiivisesti pohtia kuinka suoriutua tehtävästä vaikkei se olisikaan juuri sillä hetkellä nenän edessä.

Valitettavasti minulla ei ole kattavia tilastoja wrimosta, sillä unohdin kirjata ylös koko viimeisen viikon kirjoitetut sanamäärät D: Marraskuun lopussa on ollut kaikenlaista toimintaa, ja tälläkin hetkellä olen serkun luona. Tonttuilen hänen liikkeessään jouluapulaisena, ja iltaisin olen juuri ja juuri ehtinyt kirjoittaa sanamäärät täyteen ja nukkumaanmennessä olen aina muistanut, että unohdin kirjata sanamäärät taas ylös. Oh well, 50 000 sanaa tuli kuitenkin kirjoitettua!  Ja oikeastaan vähän ylikin, sillä The Tarina ei todellakaan pääty vielä tuohon :D Josta päästäänkin seuraavaan kappaleeseen ->

Eli nyt kun NaNoWriMo on saatu pois alta, alan luultavasti pitää lokia The Tarinan edistymisestä. En osaa tarkkaan arvioida, kuinka pitkä eepos Tarinasta oikein syntyy, mutta luultavasti ainakin vielä semmoiset... kuutisen wrimoa? Eli jos jaksaisin kirjoittaa tätä tahtia vielä puoli vuotta, homma olisi kasassa. Sitten vielä tietysti editointi ja muu tuskailu siihen päälle - mutta en kuitenkaan halua mennä tämän enempää asioiden edelle, vaan editoin tämän patchin ensiksi, mitä viimeisen kuukauden aikana on tullut kirjoitettua. Koetan raportoida projektin edistymistä tänne edes joten kuten järkevin väliajoin (ts. pari kertaa kuussa? ehkä?) ja lähinnä tekstit tulevat luultavasti käsittelemään joko ali- tai ylisuorittavaa inspiraatiotani, juonenkäänteiden kehittelyn vaikeutta sekä sitä kuinka hankalaa on, kun omat hahmot tulevat yhtäkkiä uhmaikään ja seuraavaksi alkavatkin elää jo ihan omaa elämäänsä.

Johon liittyen serkku antoi itse asiassa hyvän vinkin.

Mutta odottakaas, vinkki tulee kohta - kerron ensiksi miten me käytiin viime viikonloppuna serkun kanssa Suikeron luona istumassa iltaa, johon kuului mm. My Summer Carin pelailua, naapureiden häiriköintiä hyvällä musiikilla, oppitunteja siitä, millainen taisteluveitsi on kätevin kun vastassa on miekka - sekä erittäin jännän ystäväkirjan täyttöä. Minulla meni varmasti kolme tuntia, kun vastasin niihin muutamaan kysymykseen, jotka kirjassa olivat kahdella aukeamalla :D Tosin väritin sitä mandalaa varmaan tunnin, ettäh. Mutta kun kysymykset ovat tasoa "mikä on mielestäsi elämän tarkoitus" ja "mitä sinä haluat?" "mitä sydämesi haluaa?" niin vastauksiin uppoaa väkisinkin hetki tai muutama.

ANYWAY serkku heitti itse asiassa tänään, ihan tuossa hetki sitten, että sellaisen vastaavan ystäväkirjan voisi täyttää mielikuvitushahmojen vastauksilla. Sitten minä älysin, että voisin täyttää ystäväkirjan omien hahmojeni näkökulmasta - vaikka luultavasti serkku oli juuri tulossa siihen :D Mutta joka tapauksessa, I have to do it. Täytyy vain löytää sopiva ystäväkirja jostain. Uskon, että ystäväkirjan täyttäminen oman hahmon näkökulmasta auttaa ymmärtämään hahmoa ihan eri tavalla, ja helpottaa vähän niitä tilanteita, kun hahmo yhtäkkiä tekee jotain täysin odottamatonta.

Olen kokenut valtavia valaistumisen hetkiä juoneni parissa, ja muun muassa viimeksi eilen töihin kävellessä olin vähällä kääntyä takaisin kotiin kirjoittamaan, kun sain (ainakin omasta mielestöni) mainion idean The Tarinaa varten :D Mutta on tämä ollut aika ankeaakin välissä. Kirjoitin The Tarinan juonikaarta puhtaaksi, tajusin että olen oikeasti yksi saakelin pehmo enkä todellakaan mikään GRRM.

Mutta juu, sanoisin, että aion osallistua wrimoon ensi vuonnakin - tosin täysin tuoreen tarinaidean kanssa. Ellei sitten The Tarina ole vielä ensi vuonnakin pahasti kesken ja tarvitsen kannustinta jotta kirjoittaisin sen loppuun...

Viikon WriMo-tuskailu, olkaa hyvät

Deako: We Are Everything

Olen tarkalleen 4772 sanaa jäljessä aikataulussa tällä hetkellä :D Miten näin pääsi käymään? Noh, minäpä kerron - olin siis viime viikolla kirjoittanut melkein kolmen päivän edestä wrimoa varastoon, jotta voisin viikonlopun ottaa vähän lomaa kirjoittamisesta. But here's the Deal:

Kirjoittamisesta

Ei

Oteta

LOMAA

koska semmoinen säätäminen yksinkertaisesti pilaa flown. Olisi pitänyt ottaa wrimo-teksti mukaan viikonloppuna ja edes avata ko. tiedosto kerran illassa, jotta inspiraatio ja kosketus hommaan pysyisi edes jotakuinkin ennallaan. Ja kaiken lisäksi, typeryyksissäni jätin tekstin viikonlopuksi vieläpä sellaiseen kohtaan, etten tiedä miten jatkaa. Olin maanantaina aivan lukossa, ja tuntui kuin olisin umpikujassa. Jep, tiedän että tarinan rungon pitäisi tässä vaiheessa jo olla selvä kuin pläkki, mutta juuri tähän kohtaan The Tarinaa olen aina alustavia suunnitelmia miettiessäni jättänyt eräänlaisen harmaan alueen - yksinkertaisesti siksi, etten oikein tiedä, miten siirtyä juonikaaresta toiseen. Olen kai aina ajatellut, että keksin ajallaan jotain, ja kauan aikaa suunnittelin tähän kohtaan The Tarinaa päästyäni kirjoittavani jonkinlaisen aikahypyn.

Nyt kuitenkin olen pohtinut ajatusta muutaman päivän, ja olen tullut siihen tulokseen etten oikein pidä aikahyppy-ajatuksesta enää. Ratkaisu: kehittele täysin tyhjästä tuore juonikuvio, joka sulkee kahden juonikaaren välisen kuilun. Oikeastaan tämä on aika jännittävä tilanne, ja mitä enemmän pyörittelen kyseistä tyhjästä nykäisemääni juonenpätkää ja siihen liittyviä kohtauksia päässäni, sitä järkevämmältä ja tärkeämmältä tarinan kannalta koko kuvio tuntuu. Miten edes kuvittelin kirjoittavani The Tarinan ilman sitä?

Surullista on kuitenkin se, että tajusin viikonlopun jälkeen tekstiä lukiessani, että joudun korjaamaan yhden luvun rakenteeltaan täysin erilaiseksi.Sisältöä ei onneksi tarvitse kirjoittaa kokonaan uusiksi :D Tiedän että tällaisia ei tarvitsisi murehtia vielä tässä kohtaa vaan vasta joulukuussa kun haaste on suoritettu, mutta kertokaapa se sisäiselle editoijalleni.

Haluaisin vielä painottaa miten erikoista on, että en ole vielä luovuttanut. Yleensä minulla on tapana jättää tällaiset isot jutut ja projektit aina kesken jossain kohtaa, mutta nyt ei tunnu siltä. I'm filled with determination! >:D

Viikonloppu oli mahtava - olin serkun luona käymässä, ja tuli ryskättyä, manailtua ja siivoiltua niin heillä kotona kuin firmallakin. Serkun poikakaverikin luki tähän mennessä viimestelemäni neljä lukua The Tarinaa (vieläpä täysin vapaaehtoisesti). Palaute oli oikein mieltälämmittävää, ja pääsin myös todistimaan ihka ensimmäistä The Tarinaan liittyvää shipping war -hetkeä, kun serkku ja tämän poikaystävä väittelivät siitä, kenen kanssa päähahmoni päätyy yksiin The Tarinassa. Suunnilleen itkin naurusta :'D

Alright, enough lollygaggin'.

Viikon kuluttua ollaan viidessäkymmenessätuhannessa.

NaNoWriMo-tilastoja & Maken järki?

System of Loudness: Deserted Place

Heck

Nyt kyllä taas löytyi semmonen biisi (vieläpä suomalaiselta YouTube-kanavalta, toim. huom.) jonka voimalla jaksoi naputtaa tuplamäärän sanoja tälle päivää (btw assosioin tän biisin täysin Rafaeliin ja sen mielenliikkeisiin, tietäjät tietää) :D Note to self: hardstyle on lenkkeilymusan lisäksi täysin käyttistä, kun pitää kirjoittaa ihan pirusti ja tilanne kaipaa taustamelua.

Sitten asiaan: wrimo etenee mainiosti! Olin maanantain vähän jäässä, mutta eilen ja tänään olen kirinyt edelle aikataulussa, jotta viikonlopun voi sitten ottaa vähän rennommin ja pitää luovaa taukoa serkun luona Sjoella :D

Tällä hetkellä olen kirjoittanut wrimo-tiedostoon 28 452 sanaa. Sanojen kokonaismäärä on tosin 29 296, mutta kuten olenkin jo aiemmin maininnut, minulla on osittain valmista tekstiä wrimoa varten jemmassa, ja tällä hetkellä copypastea tuosta wrimo-tiedostosta on siis 871 sanaa. Tarkkaa: on. Ja lisäksi pitää kai leijua sillä faktalla, että jos wrimon haluaa suorittaa ajoissa, päivässä tulisi kirjoittaa n. 1667 sanaa. Joten tässä kohtaa kuukautta sanoja tarvitsisi olla koossa vasta 25 005 kpl. Olen siis 3447 sanaa edellä. Ayy

Nojaa, tuo etumatka hupenee tosiaan viikonloppuna saman tien :DD Että sitten pitää taas tsempata. Mutta tässäpä muita tilastoja näin puolivälissä nanowrimoa:

• Tiedostossa on tällä hetkellä 69 sivua tekstiä ( ͡° ͜ʖ ͡°)
• ...Ja yhteensä 234 809 merkkiä, mukana myös copypastettu osuus, koska olen laiska ja tymä enkä jaksa laskea yhtään enempää kuin itseäni kiinnostaa :^D
• Olen kirjoittanut keskimäärin 1896,8 sanaa päivässä
• Ahkerin päivä on tähän saakka ollut 12.11.: 4876 sanaa (ei ihan vielä yllä Rousahin godlike over 7000 -puristuksen tasolle, mutta ehkä minä vielä...!)
• Laiskin päivä on tähän saakka ollut 9.11.: kirjoitin -396 sanaa xD (liitä tähän monimutkainen vitsi siitä, miten kaikki muukin maailmassa otti tuona päivänä takapakkia kun tupeeta käyttävä ahdistelija-appelsiini voitti 'valitse kahdesta paskasta vaihtoehdosta vähemmän paska' -kilpailun suuren suolavesikeskittymän toisella puolella) Joo no, periaatteessa en ollut laiska, sillä kuten arvaatte, editointipakkomielle iski ja poistelin täysin turhaa, univajeessa kirjotettua soopaa jossa ei ollut mitään järkeä kun luin tekstiä seuraavana aamuna, like what in the goddamn-

Sitten ajatuksia tästä omasta tekstistä jota kutsun siis tässä vaiheessa vielä The Tarinaksi (lyhenne Therinen Tarinasta lül koska päähahmoni nimi on Therine adfgdjjshksj): olen ryhtynyt vahvasti epäilemään, onko tässä minun kertomuksessani oikeastaan mitään järkeä. Mietin koko ajan, mitä ajatuksia teksti herättää muissa ihmisissä. Onko se täysin käsittämätön? Hidastempoinen? Itseääntoistava? Tylsä? Täynnä kliseitä, jotka ovat niin väsyneitä että niille tekisi mieli antaa kuppi kuumaa kaakaota käteen, kääriä vilttiin ja kantaa sänkyyn, peitellä hyvin ja sanoa "älkää huoliko, voitte varmasti paremmin muutaman kymmenen vuoden kuluttua, kun olette taas uusia ja mielenkiintoisia suurimmalle osalle yleisöä"?

Mietin tällaisia täällä blogissa, sillä tekstiä kirjoittaessani ja lukiessani en ole kovin itsekriittinen tarinani juonen tai kerrontatyylini suhteen (toki joskus totean pitkästäkin pätkästä että "nope" ja poistan, kuten edellä tuli mainittua). Tiukan oikeinkirjoitus- ja kielioppisulkijalihaksen jälkeen päässäni on nimittäin erittäin suuriaukkoinen juonisuodatin, jonka läpi suurin osa tekstistä valuu paperille. En juurikaan tuskaile millaista paskaa se onkaan juonellisesti, dialogin kannalta ja seurattavuudeltaan, vaan luen sen muutamaan kertaan ja totean hyvillä mielin, että "siitähän tuli jees". Jotkut kai pitävät kykyä olla tyytyväinen tekstiinsä hyvänä kirjoittajan ominaisuutena (siis ei hyväN vaan hyväNÄ), minua kyllä vähän pelottaa, että olenko ihan toope kun en tajua että omasta mielestäni "jees" teksti kuuluisi oikeasti septitankin pohjalle tms.

Olen ollut niin kauan aikaa itse itseni (erittäin höveli) kriitikko - miten minä muka voin olla varma, että teksti on jees tai edes ihan jees? Olen antanut tekstistä neljä ensimmäistä lukua luettavaksi muutamalle kaverille, ja kommentit ovat tähän saakka olleet positiivisia. Mutta uskon kyllä sen, mitä Hemingwaykin kuulemma on sanonut: "the first draft of anything is always shit" tjsp - tarkoitan siis sitä, että tässä nykyisessä The Tarinan versiossa on varmasti paljon parannettavaa. Mutta ei se silti tunnu minusta paskalta, ainakaan tässä vaiheessa. Katotaan +10 vuoden kuluttua uudestaan? D:

Ja yksi juttu mikä myös vähän huolestuttaa on se, että millaisen... tuota, sanotaan synkän, pimeän tai creepyn puolen tuon itsestäni esille tarinassani. Minusta nimittäin tuntuu siltä, että vaikka en voikaan kehua olevani mitenkään korttelin terävin reunaruhtinas, olen silti melkoinen sadisti mitä tulee omien hahmojen kohteluun ja ainakin henkiseen rääkkäykseen. Mutta toisaalta en osaa kirjoittaa väkivaltaisia, tarantino-tyylisiä "veri lentää eikä se ole omaa"-kohtauksia sit niinku yhtään.

Case in point:
> suunnittele kohtaus, jossa hahmon käsi leikataan irti miekalla.
>> ryhdy kirjoittamaan kohtausta all pumped and excited for BLOOD and PAIN
>>> kesken kaiken iskee valtavan huono omatuntuo - ansaitseeko hahmo tätä tosiaan?
>>>> ???
>>>>> päädy kirjoittamaan kohtaus lopulta niin, että hahmon käsivartta ihan pikkuisen lävistetään miekalla.
>>>>>> istu näppäimistön ääressä pettyneenä itseesi. Tämä on sinun elämäsi nyt.


Sitten jotain ihan muuta:

Gray Still Plays: My Summer Car

Katsoin Life of Boriksen videon My Summer Carista (ja jaoin sen tietysti lähipiirini iloksi facessa), ja sitten kaveri heitti ylläolevalla linkillä. Graylla on siis ainakin yhdentoista videon soittolista MSC-videoita, joten jos tykkäsit ylläolevasta materiaalista, suosittelen tarkistamaan loputkin. Täydellistä aivojennollausta, kun wrimo-tiedoston sanamäärä tuntuu jämähtäneen paikoilleen (jälleen kerran).

Yikes

 

Eeeey

Seuraava wall of text sisältää enemmän tai vähemmän kiinnostavaa informaatiota siitä, mitä meikäläisen elämään on sisältynyt viimeisen… idk, viiden kuukauden aikana. Tiedossa on 

• paasausta viimeaikoina löytämistäni (oman objektiivisen mielipiteeni mukaan) hyvistä kirjoista, biiseistä ja sarjoista (sekä pelistä jota en edes pelaa mutta johon olen silti jotenkin onnistunut koukuttumaan, how does that even work). 
• hataria muisteluja kesällä tapahtuneista jännistä asioista 
• Tukka-, lävistystuskailua, sekä 
• kuten url sen ilmoittaa, luultavasti myös satunnaista selitystä.

Aloitetaan listan järjestyksestä huolimatta vaikka menneen kesän tapahtumista. Tällä hetkellä tulee mieleen kolme isoa juttua, jotka ovat siis Provinssi, Weekend ja Espanja. Provinssi oli… No, se oli viihdyttävä omalla tavallaan kuten aina :D Serkku oli jossain hulluuskohtauksessa ostanut minullekin kolmen päivän rannekkeen sillä perusteella, että sitten minun olisi mentävä hänen kanssaan katsomaan Antti Tuiskua ja Cheekkiä. Yyyyeeeeaahh I know. Mutta sitten kävi niin, että en edes päässyt torstaina Sjoelle töiden takia, ja perjantaina missassin Antti Tuiskun (nyyh) koska pääsin niin myöhään paikan päälle. Jäljelle jäi siis vain Cheek, ja periaatteessa missasin senkin kokonaan koska, noh, keskittyminen oli jo päässyt herpaantumaan siinä kohtaa iltaa. Tänä vuonna esiintyjissä ei ollut muutenkaan yhtäkään napakymppiä, eikä edes Rammstein hetkauttanut liiemmin – yksi tyyppi tiedustelikin minulta ja serkulta, että onko meillä kenties päässä jotain vikaa, kun molemmilla oli kolmen päivän liput eikä me edes menty katsomaan pääesiintyjää :DDD Nah, tärkeintä tänä vuonna oli ennemminkin ihmisten kanssa sosialisointi, mikä olikin yllättävän mukavaa.

 Provinssissa päälavan yllä oli sateenkaari hetken aikaa Biffy Clyron keikan aikana :o

Ja sitten Weekend. Menin Kyläsaareen tänä vuonna Lauran kanssa, ja meininki oli aivan mahtava. Mä en voi kuin kiittää Lauraa mahtavasta seurasta :D Paras esiintyjä oli kyllä hands down Infected Mushroom – me päästiin eturiviin ja etenkin Kipodin Riot remixin aikana meinas lähteä taju, aj satan :DD Ja mä pääsin sanomaan Erez Eisenille kiitokset hyvästä keikasta, kun se hyppäs lavalta alas keikan lopuksi <3 Myös Da Tweekazin ja Hardwellin setit oli loistavia, ja jalat tuli hypittyä tunnottomiksi perusteellisesti. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Darude soitti ilmeisesti settinsä etuajassa, jonka vuoksi me sitten missattiin se ihan kokonaan :( Ja minä vielä hehkutin sitä Lauralle vaikka kuinka moneen kertaan, fuu fuu. Kokonaisuudessaan Weekend oli jälleen kerran huikea kokemus, ja ajattelin mennä jälleen ensi vuonna – etenkin jos Noisecontrollers olisi viimeinkin esiintyjälistalla.

Infected Mushroom

Krokotiili, Gareth & Rob

Ulkomaillakin tuli käytyä elokuun lopulla. Mentiin viiden hengen porukalla Espanjan Salouhun viikoksi, ja reissu oli ekstrajännä minulle siksi, että en ole koskaan käynyt vastaavanlaisella aurinkolomalla :D Noh, Saloussa oli kyllä lämmin, mutta monena päivänä oli pilvistä ja vettäkin satoi – eli siltä osin aurinkoloma vähän feilasi. Rannalla kuitenkin käytiin, ja pääsin uimaan Välimeressä, joka oli paljon lämpöisempi kuin olin odottanut <3 Salou oli kyllä mukava paikka, mutta introverttina suomalaisena on sanottava, että baarien ja kauppojen sisäänheittäjät on ahdistavia :’DD Leave me alone lol. Me päätettiin myös käydä päiväreissulla Barcelonassa, joka teki vaikutuksen – me siis käytiin siellä sellaisella turistibussikierroksella, jonka aika kierrettiin useimmat nähtävyydet. 5/5 kävisin uudestaan.

Espanjalainen uima-allas

 Espanjalainen kissa

 Espanjalainen jalkapallokenttä

 Espanjalainen maise- okei, tää on Montjuïc-vuorelta, Barcelonasta

 Espanjalainen kirkko :^D

Siinäpä taisi olla suurimmat sosiaaliset tapahtumat viiden kuukauden ajalta, joten seuraavaksi voinkin listata mitä kaikkea olen puuhannut ylhäisessä yksinäisyydessäni :D Olen mm. lukenut kaikenlaista viime kuukausien aikana, mutta hypoteettisten lukijoiden parasta ajatellen tiivistän selostukseni parhaaseen kaunokirjallisuus- ja tietokirjallisuuskokemukseen. (Ja yhteen pettymykseen :D) Luin kesä-alkusyksyn aikana Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan loppuun, ja Halveksunnan aika, Tulikaste ja etenkin Pääskytorni olivat aivan loistavia. Sapkowski osaa kirjoittaa (kadehdittavan) mahtavia hahmoja sekä kuvata niiden läpikäymiä tunteita, mutta myös raaka toiminta, veri ja suolenpätkät pääsevät oikeuksiinsa hänen tarinoissaan, which is nice. Luin Noiturit suomeksi, ja itse ainakin sanoisin, että Tapani Kärkkäinen on tehnyt todella hyvää työtä. Kun kävin Pääskytornin luettuani Suomalaisessa, satuin vahingossa ostamaan sarjan kolme viimeistä osaa omaan hyllyyn :D

Tietokirjoista Peter Steelen, Type O Negativen laulajan ja basistin, elämänkerta yllätti. Tiesin Peter Steelestä kirjan lainatessani ainoastaan sen, että tyyppi oli Type O Negativen johtohahmo ja että tyyppi oli pitkä ja että letti oli kuosissa. En muista miksi tarkalleen ottaen lainasin ko. teoksen, sillä olen kirjaimellisesti kuunnellut vuosia vain yhtä Type O:n biisiä (I Don’t Wanna Be Me). Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että kannessa komeili Peter Steelen aika hemmetin hyvännäköinen naama. Mutta juuh elikkäs, luin kirjan parissa päivässä, ja tykkäsin. Ensinnäkin se, että Steele oli valtava esiintymisjännittäjä, halusi aina auttaa kaikkia ihmisiä parhaansa mukaan ja rakasti kissoja, sai mut samaistumaan äijään ihan valtavasti. Olinkin kirjan luettuani aidosti myrtynyt ja vähän surullinenkin siitä, että Steele ei soittele bassoaan enää tässä dimensiossa. Maailma kaipaa enemmän hänen kaltaisiaan tyyppejä.

Luin myös kahdeksannen Harry Potter -tarinan, joka ei kylläkään ollut Harry Potter -tarina, koska Harry ei edes ole päähenkilö? Tai siis, juoni liittyy kyllä Harryyn mutta… Weh, joka tapauksessa, olin lukenut todella suolaisen artikkelin Cursed Child -näytelmäkässäristä ennen kuin luin käsikirjoituksen itse, ja kyllä, annoin sen vaikuttaa omiin odotuksiini :D Mutta artikkeli oli kirjoitettu niin, että en mitenkään enää voinut ottaa Cursed Child -tarinaa tosissani. Kaikki tuntui jotenkin liian kaukaa haetulta, liian pinnalliselta, liian kiirehdityltä. Tai sitten en vain osaa lukea näytelmäkäsikirjoituksia. 

Ja sitten PSA niille, jotka seuraavat Goodreadsiani: luen 50 Shades of Grey -sarjaa vain siksi että luin uteliaisuudesta ekan osan silloin kun kaikki kohkasivat siitä ja täten tuomitsin itseni lukemaan myös loput osat, koska olen perfektionisti jolla ei ole järkeä päässä :DDD Syy sille miksi olen antanut kyseisille tekeleille peräti kaksi (2) tähteä, on se että ne ovat ihan semiviihdyttäviä - in a cringeworthy way - kun taas Cursed Child sai yhden tähden vain siksi, että petyin niin kovasti. Siinä ero! 

Lainasin kesällä mm. kaikki Korpiklaanin, Slayerin, Pariisin kevään ja Type O Negativen levyt kirjastosta, ja elämänlaatu parani valehtelematta ainakin 73,4%. Kuten varmaan arvasittekin, halusin tutustua Type O Negativeen paremmin luettuani Steelesta kertovan kirjan, ja vaikka Type O:n musiikki on monin paikoin meikäläiselle liian haastavaa, olen löytänyt muutamia helmiä kuten Nettie, ...A Dish Best Served Coldly, Anesthesia, Life is Killing Me ja Blood and Fire. Steelen ääni on aivan mahtava, ja rakastan paikoin sorahtelevia ärriä <3

Olen kuunnellut Korpiklaanilta satunnaisia biisejä silloin tällöin, mutta vasta tänä kesänä tajusin kuinka paljon rakastan kyseisen orkesterin musiikkia. Rise ja bändin mukaan nimetty Korpiklaani-biisi ovat soineet listoilla luultavasti eniten, ja Vaarinpolkkakin on aika veikeä tekele. Jokin Korpiklaanin musiikissa herättelee sisäistä korpimaiden tallaajaani, ja innostuin kesällä lukemaan Kalevalankin Korpiklaanin ansiosta :D

Slayer ja Pariisin kevät on ehkä vähän epäsovinnainen pari, mutta löysin molempien bändien levyiltä lenkeille sopivaa musiikkia, believe it or not. Etenkin Pariisin kevään ensimmäinen levy Meteoriitti vei täysin mukanaan – miksi en ole aiemmin kuullut Alkemistia tai Pentti Holappaa? Aivan ihania kappaleita ;___;  

Listaan tähän vielä muutaman biisin, joita on tullut kuunneltua paljon tässä lähiaikoina :D Kaikki linkit vievät YouTubeen. 
Paper Route: Chariots. Tässä kappaleessa on todella uniikki fiilis – kuuntelin kokeeksi muutamaa muuta Paper Routen biisiä, mutta mikään ei iskenyt niinkuin Chariots. 
Saveus: Everchanging. Kepeää fiilistelyä kesältä :3 
Pendulum: Violet Hill. “Paikallinen huono fani löytää lempibändinsä tekemän Coldplay-coverin kuusi vuotta myöhässä ja kyseenalaistaa elämänsä tarkoituksen. Lisää aiheesta urheilu-uutisten jälkeen.”
Infected Mushroom: Heavyweight. Oh jeez. Olen monta vuotta myöhässä tämän(kin) kanssa, mutta Heavyweight on suosikkini IM:n biiseistä tällä hetkellä.  
Florence and the Machine: Queen of Peace. Oih, Florence. Tämä kappale onnistui löytämään tiensä meikäläisen elämään juuri oikealla hetkellä. Linkin videossa ilmeisesti tulee heti perään myös toinen Florencen kappale, Long & Lost, mikä on myös ihan jees. 
Katzenjammer: To the Sea. Inspiraatiobiisi. Kirjoitin ekan luvun kertomukseeni tämän soidessa taustalla :D 
Ghost: Square Hammer. Propsit pikkuveljelle tämän tyrkyttämisestä :D 
The Weeknd & Daft Punk: Starboy. Jännä. Chilli. The Weekndin False Alarm on myös hyvä. 
Major Lazer & Showtek: Believer. Syy miksi tykkään YleX:n soittolistoista 
Knife Party & Tom Morello: Battle Sirens. Muistan että en lämmennyt tälle heti ekalla kuuntelukerralla, mutta nyt tykkään tästä yhtä paljon kuin PLUR Policesta viime syksynä. Battle Sirensista tehdyt Remiksaukset tosin ovat paskea :/

Sitten! Vähän päivitystä siihen, mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut. Pikkuveli oli löytänyt Black Sails -nimisen sarjan Netflixistä, ja sai sarjan samantien myytyä mulle mainitsemalla merirosvot :D Kaiken lisäksi Black Sails on eräänlainen taustatarina Robert Louis Stevensonin Aarresaarelle :o Olin aivan innoissani, sillä Aarresaari on yksi lapsuuteni lempikirjoista. Black Sails osoittautuikin todella hyväksi, kunhan jaksaa sinnitellä läpi kaiken ekssessiivisen politikoinnin, josta muutama ensimmäinen jakso koostuu. Toiminta alkaa vasta vähän myöhemmin, ja hahmot kehittyvät mielenkiintoisesti sarjan edetessä. Toinen kausi saikin mut odottamaan kolmatta, mikä itse asiassa on juuri tainnut tulla Netflixiin(!!!).

Toinen sarja jota olen syksyn aikana vahdannut on kokaiinikeisari Pablo Escobarista kertova Narcos. Luin Kuinka kokaiini valloitti maailman -nimisen kirjan kesällä loppuun, ja päätin pysyä teemassa :D Narcos on tietysti todella dramatisoitu ja tarinoihin on varmasti sekoitettu reippaasti mielikuvitusta, mutta silti sarja saa miettimään, miten yhdellä miehellä voi olla yhtä aikaa niin paljon valtaa mutta niin vähän vapautta. Ja millaista räpiköintiä kokaiinin vastainen sota voi olla, kun ihmiset ovat ahneita eivätkä luota toisiinsa ja byrokratia kusee.

Erehdyin kesällä tutustumaan sellaiseen peliin kuin Overwatch. Tumblrissa OW:lla on melkoisen iso fandom, ja satuin sitten muutaman blogin kautta altistumaan kyseiselle pelille siinä määrin, että tulin uteliaaksi. Aloin tutkia asioita ja juttuja ja voi jesses, olin myyty katsottuani Dragons-pätkän YouTubesta. Reaper/Gabriel Reyes aka The Ultimate Edgelord on kuitenkin edelleen hahmoista ehdoton suosikki :DD Reaper on tehty niin koomisen pahikseksi, ettei siitä voi olla tykkäämättä. En kuitenkaan ole itse pelannut Overwatchia, sillä koneessani on vähemmän puhtia kuin leivänpaahtimessa eikä nettiyhteydessäkään ole juuri kehumista. Onneksi OW:sta voi nauttia myös mm. lukemalla lorea, wikejä ja sarjakuvia sekä katsomalla YouTubesta löytyviä lyhytvideoita. Sekä tietysti joka puolelta pursuavia, mahtavia fanartteja :D

Ookoo. Mitäs muuta tässä vielä olikaan – aivan, haluaisin vielä avautua meneillään olevasta tukkakriisistä. En tiedä mitä tälle pehkolle pitäisi tehdä: se on kasvanut jotenkin huomaamatta pitkäksi, ja loppukesästä ajattelin että leikkaan sen lyhyeksi mahdollisimman pian, mutta jokin harraa vastaan. Haluaisin leikata joko irokeesin tai ananaksen, mutta en millän malta? Vaikka en edes tee mitään näin pitkillä hiuksilla? Minä pidän niitä koko ajan kiinni? No, sehän ei vielä riitä että hiusten pituus rassaa, sen lisäksi pitäisi päättää nimittäin värikin (ja kyllä, olen joka päivä kiitollinen siitä että ongelmani ovat näin pieniä). Ehkä pitäisi vaan leikata mahdollisimman paljon pois ja kasvattaa oma väri takaisin.   

Muistatteko kun joskus viime syksynä kirjoitin, että alan venyttää alimpia korvalävistyksiäni? Tällä hetkellä tilanne on tämä: vasemmassa korvassa on viiden millin tunneli ja oikeassa seitsemän millin. Kokoero siksi, että vasen korvanlehti jää ikävän ohueksi jos laitan suuremman korun – en tietenkään osaa selittää asiaa paremmin, mutta pointti on se, että isompi koru ei näytä hyvältä, mikä tekee minut surulliseksi. En tiedä teinkö jonkun mokan vasenta korvaa venyttäessä vai mikä on, mutta tällä hetkellä olen päättänyt tyytyä nykyiseen tilanteeseen ¯\_(ツ)_/¯  

Phew. Tässä taisi olla tärkeimmät. Minulla on tällä hetkellä yksi iso projekti josta taisinkin mainita kerran tämän tekstin aikana, mutta kerron siitä lisää ensipostauksessa koska tämä postaus on jo ihan naurettavan pitkä. Enskertaan.

PS. Blogger taas sotkee kaiken D: Olen pahoillani silmille hyppivistä rivienväleistä :(