"Napittakaa paita, herra Smoker!"

                                                                          Iron Maiden: Number of the Beast

Tänään kirjastomme kahvimaitovarantoja täydentämään tallustaessani tulin ajatelleeksi, että nyt on tosiaan jo syyskuu. Kolme kuukautta kesäkuusta ja kolme kuukautta viimeisimmästä One Piecestä. Oli kyllä aika muppaisaa, kun sitten bongasin kuin bongasinkin OP vol. 67:n lehtihyllyn ohi kipittäessäni. Olin henkisesti jo varautunut siihen, että saan sen käsiini vasta puolessa välissä kuuta, kuten yleensä.

Ja seurvaaksi seuraa kihinää yllämainitun sarjakuvan uusimmasta volyymista sekä joistain sen hahmoista sekä tapahtumista. Na vashe zdorov'ye!

En sitten vieläkään saanut tietää, että miten Aokijin ja Akainun taistelu kokonaisuudessaan oikein eteni. No, ehkä jostain tupsahtaa aikanaan silminnäkijä sillekin. Facepalmasin myös omalle taulapäisyydelleni, kun en ennemmin tullut ajatelleeksi Punkhazardin tilanteen johtuvan nimenomaan entisten kontra-amiraalien sarvienkolistelusta. Puoli saarta tulessa ja toinen puoli umpijäässä? Käy täysin järkeen (ainakin Grand Linella), olisihan tuo nyt pitänyt tajuta.

Tunnustan saaneeni jonkinlaisen kohtauksen nähdessäni Trafalgar Law'n naaman. On se vaan... *nosebleed* *pyyhk* ...kiintoisa tapaus ollakseen vain musteella paperille painettu kuva. (...Nyyh.)

Kikatin myös hervottomasti sille, kun olkihattupiraattien sielut vaihtoivat päikseen paikkaa Law'n temppuilun johdosta. Erityisesti Chopper!Franky oli loisto, ja hekotin hävyttömästi myös Nami!Sanjille... Tosin Tashigi!Smoker sekä Smoker!Tashigi olivat vielä olkihattupiraattejakin hulvattomampia :D Yritin jopa selittää kyseisen kohtauksen mahtavuuden pikkuveljelleni, joka ymmärtää One Piecesta lähes yhtä paljon kuin mursu trigonometrisista funktioista.

Seuraava One Piece ilmestyykin sitten joulukuussa. Se on aika omituinen ajatus, ja saa miettimään miten aika on suhteellista. Joulukuussa näet suurin osa meikäläisen harjoittelusta on jo takana päin - OP:n odotteluun kolme kuukautta on piiiitkä aika, mutta kun ajattelin siltä kannalta, että kolmen kuukauden kuluttua harjoittelua on jäljellä enää kuukausi (":a what a fucke?!") - kolme kuukautta tuntuukin yhtäkkiä hirvittävän lyhyeltä.

Pääsin muuten tänään pelastamaan korjaamaan kirjoja. Liimailin mm. kasaan yhden Hopeanuolipokkarin, josta oli liioittelematta irronnut ainakin 50 peräkkäistä sivua - ja jotka tietenkin olivat täysin sekalaisessa järjestyksessä. Okei, kuulostaa varmaankin vielä ihan iisiltä, mutta irtosivuista vain osassa oli sivunumerot, ja Hopeanuoli (jos joku ei vielä tiennyt) on mangaa = luetaan "lopusta" "alkuun", oikealta vasemmalle, alhaalta ylös. Välillä oli pää lievästi ilmaisten jumissa, vaikka olenkin lukenut japanilaisten tehtailemia sarjakuvia jo sellaiset kuutisen vuotta. Sain pokkaripolon kuitenkin suht siististi liimailtua, ja huomenna sitten katsotaan, että miten kävi: leviääkö käsiin kuin työharjoittelijan kokoon liimaama mangapokkari vai pysyykö yhtenä kappaleena kuin vasta painosta pullahtaneena.

Lopuksi vielä tunnelmallista hajoilua tiistai-iltaanne tarjoaa LaeppaVika:

PS. Jos joku hoksasi, miten tämänkertainen musalinkki liittyy mihinkään: nostan keksiä, tässä hattu.