"I am Daenerys Stormborn, of the House Targaryen,
of the blood of Old Valyria. Valyrian is my mother tongue.
...Dracarys."
Kuten kuvasta kuuluu, tällä hetkellä on päällä melko vahvasti GoT-vaihde. Katsoin kolmannen kauden loppuun pari päivää sitten ja ryhdyin tänään lukemaan Storm of Swordsia. Luvassa on siis spoilereita sekä päämäärätöntä lätinää ko. sarjasta. Olette varoitetut!
Ihan ensinnäkin haluaisin kommentoida koko kolmatta tuotantokautta kokonaisuutena: ihan hemmetin kickass. Kuulin kommentteja, joissa kolmatta kautta moitittiin hitaaksi ja tapahtumaköyhäksi, mutta rohkenen olla täysin eri mieltä: kolmas kausi on ollut tähän mennessä ehdottomasti paras. Daeneryksen eteneminen kohti Westerosia oli mielenkiintoisin juonikaari (girlcrushini Targaryenin tyttöön vain vahvistuu), toisena Briennen ja Jaimen "ojasta allikkoon" -teemainen reissu kohti Kuninkaansatamaa ja kolmospaikan saa... No, kaikki muu mitä sarjassa tapahtuu.
Täytyy kyllä myöntää, että vähän kyllä hirvittää kuinka Danyn käy: Martin ei tunne sääliä hahmojaan kohtaan, ja Danylla on mennyt tähän mennessä niin hyvin, että tätä onnekkuutta seuraa varmasti joku ihan valtava katastrofi. Kuten Starkien kanssa: Freyn käppänä vakuuttaa ensin että "Joo, kaikki on okei, vaikka et Robb mennytkään naimisiin tyttäreni kanssa ja tehnyt hänestä Pohjoisen kuningatarta: meikäläisen perheelle kelpaa sun enosikin". Olin itsekin hetken sillä fiiliksellä, että "Hei, tuo kääpähän on aika reilu jätkä! Kippis ja onnea tuoreelle hääparille" ja muutamaa hetkeä myöhemmin kaikki Starkit makaavat kylmänä pitkin poikin juhlasalia. Dick move. Toivon todellakin, että Arya ja Bran pistävät tahoillaan tuulemaan ja kasvavat vahvoiksi taistelijoiksi, jotka voivat aikanaan näyttää keskisormea - tai mikä Westerosissa nyt vastaakaan sopimatonta käsimerkkiä - kaikille sortajille. Luotan Starkien suvun koston Aryan ja Branin harteille, sillä Rickon on ollut aika mitäänsanomaton kaveri ja Sansasta ei varmaan kannata edes puhua. En kuitenkaan ole kokonaan luovuttanut hänenkään suhteensa - hänestä voisi hyvinkin kehittyä Cersei kakkonen, jos hän vain pääsisi eroon sinisilmäisyydestään.
Mutta palaanpa Daenerykseen vielä - katsoin neljännen jakson lopun varmaan kolmeen kertaan, sillä se oli niin muikea. Olin siihen saakka irvistellyt orjia kaupittelevan äijän puheille jatkuvasti, sillä olin varma että Dany todellakin vain esittää ymmärtämätöntä ja maksaa huorittelut takaisin tuhatkertaisena sitten kun aika on kypsä. Ja kypsäksihän se orjakauppias paahtuikin, kun Westerosin tuleva kuningatar oli saanut sen mitä halusi. Oi fanitytön riemua!
Jaimen hahmo muuttui silmissäni täysin tämän kauden aikana. Etenkin avautuminen kylpyammeessa oli liikuttava, ja oli älyttömän jännää seurata, kuinka hän alkoi kiintyä Brienneen (kun joku hyppää käsipuolena kiukkuisen karhun eteen taisteluareenalla suojellakseen toista, sanoisin sitä kiintymykseksi. Tai vahvanlaatuiseksi Tukholma-syndroomaksi). Harmi, että Jaimella on niin creepy päähänpinttymä Cerseistä - muuten voisin sanoa tykkääväni hänestä(kin).
Ryhdyin siis tänään urakoimaan Storm of Swords -romaanin parissa, ja kun pläräsin kirjan läpi nähdäkseni oliko mukaan tullut uusia kertojia, huomasin että Theonin näkökulmasta ei ollut yhtäkään lukua. Lueskelin asioita selvittääkseni vähän GoT:in wikiä, ja ilmeisesti kirjoissa Theonin Dreadfortissa viettämä... "laatuaika" Ramsay Snowin kanssa ei ole kirjoissa niinkään suuri aihe. Enpä tiedä, itse asiassa se taitaa olla vain hyvä juttu, sillä a) Ramsay on ihan hemmetin pelottava hahmo ja b) jutut mitä kyseinen heebo tekee Theonille tv-sarjassa ovat peevelin karseita. *kylmiä väreitä*
Se Game of Thronesista tällä erää. Mjoo, pidin tosiaan heinäkuussa tauon kirjoittamisesta, sillä kaikki energia, niin fyysinen kuin henkinenkin, on suurimmaksi osaksi kulunut töissä. Eikä tänne ruudun tälle puolen oikeastaan kuulu mitään sen ihmeempiä: kirjastohommia sekä kavereiden ja sukulaisten kanssa hengausta aina viikonloppuisin - kohokohta heinäkuussa oli ehdottomasti kaverin häät <3 Ainut juttu mikä vähän kärvistää on alaikenen läpi (hitaasti ja tuskallisesti) pinnistävä viisaudenhammas. Asiahan ei minulle kuulu, mutta onhan se ihan turhake, koko viisaudenhammas. Heti kun saa kompuroitua tiensä läpi teinivuosista, niin sitten pitää ryhtyä kasvattamaan ylimääräistä hammasta joka ei edes mahdu olemaan paikallaan ja josta ei ole mitään hyötyä whatsoever, selviäisin ihan hyvin ilmankin, kiitoksia vain kovasti. Ei mahdu kallooni tämä (niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin)!
Kirjastossa olen töissä vielä yhden kokonaisen viikon, ja sitten alkaa n. 2 viikon mittainen loma ennen työharjoittelua. Aika - tai tarkemmin, kesä - on kulunut aivan hurjaa vauhtia, ja pian on taas syksy. Ja ensiviikolla olen menossa serkkujen kanssa Tropiclandiaan Tropic Partyihin. Oh god, en tiedä pitäisikö olla enemmän innoissaan vai huolissaan siitä mitä tuleman pitää. En ole koskaan ollut allasbileissä, joten täytyy kai yrittää pitää mieli avoimena.
