maanantai 15. lokakuuta 2012

Vaihdoin otsikon koska vitsi oli jo aika käytetty

Päätin vakaasti eilen, että pyhitän maanantain ja tiistain niille paljon kitisemilleni opiskelujutuille, ja onkin varsin mukavaa ilmoittaa, että sain kuin sainkin itseasiassa jotain aikaiseksi.

Heräsin kauniiseen kello kahden auringonpaisteeseen, ja ensitöikseni jouduin kampeamaan toisen kissoistamme pois jalkojeni päältä että pääsisin ylös. Voi että minulla onkin ollut ikävä noita karvaturpia, ja tuossa lauseessa ei sitten ollut hiventäkään sarkasmia. Joudun muuten jälleen dataamaan yläkerrassa, koska netti alkoi taas leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Ei tämä oikeastaan haittaa, olohuoneen sohva on itseasiassa paljon mukavampi kuin tietokonetuolin virkaa hoitava korituoli huoneessani, notta in your face, nettipurkki. Ja tästä päästiinkin kivasti seuraavaan aiheeseen eli eilisiltaisiin seikkailuihini netin syövereissä. Joudutte siis vielä hetken sinnitelemään, ennen kuin pääsette lukemaan sekalaisia ja syvällisiä aatoksiani koskien opiskelutehtävien tekemistä.

Ensimmäinen juttu, joka sai eilen iltapäivällä jakamattoman huomioni, oli Meytal Cohen.


Tsiisus mikä taituri. Olin aivan monttu auki kun katsoin hänen coverinsa Slipknotin Psychosocialista, ja kun luulin ettei leukani voisi enää enempää loksahtaa, löysin aina vain parempia covereita paremmista biiseistä. Erityisesti tämä Rushin YYZ:n ja Lamb of Godin Redneck -biisin coverointi ovat huippuja.

Sitten löysin (vähän myöhässä) Sannan lähettämän linkin tähän the Key of Awesome -videoon.


Parasta tässä on se, että Payphone oli ehkä kesän inhokkibiiseistäni se kaikkein karsein (no, ehkä Whistle meni pillin mitan verran edelle), kun taas Sanna oli erittäin rakastunut Adam Levinen falsettiin. Ja koska minusta on tullut totaalinen GoT-fanaatikko näin syksyn mittaan,
saattoi olla että hieman hirnuin tälle videolle. Ja onhan the Key of Awesome muutenkin oossom.

Sitten annoin viimeinkin periksi ja päätin katsoa Assassin's Creed III:sen trailerin. 



Olen siis yrittänyt olla koskematta tuohon traileriin, sillä tiedän, että vääjäämätön "OMGOMGOMGOMG"-efekti veisi kaiken tolkun meikäläisen touhuista, ja niin se sitten veikin. Katsoin tuon trailerin eilen varmaan viisi kertaa, ja olen vakuuttunut siitä että Ratonhnhaké:ton [Ra-duun-ha-ge-duun] eli Connor on ehkä coolein assassiini mitä sarjassa on tähän mennessä ollut - sori Altaïr ja Ezio, tekin olette melkoisia mutta kumpikaan teistä ei tainnut tuoda kokonaisen armeijan taistelumoraalia takaisin hyökkäämällä yksin ylivoimaista vihollisarmeijaa vastaan, vai olenko väärässä? No joka tapauksessa, minun on kärvisteltävä lokakuun loppuun saakka ennenkuin pääsen itse tomahawkin varteen, aargh.

Viedäkseni ajatukseni muualle pistin seuraavaksi pyörimään Tobuscuksen Let's Playn Dishonoredista.



Tämä ratkaisu johti kuitenkin vain ojasta allikkoon, sillä nyt myös Corvon kohtalo alkoi kiinnostaa siinä määrin, että varmaan tuokin peli täytyy jossain välissä hommata hyllyyn. Ja kamoon, onhan tuo ukon naamio aivan ylimaallisen badass! Corvo vs. Connor olisi kuitenkin murskavoitto Connorille, sanottakoon tämä nyt kuitenkin vielä.

Tällaista siis eilisiltana tuli harrastettua. Voi YouTube, millaista elämäni olisikaan ilman sinua. 

Tänään sitten pureskelin kynsiäni tiedontallennuksen tehtävien takia ja käväisin itse asiassa kirjastossakin tutkimassa, että onko siellä luokka 14 pistetty hyllyyn samassa järjestyksessä kuin YKL:n järjestelmässä. Olihan se, ja kotiin palattuani kirjoitin aiheesta puoli sivua todella valaisevaa diipadaapaa jonka toivon olevan sitä mitä opettaja halusikin sen olevan. Eli ts. en ole ihan varma että ümmarsinko tehtävänannon niinkuin piti, mutta ainahan ei voi onnistua sanoi mummo kun pöydällä kissaa pyyhki.

Myös ruotsin rästitehtävä valmistui viimein - avasin tiedoston, tuijotin satasanaista yhden kappaleen mittaista kömpelöä ruotsia sisältävää tekstiä ja päätin, että sehän on varsin hyvä näinkin ja laitoin eteenpäin. Eli toisin sanoen, olisin voinut lähettää sen jo aikoja sitten jos olisin ollut vähemmän kriittinen omaa ruotsinkielentaitoani kohtaan. Oh well.

Tehtävät ovat siis varsin hyvällä mallilla, vaikka huomiselle jäi vielä melko suuritöiseksi kuvittelemani FRBR-tehtävä. No eiköhän siitäkin jollain ilveellä selvitä, ja onhan minulla kuitenkin sunnuntaihin saakka aikaa. 

Huh. Kuulostipa jotenkin aavemaisesti kuuluisilta viimeisiltä sanoilta tuo lause.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti