Ensimmäinen biisi jonka halusin tuoda tietoisuuteenne ompi tässä. Ellien kappaleet ovat tasaisin väliajoin vierailleet suosikkieni joukossa, kuten Starry Eyed, Your Biggest Mistake ja Lights (niin Bassnectarin remiksaus kuin se alkuperäinenkin). Figure 8 on hieman nyyhky - mutta jollain tasolla myös badass - kappale, ja voin sanoa että samastun biisiin jonnin verran. Ja Ellien ääni on aivan ihana, heleä ja käheä samaan aikaan (?), ja tuollaiset hiukset jos saisin niin... sitten minulla varmaan olisi Ellie Gouldingin hiukset.
Sitten tällainen tapaus. Musiikkivideo on muuten aika hauska, pehmolelutappeluita ja tyttö, jolla on jännät silmät, löytyy siitä pätkästä muun muassa. Sellainen hauska knoppi, että kertosäkeessä laulajan ääni kuulostaa omiin, välillä asiat omalaatuisesti käsitteleviin korviini ihan Rob Swirelta eli Pendulumin laulajalta. Tämä kappale on muuten ollut Assassin's Creed III:sen Launch Trailerissa taustalla, ellen väärin muista.
Ainiin, tässä vaiheessa varmaan moni joka kuuntelee YleX:ää on varmaan on hoksannut, että nämä kaikki kolme biisiä ovat olleet YleX:llä soitossa ja ovat yhä. Aivan oikein! Hienosti huomattu, ota keksi. Noin. Danzin musiikkivideo tuo sekin Pendulumin mieleen, nimittäin tulin tuota tanssivaa pitkälettistä setää katsoessani ajatelleeksi että onpa muuten kauan siitä kun olen viimeksi katsonut Slamin musiikkivideon. Kyseinen video sisältää myös kadulla krebaavan sedän, mutta hällä ei ole paitaa päällä. Ihan katsomisen arvoinen video, miksi ihmiset eivät tanssi enemmän sillä tavoin, iliman kaikellaasta ressiä?
Iina, Erika ja SannaK kävivät tosiaan Sjoella, ja täytyy sanoa että oli aivan übermuikkusta että nähtiin, saatiin jauhaa pölwänderiä, syötiin paljon ja päästiin vähän tanssimaankin (suurilta osin minun ja Een musiikillisen eksperttiyden ansiosta). Tiedoksenne, jos te asianomaiset tätä luette: olette äärimmäisen raksuja. Toivottavasti näkyilemme pian uudelleen.
Puhelimeni meni hajalle. Uskollinen Sony Eerikinpoika levisi totaalisesti: kyseessä on siis liukukantinen Walkman, ja jos erehdyin sulkemaan liukukannen, ruutu ei enää herännyt eloon muulla keinolla kuin sammuttamalla koko schaibale ja sitten käynnistämällä uudelleen. Jännintä tässä tarinassa oli se, että samana aamuna kun puhelin prakasi, näin unta että pudotin kännykän vauhdista asfaltille. Kun palasin takaisin hakemaan sitä, ruutu oli säpäleinä kuin paraskin iOmena. Siitä unesta sitten heräilin todellisuuteen kun kännykän herätys pärähti päälle, ja kun yritin pistää herätyksen pois niin jouduin tuumaamaan vain että "Mtäprklettä" kun näyttö pysyi pimeänä vaikka kuinka räpläsin. Tuota minä kutsuisin enneuneksi, vaikka en kyllä kiellä sitäkään mahdollisuutta että olisin hakannut kännykkäni itse hajalle unissani. Minulla kun ei ole siitä mitään muistikuvaa. Täytyi nyt sitten viimein ottaa käyttöön tuo kosketusnäytöllinen (byöö) Samsung, jonka äiti jostain tuntemattomasta syystä meni hommaamaan minulle kesällä. Voi minkä teit minulle, Eerikinpoika.
Sain Sjoen kämpälle kansainvälisen tuulahduksen eilen, kun serkun luona majaileva itävaltalaisvaihtari Katja tuli vastaan uudeksi vuodeksi vierailemaan tullutta kaveriaan. Kello oli kaverin päästessä perille jo sen verran paljon että jäivät sitten yöksi. Kommunikointi pelasi yllättävän hyvin englanniksi ja vähän suomeksikin, vaikka saksankielestä en ymmärtänyt montakaan muuta sanaa heinekenin ja jägermeisterin lisäksi. Tyypit olivat myös varsin innoissaan Dishonoredista, ja siinähän se ilta sitten kuluikin.
Tänään pääsin viimein Assassin's Creed kolmosen kimppuun. Varmasti elämäni vikkelimmät neljä ja puoli tuntia, ja olen yhä Haythamin tehtävissä - mutta voi että, rakastan jo nyt ACIII:sta. Siinä on paljon enemmän syvyyttä kuin Revelationsissa (joka itseasiassa *köh* on vielä kesken...), ja kolmosessa voi jopa silitellä koiria ja ruokkia kadulla vaeltavia sikoja (enkä puhu nyt rahan heittämisestä hampuuseille)! Olen muuten huomannut että Dishonored on jotenkin jäänyt selkäytimeen - aina nykyään kun Assassin's Creedia pelatessa vartija hoksaa minut, tulee sellainen "VOI PE***!" -efekti, vaikka ennen olen tuumannut "okay bro, you asked for it" ja päitä irtoaa ilman mitään sen kummempia pelleilyjä.
Ainut juttu mikä tuossa kolmosessa tälläistä satunnaista pilkunviilaajaa kismittää on se "täydellinen synkronisaatio" -systeemi. Siis onhan sellainen ollut jo Brotherhoodissa ja taitaa olla Revelationsissakin, muttah. Jotenkin se tuodaan kolmosessa enemmän esille, että "et muuten suorittanut tätä tehtävää täydellisesti, daiju! Et tehnyt vähintään kolmea ilma-assassinaatiota, selvittänyt mitä sateenkaaren päästä löytyy ja *jotain muuta tehtävän kannalta täysin irrelevanttia tilpehööriä*". Raah. Tekstit on kuitenkin käännetty suomeksi ihan hyvällä menestyksellä, vaikka onhan noita kirjoitusvirthjeitä löutynut muutanma sieltä täältä. Shaunin jutut eivät kuitenkaan ole suomeksi ihan yhtä toimivia, mikä on pikkuinen miinus.
Nyt voisin jatkaa One Piecen lukemista. Minulle tuli täysin random pakkomielle yhtäkkiä lukea Impel Down - ja Valkoparta-pokkarit, sillä en muista niistä enää paljon mitään. Olisikohan kyseessä joku post-traumaattinen stressioire, kun ottaa huomioon että miten Acelle käy kaikesta eeppisyydestä huolimatta.
Uudesta vuodesta vielä - ei jaksaisi odottaa, vaikka jännittääkin. Hii. Että hyvät uudet vuodet jo nyt, sillä mahdollisuus että kirjoitan enää ennen uutta vuotta on melko varmasti alle yhdeksäntuhannen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti