Öehödrsöfplögf. Luin pari päivää sitten Ernest Clinen Ready Player Onen loppuun, ja sain slaagin kun luin luvun 26 lopusta seuraavan pätkän:
"Lopputekstien päätyttyä näyttö pimeni hetkeksi. Sitten näytön keskelle ilmestyi hitaasti symboli: hehkuvan punainen ympyrä, jonka keskellä oli viisisakarainen tähti. Tähden kärjet ulottuivat hieman ympyrän ulkoreunan yli."
"Ei voi olla todellista" ajattelin, kun tajusin että mikä symboli on kyseessä - ja sitten pääni tyhjeni täysin ja minuutin ajan vain hykertelin itsekseni. Siis - Ready Player One on tribuutti 70-80 -luvun kulttuurille, kumarruksia ja hatunnostoja jaellaan niin kyseisen aikakauden elokuvien, pelien, kirjojen kuin musiikinkin suuntaan, mutta että kirjassa oli oikein erikseen mainittu Rush ja annettu 2112:lle oma luku? Ja the Temples of Syrinx on vielä oikein erityisroolissa? Voi kyllä. Varmaan sanomattakin selvää, että luin romaanin innoissani siltä istumalta loppuun, kuin koira.
Muutenkin Ready Player One oli mahtava lukukokemus, vaikka 70-80 -luvun kulttuuri onkin minulle suurimmaksi osaksi täysin harmaata aluetta. Waden kaltaisen, 80-luvusta kaiken tietävän nörtin hahmo tuntui oman tietämättömyyteni vuoksi hieman häiritsevältä, mutta samalla kuitenkin myös tykkäsin RPO:sta Waden nörtteyden vuoksi, ristiriitaista kyllä. Tämän lisäksi RPO:n upeasti kuvailtu Ontologisesti Aistit Sulauttava Ihmiskeskeinen Simulaatio sekä smoothisti etenevä juoni tuntuivat erityisen raikkaalta, koska olen viime aikoina kahlannut läpi niin paljon a Song of Ice and Fire -sarjaa (luin muuten a Storm of Swordsin loppuun viikonloppuna). ASoIaF-maailmassa erityisen vahvalta vaikuttavan Murphyn lain vuoksi RPO:ta lukiessani odotin koko ajan, että jotain järkyttävää tapahtuisi - että jokin tai joku pettää. Tai no, olihan tuossakin romaanissa pari ikävää tapahtumaa, mutta noin yleisesti ottaen Parzival selvisi vaikeuksista ihan luokattoman hyvin. Parzivalin huimissa suunnitelmissa ei tuntunut olevan aukkoja, ja vaikka ajattelinkin jatkuvasti "tämä ei voi sujua näin hyvin, itku pitkästä ilosta, älä nuolaise ennen kuin tipahtaa", niin vaan porskutti Wade/Parzival eteenpäin ilman että tuli edes hiki.
Pelaajansieluani lämmitti myös se, kun romaanin alussa Parzival pääsee kunnolla asiaan ja löytää luolastosta itselleen kunnon varusteet, kerää kolikot sekä pääsee muutaman levelin ylemmäs. Jotenkin samastuin täysin Waden fiiliksiin sillä hetkellä - onhan se ihan hemmetin hienoa kun hahmo kehittyy, pääsee keräilemään tavaroita luolista, löytää voimakaamman aseen sekä haarniskan, joka kestää paremmin lämää. Pelaajat ymmärtää.
Ja Martinin tuotoksista puheen ollen, voisin kirjoittaa muutaman sanan sarjan kolmannesta kirjasta: epilogi oli ihan jäätävä. *Sekopäistä hihitystä*
Kirjastossa on nyt harjoiteltu nelisen päivää, ja olen mm. aakkostanut kirjastokorttilomakkeita (löysin kansioista myös oman - tosin äidin allekirjoittaman - lomakkeen, joka on päivätty 23.8.1999, n'aww), ideoinut lastenosastolle uutta näyttelyä sekä käynyt kaupungin työntekijöilleen järkkäämällä uhkatilanteiden hallinta -luennolla. Viimeksi mainittu tapahtui tänään, ja oli meinaan mielenkiintoista settiä. Alussa oli aika jännää, kun ohjaaja lätkäisi näkyville dian erilaisista uhkatilanteista - diassa oli mm. juttua vessasta löytyneistä huumeneuloista sekä humalaisista asiakkaista. Kun ohjaaja kysyi yleisöltä, että millaiselta työpaikalta nämä esimerkit voisivat olla peräisin, yleisön ehdotuksia olivat esim. sairaala, pankki, Alko sekä kiinteistönvälitystoimisto (?). Vastaus oli kuitenkin kirjasto, mikä tuntui huvittavan monia kovasti - voin kuitenkin sanoa, että meitä kolmea, yleisössä istuvaa kirjastotätiä, ei ihan niin kamalasti naurattanut. No, luennoitsija oli kuitenkin ihan hervoton tyyppi (kikattelin itsekseni luennoitsijan jutuille pippurisuihkeista, aktiivisen kuuntelun taidosta, "Jaskoista" sekä niiden milloin mistäkin nyysimistä tavaroista), mutta samalla hän puhui koko ajan täyttä asiaa (ja sen verran vakuuttavasti, että myönnän tunteneeni oloni hieman vainoharhaiseksi jälkeenpäin).
Viime viikonloppu Sjoella oli muuten varsin mukava, kiitos kysymästä. Harmi, että en kirjoittanut muistiin kaikkia niitä mielenvikaisia viisauksia, joita SannaH:n kanssa päistämme suolsimme mm. kirjakauppa/divarireissun aikana (löysin Dragon Ball sarjan kolmos- ja nelososan sekä varsin kiintoisan kirjan tatuoinneista), mutta hauskaa oli ja Still Standingin Piña Colada on parasta koko Etelä-Pohjanmaalla. Oli myös varsin tunnelmallista käppäillä kohti Sjoen keskustaa, kun minä hoilaan MaSu:n Roninia ja Sanna Pariisin Kevään Odotusta. Kyllä niistä varmasti saisi ihan kelpo mash-upin, jos vaan tosissaan yrittäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti