Kevätväsymyksentäyteinen ja ajatuksenvirtasävytteinen updeitti viimeaikaisista siisteistä jutuista

Heikki Kuula feat. Paperi T & Pää Kii: Rataraato

Varmaankin äärimmäisen kannattavaa ryhtyä kirjoittamaan postausta sellaisen päivän iltana, jonka aamuna on herännyt 4:45, pyörinyt kuuteen saakka ilman silmällistäkään unta, litkinyt huolestuttavat määrät kahvia, hajoillut (ja joo no, repeillytkin) ont-lähteitä etsiessä, kuunnellut luentoa joka käsitteli mm. aikuisviihdettä internetsissä, kajauttanut ilmoille "Kilpisjärven mahtavan Saanan" koska ala-astenostalgia, jättänyt päikkärit väliin, joutunut ihan liian yllättäen tiikerin lahtaamaksi (eikä unohdeta sitä puhvelia) ja kaiken päätteeksi kikattanut tälle kuin idiootti vaikka luulisi että ihminen, jolla on normaalit suhteellisen normaalisti pelittävät aivolohkot, siirtyisi elämässään eteenpäin (ts. siirtyy seuraavaan hauskaan kuvaan/giffiin/juttuun jonka löysi netistä) eikä jumittuisi moneksi minuutiksi moista soopaa sisältävään videopätkään vaikka olisi kuinka toimivan mielipuolinen dubbi liitettynä takavuosien teinileffaan.

Rataraato jotenkin iskee, sillä vaikka sanat ovat helvetin synkeät, saan täydelliset takaumafiksit jostain yläasteelta sitä kuunnellessa. Itse asiassa tulee mieleen erityisesti se kasiluokan talviloma, kun kuuntelin Bad Religionin Infected-kappaletta ja Nasin Hip Hop is Deadia rakkaasta Sony Ericson Walkman w850i -kännykästäni (Oli puhelimen muistikortilla toki muitakin [btw aivan loistavia] kappaleita, kuten 96 Quite Bitter Things, No One Knows, By the Grace of God ja ja ja Hangar 18, Smoke On The Water, Them Bones, Take Me Out sekä muita helmiä. Jep, yläasteaikoja en kaipaa, sen ajan soittolistoja kyllä.), ja Rataraato itse asiassa kuulostaa mielestäni siltä, että se voisi olla eräänlainen Hip Hop is Deadin ja Infectedin nopeutettu, ja ehkä hieman duurivoittoinen fuusio. Tai äpärälapsi, jos kerran haluatte käyttää niin brutaalia kieltä.

Ja talvilomasta tulikin mieleen, että pari viikkoa takaperin pääsin vihdoin ja viimein käymään Een kämpässä Jykylässä, juuri ennen kuin hän ehti muuttaa hamsterin ja miehen kanssa uuteen. Mukana vierailulla oli myös Ii, ja vierailun pääasiallinen syy(s) oli Een ja Roosan synttärit. Bileissä pistettiin kyllä jokaisen pokka koetukselle, kun piti pantomiimailla mm. sanontoja kuten "hyvää päivää kirvesvartta" sekä sellaisia helpohkoja sanoja kuten "otsonikato". Jokainen vieras myös piti vuorollaan tunnin välein ennaltamäärätystä, vain omassa tiedossa olevasta aiheesta puheen. Talviloman lopuksi käytin Iin ja Een kanssa myös Aehtaerissa Sannaa morjestamassa, ja kaninsilittelyksi ja karaokelauluksihan sekin sitten meni. <3.

Viime keskiviikkona oli Videopelibileet Karmassa, ja pakkohan sinnekin oli änkeä. Kuten tavallista, kärvistelin pukeutumisongelman kanssa kuin tapiiri mutta keksin lopulta että voisin genderbendata erään mielipuolisen kaverin Far Cry kolmosesta (virtuaalikeksi tarjolla sille joka tietää että kuka on kyseessä. Koskaan ei ole ollut virtuaalikeksin ansaitseminen näin helppoa!). Tämä päätös olikin sitten vaikuttavampi kuin aluksi ajattelinkaan, sillä osin sen vuoksi (ja osin siksi, että why the hell not) leikkasin ja värjäsin hiukseni ihan erilaisiksi kuin ne aluksi olivat. Ainut juttu, minkä itse asuun sitten jouduin ostamaan, oli henkselit. Henkseleitä ja hiustyylinvaihdosta kiinnostavampi juttu asussani oli kuitenkin silmäkulmasta ohimon yli pään sivulle kulkeva arpi. Senkin maskeeraus onnistui, kun tajusin kuinka monikäyttöostä erikeepperi voikaan olla.

Itse bileet olivat mahtavat etkoineen kaverin kämpillä :D Taistelutoverikseni pääkallopaikalle Karmaan lähti Lilli Edna & Harvey: Harvey's New Eyes -pelistä. Tai siis niin, kaveri joka oli pukeutunut Lilliksi. Oltiin varmaan erittäin vakuuttavannäköinen ilmestys - pehmolelu kainalossa kipittävä koululainen ja hiukset pystyssä maihareissaan hiipparoiva psyko. Petyin kuitenkin joltain osin asujen vähälukuisuuteen Karmassa. Onneksi meininki oli muuten todella jees ja tanssilattiallakin viihtyi ihan hyvin, vaikka "pelihenkinen" musiikki rajoittuikin lähinnä Super Mario -teemojen droppailuun sikäli mikäli minä oikein muistan.

Viikonloppuna auttelin Sannan kanssa Satun luona perheen keskimmäisen kakaran synttäreiden järjestelyssä, ja tuloksena oli meikäläisen osalta ainakin imuroidut lattiat kolmessa kerroksessa sekä erittäin badass vaahtokarkinmakuisesta kaulintamassasta taiteiltu pääkallokakkukoriste. Se kaulintamassa on oikeasti ihan ihmeainetta - jos tarvitsee kakun päälle persoonalliset koristeet, niin siitä ainakin pystyy kaulitsemaan ja leikkelemään vaikka mitä. Pesee marsipaanin 6-0.

Maanantaina vääntäydyin koululle, vaikkei ollut edes tunteja, ja istuin koneella melkein huomaamatta kuutisen tuntia värkkäillen photoshop-kurssin tehtävien kanssa. Mitään muuta vouhkaamisen arvoista tällä viikolla en sitten olekaan tehnyt edes tämän blogin ennätysmatalien mittapuiden mukaan.

Opinnäytetyö saa edelleen adrenaliinitasoni muodostamaan hassunhauskoja piikkejä, joiden ansiosta tekisi mieli juosta seinään/kirkaista hallitsemattomasti/rutistaa jotain voimalla kasaan. Muuten tykkään kovasti tästä maaliskuun alusta, sillä kuten tänäänkin aamulla huomasin, kämpässä näkee jo aamukuudelta ilman valoja ihan hyvin keittää kahvia ja kaivaa d-vitamiiniputelin kaapista.