The Wombats: Tokyo (Vampires n' Wolves) (Villa Naranjos Rework)
Ajattelin laittaa postausbiisiksi vanhan klassikon, jonka tahtiin muistan kirjoitelleeni The Tarinaan yhtä kohtausta ömmm kuutisen vuotta sitten :D Miten tällaiset asiat voi muistaa (mutta mitään tärkeää ei)?
(NaNo)WriMo on lähtenyt käyntiin itse asiassa aika hyvin. Pari ensimmäistä päivää tuli kyllä tuhlattua jo kirjoitetun tekstin editointiin, joten sanamäärä jäi säälittävän laihaksi (ekana päivänä 240 sanaa, haha gtfo), mutta olen kirinyt melkoisesti. Eilenkin kirjoitin Rousahin innoittamana kahden päivän edestä ja vähän ylikin. Koossa on siis ruhtinaalliset 10 436 sanaa, ja tänään tarvitsisi kirjoittaa vain 1233, mikäli haluaisin pysyä aikataulussa.
Suurin ongelma, johon olen törmännyt, on sisäinen editoijani. Katsokaas, arvoisat hypoteettiset lukijani, ihanteellisintahan olisi, jos voisin vain kirjoittaa juonta eteenpäin huolehtimatta pienistä kirjoitusvirheistä, täydellisistä ilmauksista tai parhaasta mahdollisesta lauserakenteesta. Mutta ei, jokin saa minut välillä jumittumaan yhteen lauseeseen kymmeneksi minuutiksi ja pohtimaan kuinka siitä voisi tehdä paremman, kunnes tajuan mitä olen taas tekemässä. Yritän jatkuvasti jankuttaa itselleni, että tekstiä voi hioa paremmaksi myöhemminkin, mutta ilmiö toistuu säännöllisin väliajoin.
Toinen ongelma, joskaan ei yhtä rasittava vaan pikeminkin mukavalla tavalla aivotyöskentelyä vaativa, on juoneni rakentaminen sekä siinä kärryillä pysyminen :D Välillä joudun toteamaan, että vaikka jokin kohtausidea vaikuttaisi päässäni hyvältä, siinä ei ole mitään logiikkaa paperille laitettuna. Joten minun täytyy kehitellä syy-seuraussuhteita sekä miettiä, miten kertomukseni ympäristö ja muut hahmot, sellaisetkin, jotka eivät ole kohtauksessa välttämättä mukana, reagoivat siihen. Melkoinen karuselli, mutta silti ihan viihdyttävää hommaa. Joskus kyllä pelkään, että selitän asioita, kuten tapahtumia ja hahmojen motiiveja tai ajatuksia liikaa auki, ja lukijalle tulee olo, että yritän pitää heitä kädestä. Niin sanotusti.
Vähän myös häiritsee hahmojen määrä, jonka esittelen The Tarinassa :D Hahmoja on aivan tuhottomasti, keskeisissä rooleissa olevia, nimettyjä hahmoja on lähemmäs parikymmentä - mutta heitä tulee vielä lisää, ja kirjoitan vasta seitsemättä lukua. Vähän pelottaa, että homma paisuu edetessään Genjin tarinan kaltaiseksi kolossaaliseksi monumentiksi :D Ei auta kuin toivoa, että osaan pitää langat käsissäni edes puoliksi yhtä hyvin kuin Murasaki Shikibu.
Tässä kohtaa ei tule mieleen enempää kirjoittaessa heränneitä aatoksia. Jos joku muu nanolainen tai wrimolainen tai miksi nyt kukin haluaakaan itseään kutsua sattuu lukemaan tämän postauksen, niin tsemppiä! Kuten Neil Gaimanin lainaus tämän vuoden NaNoWriMo -kalenterissa kuuluu;
"You sit down at the keyboard -- put one word after another until it's done. It's that easy. And that hard."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti