Something Different

                                              Gasellit (feat. VilleGalle): Hiki

Piirtäkää rasti seinään. Piirtäkää ihan hitonmoinen rasti seinään.

Löysin ensimmäistä kertaa sitten yläasteen suomiräppibiisin, josta oikeasti tykkään. 

Kuulin tämän, yllätys yllätys, YleX:ltä joskus joulukuun lopussa, ja tuli kyllä heti sellaiset Tarantino-vibat että. Muistin tämän siis uudelleen tuossa päivällä ruokaa mikroon lykätessäni, mitä lie assosiaatioita taas. Kymmenenen kymmeneene 10. kuuntelukerran jälkeen en vieläkään oikein osaa sanoa mistä biisissä on kyse, mutta sanat eivät minulle tässä kohtaa niin hirveästi oikeastaan edes merkkaa (ainakin jekkua kuluu musavideossa, joten saattaa olla että päihteenä käytettävään etanoliin liittyy tämä, ehkäpä. Myös sana "jurri" mainittu). Musiikki on kuitenkin siis pääosassa, sillä heti ensisekunnit virittää sellaisen Mojaven autiomaa -fiiliksen päälle että melkein näen ruskeaksi paahtuneen kasvillisuuden ja utuisenkeltaisella taivaalla porottavan auringon. Jotenkin erityisesti Tarantinon Kill Bill tulee mieleen, varsinkin se kohtaus kun Kiddo marssii sattuneesta syystä pölyn, hiekan & muun ryönän peitossa kuppilaan ja pyytää lasin vettä. Näiden mielikuvien hypnotisoimana räppäreiden monotoniset äänetkin ovat oikeastaan varsin jees, kun antaa niiden vain upota kalloon eikä liikaa ajattele.

Tässä on mennyt pari päivää Ratchet & Clankia hakatessa, tänään tosin pidin taukoa parin koulutehtävän ja GaLmin Hitman: Absolution Let's Playn takia. En edes oikeastaan piittaa koko Hitman -pelisarjasta (too serious and boring shit, man. Elokuva tosin on hyvä, Timothy Olyphant jee jee), mutta GaLmin videoita on ilo katsoa. Myös sellaiseen helmeen kuin Red vs. Blue tuli tutustuttua n. viikko sitten, ja muun muassa sotamies Grif ja agentit Washington ja Texas ovat päässeet jo suosikkihahmojen listalle. Tosin, kuten eräässä jaksossa mainittiinkin, melkein kaikki hahmot sopivat johonkin neljästä kastista - on ilkeitä idiootteja, laiskoja idiootteja, normaaleja idiootteja ja sitten on vielä niitä idiootteja idiootteja - mutta onnistuvat silti olemaan niiiin omia persooniaan että ansaitsevat hatunnoston. Myös juoni on varsin onnistunut ja sitä kuljetetaan mahtavasti cliffhangerista toiseen - siitä toinen hatunnosto.

Sitten jotain ihan muuta. Seuraavassa eeppinen taru kahdesta Sjorimin asukkaasta, rohkeasta seikkailijasta (ja taustalla ainakin hengessä uskollisesti mukana seuraavasta ratsusta nimeltään Heppah) sekä satunnaisia tarjua raapustelevasta tarinoitsijasta. Nämä ovat siis heidän toisilleen lähettämiä viestejä, joista ensimmäisestä käy ilmi kuinka he ovat sopineet kohtaavansa lähteäkseen yhdessä kohti huimia seikkailuja.

Seikkailijan viesti Tarinoitsijalle:
"I shall now begin my journey to the land of _________. My endurance is running low, so the walk will be slow. But luckily I have lord Sheogorath to guide me while I complete this epic quest. Prepare yourself!"

Johon Tarinoitsija vastasi:
"I am now prepared to face the epicness of your prescense inside this mere cave I'm calling "home". May the journey of yours be awesome. Also, I like kittens."

Niin he siis lähtivät kohti seikkailuja, mutta jo seuraavana päivänä heitä kohtasi epäonni, jo aamuvarhain ennen kuin aurinko edes oli ehtinyt nousta. He nimittäin päätyivät vangiksi epämiellyttävään luolaan, jossa heitä pidettiin vasten tahtoaan kymmenien muiden vankien joukossa, ja jossa kaiken lisäksi oli aika huono ilmastointikin. Tässä on heidän salainen viestinvaihtonsa, jonka he suorittivat henkensä uhalla vangitsijansa nenän alla:

Seikkailija:
"My journey has been interrupted. I have been caught and been kept as a prisoner in this vile room. There are other people here but they don't really see my agony and struggle to free myself. They seem to listen and worship this person who is talking about things I will never understand. Is this the end of my quest..?"

Tarinoitsija:
"Yes. I'm afraid so. But there's still hope! The people who don't really worship this utterly boring, seemingly harmless but actually quite powerful man, are only pretending to be interested about his preachers, hiding behind the shiny screens. Or maybe they are somehow hypnotized with some other nameless force...Oh the seven hells, we are doomed.

Our everlasting, two hours long torture will never end. I was too quick about speaking of hope."

Seikkailija:
"Hope is merely a dream from the past life I once lived. I see no escape from this everlasting nightmare. The walls are falling, the air is thick. I can no longer remember how to love or feel happiness. The end is near..."

Tarinoitsija:
"I strongly agree. Tears dwell to my eyes because of this dungeon's high amount of bullshit and dullness."

Muita viestejä urheasta kaksikostamme ei tämän jälkeen enää löytynyt. On hyvin mahdollista, että luolan hirvittävä valtias sai heidät kiinni tarkkaamattomuudesta ja passitti heidät hornan tuuttiin, tai sitten valtias kyllästyi apaattiseen yleisöönsä ja päästi heidät luokasta varttituntia aikaisemmin. Sanoinko luokka? Tarkoitin - tarkoitin siis luolaa. Jep. Luolaa. Isoa, tunkkaista ja epämiellyttävillä loisteputkivaloilla valaistua luolaa.

Itse uskon että he selvisivät - ja että he vaeltavat yhä tuolla jossain, Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla, Sjorimin liepeillä.