E-aineistojen tunnilla tuli vähän taiteiltua, ja siitä tämä sitten lähti. Kuva on siis itse lyijytäytekynällä tuhrittu ja photarilla kömpelösti muokkailtu.
Minua on jo hyvän aikaa nakertanut blogini mielikuvituksettomuudellaan masentava otsikko, ja Sanna antoi sysäyksen kohti uutta kommentoimalla oheista karvahatturaapustustani kutakuinkin sanoin "Mighty furhat!". Karvalakit ovat olleet puheenaiheena muutamia päiviä, kun sellainen pitäisi Hovifilosofillekin jostakin löytää ja ajattelin itse laittaa luotettavan maastokuvioisen karvalakkini tuleviin Rave-Kaatoihin. "Mitääh" (ja nimenomaan Ismo Laitela -aksentilla äännettynä) toimi puoli vuotta ensimmäisen blogini otsikkona ja on ollut monia vuosia vakikommenttini kaikkeen omituiseen, kiinnostavaan, epäkiinnostavaan, turhaan sekä tärkeään, mutta nyt tuo monikäyttöinen murhadus saa väistyä Karvalakkiuden tieltä.
No niin, kun blogi on näinkin sujuvasti uudelleennimetty, voisinkin tarinoida vähän siitä että mitäs kaikkea jännää Kärtsyn elämään on näin maaliskuun alkupuoliskolla kuulunut. No eipä ihmeempiä oikeastaan - loppuhiihtoloma sujui lepsusti ja ryhdyin Inuyashojen lukemisen lisäksi kertaamaan, että mitenkäs se Bleachin tarina meni ja siinäpä se hiihtoloma olikin. "Hiihtoloma" oli siis kohdallani enemmänkin "luetaan-vanhat-hyvät-mangasarjat-läpi -loma", eli siis aivan täydellinen loma.
Muita maaliskuun alkupuolen highlight-hetkiä oli viimemaanantainen kahvittelu ja kauppakierros Tanjan ja Reettan kanssa, perjantainen illanvietto Kämppiksen ja Jennin 42-vuotissynttäreitä juhlien sekä lauantaina serkun pojan merirosvoaiheiset syntymäpäivät. Kakku oli hieno (päällä mustaa kermavaahtoa, joka runsaalla mielikuvituksenkäytöllä ja etukäteen pari salmiakkikarkkia syömällä maistui salmiakilta) ja muffinsitkin olivat... öh, varsin herkullisia, vaikka kuorrute olikin väriltään varsin epämerirosvomainen. Itse olin kuitenkin ko. juhlissa sen verran pystyynväsähtänyt , että en kyseenalaistanut lainkaan kirkkaan pinkkiä kuorrutetta (ennen kuin luin serkkuni viimeisimmän blogimerkinnän, jossa hän mainitsee kyseisen epäkohdan tarjoilupöydän muuten vakuuttavissa antimissa), vaan ängin autuaana leivoksia huiviin minkä ehdin.
Mainitsemani pystyynväsähtäneisyys, josta kriittisyyden puute muffinsikuorrutteen väriä kohtaan siis johtui, oli tietenkin tulos perjantaisista syntymäpäiväbileistä. Kyseiset pirskeet alkoivat siis Muumilaaksossa ja sen välittömässä läheisyydessä ja päätyivät lopulta Komiaan. Kämppis ja Jenni täyttivät siis kummatkin huimat 21 vuotta, ja muodostivat siis yhdessä vastauksen maailmankaikkeuteen, elämään ja kaikkeen tuon illan aikana. Jopa Pienen Eläimen sankareillemme kovalla vaivalla tehtailema, herkullinen syntymäpäiväkakku oli koristeltu valkosuklaisilla numeroilla 4 ja 2. Sitä kelpasi sitten mussuttaa ja myöhemmin huuhdella muruset alas Lauran Erikoisella, johon kuuluu mm. mitä tahansa kuoharia, passoa-mehua, Jägermeisteria, omenalikööriä, piimää ja yksi keskikokoinen, siemenetön viinirypäle. Ainekset kaadetaan kerroksittain missä tahansa järjestyksessä kuohuviinilasiin ja juodaan kerralla. Sen verran salainen resepti kuitenkin on kyseessä, että en tässä kerro aineksien suhteita.
Yksi syntymäpäiväjuhlien suunnitelemattomista ohjelmanumeroista oli ryhmässä toteutettu tanssi- ja lauluesitys Taking the Hobbits to Isengard -kappaleesta, mutta muuten musiikki oli melko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti