Kyllä oli hienoa vetää viiva viimeisen elokuva kirjastossa -kurssin tehtävän yli, kun tämä soi taustalla.
Jep, ja kello on suunnilleen kuusi aamulla. Ei, en herännyt aikaisin vain blogiin kirjoittaakseni. Päätin vain saada yhden tehtävän tehtyä vaikka mikä olisi, ja tässä sitä nyt ollaan, tehtävä on valmis ja aurinkokin nousee. Voittajafiilis! Ihanaa kun tehtävätulvasta on viimeinkin jotenkuten selvitty. Tänään pitäisi vielä lukea ranskantenttiin ja mennä sotilasesteradalle jengin kanssa. En ole vielä päättänyt, että nukkuisinko vaiko enkö. Auringonnousu heijastuu muuten aika hienosti naapuritalon lipputankoon, mitä nyt saan tihrustettua tuosta 20cm x 20cm ikkunasta mikä tuossa sängyn yläpuolella on.
Alkukesä on hyvä hopeamitalisti mitä meikäläisen lempivuodenaikoihin tulee (kultahan kuuluu tietysti syksylle). Virkeystaso nousee huomattavasti valon määrän lisääntyessä, ja jaksaa valvoakin paljon paremmin. Toki kahdelta yöllä keitetty kahvikupillinen tai pari saattaa myös edesauttaa asiaa. Mutta siis - alkukesä on myös siitä kiva, että vihreää väriä alkaa esiintyä puissa ym. vastaavissa jutuissa. Jotenkin tuntuu itsestäkin energiseltä ja siltä, että tässähän voisi saada jotain aikaankin.
Muutama päivä takaperin tosin tuntui kaikkea muuta kuin energiseltä. Heräsin kauniina lauantaisena aamuna, ja totesin että "kas, en pysty kääntämään päätäni lainkaan vasemmalle. Jännittävää." Jos yritinkin katsoa 45 astetta vasemmalle, tuntui kuin jokin ilkeä pikkupiru olisi sörkännyt itseään reippaasti suuremmalla teräaseella minua jonnekin niskanikamien välikköön. Ei ollut kovinkaan lystiä, ja googlattuani kyseisen oireen (karaistuani itseni ensin sille faktalle, että vasemmanpuoleinen niskajäykkyys olisi hälyttävä merkki lähestyvästä akuutista kuolemasta) sain selville, että kyseessä oli luultavasti fasettilukko eli niskassani sijaitsevat yliliikkuvat fasettinivelet olivat nitkahtaneet epäkelpoon asentoon ja vielä sopivasti jotain hermoa vasten, josta sitten johtuivat ns. helvetilliset kivut joita koin pollaani varovaisestikin pyöritellessä.
Nyt on kuitenkin jo hyvä fiilis. Jos joku teistä joutuu kokemaan saman tai joku teidän tutuista joskus valittelee sitä kun niska on niin jumissa että pää ei liiku, niin neuvoni on että ota särkylääke ja mene makuulle. Aika ja lepo auttavat parhaiten, sanottiin netissä, ja niin sanon minäkin. Kyllä se siitä, päivässä tai parissa *taputtaa tosi varovasti päälaelle*.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti