Kämppiksen kanssa tunneille aamulla kävellessä mietittiin, että marraskuukin on kohta kuvainnollisesti sanottuna pulkassa (näillä lumimäärillä tuo sanonta on oikeastaan aika mielipuolinen), ja sitten onkin edessä enää joulukuu maailmanloppuineen, jouluaattoineen & uusine vuosineen, joiden jälkeen saakin tehdä koneelle uuden kansion vuoden 2013 musiikeille ja kuville. Jihuu! On jotain mitä odottaa.
Triangeli oli kyllä kokemisen arvoinen reissu, vaikka myönnänkin kuuluneeni niihin harvoihin jotka suurimmaksi osaksi koomasivat linkkamatkat sillä välin kun muut lauloivat, riehuivat ja örvelsivät. En tiedä miksi linkassa istuminen on minulle lähes sama kuin sedatiivishotti suoneen - eli toisin sanoen kuorsaan kuola poskella lähes välittömästi kun linkka lähtee liikkeelle. Lieventävänä asianhaarana minulla kuitenkin oli mennessä pää jonkin verran kipeänä, joten se vei myös suuren osan biletysfiiliksestä. Alkuosan menomatkasta kyllä ompelin niitä perskeleen merkkejä haalareihin kuten lupasinkin, ja meinasi kyllä tulla sellainen FFFFFUUUUU-efekti kun matkanjohtaja iski Turun satamassa vielä yhden merkin kätöseen, että "otas tosta". Onneksi se oli pieni merkki eikä mitenkään kovin ihmeellinen, joten eipä matka siihen kaatunut - muuten sainkin kaikki merkit joten kuten kursittua haalareihin kiinni (pistin sormeenikin vain kahdesti). Ei siinä, menomatka oli kyllä hauska, Laura mm. julistautui Päällikkö Pieneksi Eläimeksi, kierrettiin muutama liikenneympyrä kahdesti ympäri (kuski oli aivan huippu) ja kuunneltiin kyseenalaisia kappaleita (jotkut myös lauloivat niitä). Pääkipukin helpotti loppumatkalla (kaikesta laulamisesta huolimatta), kun pummasin Lauralta lääkkeen. Täten olin lähes täydessä krebaamisvalmiudessa satamaan saapuessamme.
Sitten seurasi terminaalissa istuskelua puolen tunnin ajan. Kun portit laivaan lopulta aukesivat, oli aika niskavilloja nostattavaa kun ihmiset alkoivat karjua aivan onnessaan. Siinä sitten maleksittiin väenpaljouden mukana laivaan ja kiivettiin seiskakannelle. Ensivaikutelma laivasta oli aika sekava kaiken sen "no mihinkä meidän nyt sitten pitäis mennä" -zumbaamisen vuoksi, mutta kyllä me sitten lopulta löydettiin hissit, ängettiin sisään ja lähdettiin kohti ysikantta. Joku kuitenkin ehti neloskannella kutsua hissin ennen kuin ehdittiin painaa itsemme ysiin, joten mentiin sitten neloskannen kautta. Ja tietysti pysähdyttiin joka kannella matkan varrella vielä erikseen, vastassa kännisiä tai turhautuneita ihmisiä, jotka arvatenkin odottivat silmät loistaen että pääsisivät tyhjään hissiin matkatavaroineen. Turha toivo! Ruuhkaiset hissit ovat melkoisia trollauspittejä, ja oltaisiin tosiaan oltu ysikannella viisi minuuttia nopeammin, jos oltaisiin jaksettu kiivetä portaita kaksi kantta ylöspäin. Ensi kerralla ollaan viisaampia.
Hytti oli tosi kiva, ei nyt mikään ruhtinaallisen tilava, mutta ikkuna oli suuri plussa. Siinä sitten levittäydyttiin hyttiin ja pienen valmistautumisen jälkeen lähdettiin katselemaan että minkäslainen mesta tämä paljon puhuttu laiva nyt onkaan. Sanna on käynyt Europalla omien sanojensa mukaan kymmeniä kertoja, mutta ilmeisesti muille paatti oli ennestään tuntematon. Illan mittaan tuli sitten vähän seurailtua livemusiikkia, pelattua Guitar Hero -kolikkopeliä Sannan kanssa, harhailtua ympäriinsä, nähtyä Scandiavian Hunksit ja muutenkin biletettyä. Toimintaa siis riitti, vaikka kannella ei tullutkaan käytyä (erään lähteen mukaan paras osa jäi täten näkemättä). Kiskottiin Päällikkö Pieni Eläinkin sängystään vielä tanssilattialle, ja tulihan se Gangnam Stylekin sitten sieltä. Mietin myös parin muukalaisen kanssa sitä, että voiko päiväysvanhaa jauhelihaa käyttää makaronilaatikon tekoon, ja neuvoin heitä sitten parhaani mukaan. Nappasin siltä toiselta tyypiltä vielä haalarintaskuun matkamuistoksi sellaisen putkilon jossa oli hohtavaa litkua. Jännintä siellä diskossa kuitenkin olivat ne alkoholimainokset jotka pyörivät plasmanäytöillä (Ron Jeremyllakin on oma nimikkoviina, wth).
Hiippailin sitten kaikkia ninjataitojani hyödyntäen takaisin hyttiin joskus 4:00. Heräsin sellaiset kuutisen tuntia myöhemmin tyhjässä hytissä, totesin että "kai sitä voisi vielä- zzz" ja heräsin uudestaan kun hyttikaverit tulivat aamiaiselta ja läksivät tax free -kaupoille. Tässäkin kohtaa päätin vielä jatkaa nukkumista, ja kun kaverit palasivat ostoksineen, päätin viimein nousta ylös. Täytyy tässä nyt kyllä tunnustaa, että krapulasta ei ollut tietoakaan, vaan olin nukkunut kuin tukki ja odotin aivan innolla että pääsisin itsekin käymään sinne paljon puhuttuun tax freehen. Raahasin kaverit mukanani toiselle kierrokselle, ja mukaan tarttui omenalikööriä, Winter Jack -pullo ja muumitamburiini (ei, en ollut tässä vaiheessa enää alkoholin vaikutuksen alaisena, kiitos kysymästä). Laura - anteeksi, päällikkö Pieni Eläin nimittäin sai huippuidean: hän osti muumitriangelin ja laittoi sen haalareihin killumaan. Nerokasta! Minä päätin tyytyä tamburiiniin, sillä siitä lähtee paljon enemmän veemäistä mekkalaa, ja kaiken muun hyvän lisäksi siinä oli Haisulin kuva. Perfect!
Iltapäivä meni fiilistellen, syöden ja karaokea kuunnellen. Myös Scandinavian Babes tuli tsekattua, mutta ei ollut ihan yhtä vaikuttava show kuin miehinen vastineensa (joka ei sekään ollut ihan niin hurja juttu kuin olin kuvitellut. Oh well, en silti valita). Laivareissu oli ohi nopeammin kuin odotin, mutta edessä oli vielä se viitisen tuntia linkassa istumista. Paluumatkan aikana tuli mm. kuultua "Taas on pieniä käärmeitä" x100 livenä vaihtelevalaatuisena sekä cd:ltä (onneksi vain) pari kertaa sellainen upea musiikillinen tuotos kuin "Mun pippeli hieroo pe*****äs". <sarcasm>Erittäin nautinnollinen paluureissu siis.</sarcasm>
Karmassa olisi sitten ollut vielä jatkot ja olisi kyllä houkuttanut kun oli kourallinen juomalippujakin, mutta päätin sitten tehdä kuten kaveritkin ja menin kotia koppaan maate. Se olikin ihan hyvä päätös, sillä seuraavana päivänä heräsin neljältä iltapäivällä ja olin taas neljän tunnin kuluttua lähdössä, tällä kertaa Warttiin ja sieltä Komiaan. Oli muuten kivaa, mutta ihana dj ei ollut tällä kertaa paikalla *sadface*.
Eiköhän tässä ainakin se vuosi mene tästä reissusta toipumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti