Höyryjyrämasokisti

                                                          Jutty Ranx: I See You

Juhannus tuli sittenkin. Taas.

Viime jussista päällimmäinen (piti tuokin sana tarkistaa, että miten se oikein_kirjoitetaan) muistikuva on se, että söin liikaa. Itse asiassa tavoite on sama tänäkin vuonna. Häpeämättömän möhjöämisen lisäksi ajattelin heilua vesurin kanssa mökkirannan pöpelikössä sekä varmaan uidakin, ellei sitten apokalyptinen ukkostrombikombo satu tapahtumaan.

Provinssissa oli meininkiä, vaikka väkeä oli tavallista vähemmän. Kehitin Provinssin jälkeen myös jonkinlaisen hylkimisreaktion lihapiirakoihin, sillä kolme päivää pelkästään niiden voimalla porskutettuani alkoi tuntua siltä, että kaikki maistui lihapiirakalta, paitsi kahvi joka maistui ryönältä, joka maistuu etäisesti lihapiirakalta. 

Tuli tutustuttua muutamaan uuteen tyyppin, heiteltyä ihmisiä chilipähkinöillä sekä lupasin piirtää Mad Max -tyylisen ukkelin eräälle henkilölle. Näin myös Duudsonien Jarpin pääportilla sekä Tuska-festivaalilehtisiä ihmisille jakavan kaksikon, joka ansaitsisi ehdottomasti Vuoden Tehojakaja -tittelin alasarjassa Lentolehtiset. Siinä missä toinen iski lehtiset ohikulkijoiden naaman eteen lähes äänennopeudella, zeniläismunkin kaltainen keskittyminen kasvoillaan, toinen luotti äänijänteidensä kestävyyteen tavoitellessaan yleisöä karjumalla "TUSKAAAAARH!! TUSKAAAAARH!!!" sekä hillumalla päämäärättömästi sadeviitta päällään. Parasta Provinssissa kuitenkin olivat alku ja loppu; Provinssin alkua kävimme perjantaina juhlistamassa SannaH:n kanssa Dallasissa, ja sunnuntai-iltapäivä kului Karjalan kunnaita katsoessa.

Kesätyöt alkoivat maanantaina, ja voi risteys kun olinkin poikki maanantai-iltana. Kirjastotyö ei ole ehkä rankkaa fyysisesti, kuten vaikka siivoaminen, mutta henkisesti minusta tuntui maanantai-iltana siltä kuin minun olisi pitänyt koko päivä kiskoa hartiavoimin höyryjyrää ylämäkeen ja mäen ylös päästyäni jäisin sen alle kun se lähtee rullaamaan alas mäen toista rinnettä, you know? Eli aika lose-lose sitsueissöni. Paitsi että jollain kierolla tavalla tykkään siitä. Joudun joka päivä tuolla kirjastossa poistumaan milloin minkäkinlaiselta mukavuusalueelta, ja vaikka esim. jokin tilanne hirvittäiskin etukäteen, sitä kuitenkin päivän päätteeksi huomaa että "jaa, olenkin vielä hengissä". Puhelimeen vastaaminen on vieläkin vähän jännää, kun ihmiset mumisevat sinne luuriin erittäin epäselvästi. Sitten olen kuin öö aapisen laidalla, kun en meinaa kuulla/ymmärtää/tajuta, että mitä soittaja oikein haluaa vai haluaako mitään. 

On kuitenkin paljon mukaviakin juttuja, kuten se, kun onnistun löytämään asiakkaan kaipaaman aineiston, osaan ehdottaa asiakkaalle jotain uutta luettavaa/kuunneltavaa/pelattavaa, muovitan kansilehdissä olevan kirjan ilman kupruja, kuplia & viiltohaavoja tai kun muistan käydä laittamassa kahvin ajoissa ennen taukoa tippumaan. Pieniä juttuja, mutta kyllä tämä tästä. Tiistai, keskiviikko ja tämä päivä ovat kaikki sujuneet toinen toistaan hiukkasen keveämmin, ja kyllä minä sen meidän kirjastojärjestelmänkin mysteerit vielä selvitän.

Mut niin, hyvää jussia vaan kaikille lukijoille tähän loppuun vielä! Älkää häjyylkö.