Mistähän kaikesta aioinkaan kirjoittaa? Goddangit, minkä takia edes kannan mukanani moleskine-vihkoa (kuten kaikki coolit tyypit tekivät ennen) jos en koskaan muista kirjoittaa siihen ylös mitään, kuten, mietitäänpä, juttuja jotka voisin kirjoittaa blogiin?
Aaaww, Itävaltalaisvaihtarin läksijäiset olivat tänään serkun luona, ja tupa oli suhteellisen täynnä väkeä. Kirjoiteltiin veljen kanssa, tuota... hyödyllisiä suomenkielisiä fraaseja Katjalle muistiin, ryystin kahvia ja fiilistelin. Näin myös viimein livenä Katjan sinisiksi värjätyt etuhiukset (scenefringeksi sitä sellaista kai oikeammin kutsutaan *mummomaista mutinaa*), ja ne olivat hemmetin kick-ass! Sopivat älyttömän hyvin, ja seassa oli myös vivahdus ihanaa turkoosinvihreää, vaikka tarkoitus olikin kuulemma ollut että tulos olisi ollut täysin sininen. Minun mielestäni sävy oli joka tapauksessa über, ja kieeeeltämättää tekisi itsekin mieli (taas) kokeilla jotain muuta kuin helvetinpunaista (kirjoittajan käyttämä sävy on siis 6.66. Toim. huom.).
Parasta oli, että pippalot olivat Katjalle yllätys - kun väkeä oli yhtäkkiä alkanut ilmestyä serkun
ovelle, Katjan ensimmäinen kommentti oli ollut "Satu - you have something to do with this, don't you?" Aika on mennyt hurjan nopeasti - aivan kuin siitä ei olisi kulunut kuukauttakaan kun kirjoitin tänne kuinka tutustuin Katjaan kun hän tuli serkun kanssa käymään ja - hetkinen. Hetkinen... Katja tuli Suomeen puoli vuotta sitten... *laskee sormilla kuukausia* Olen pitänyt blogia kohta puoli vuotta. :a what a fucke?!
Ja siitä, kun ostin ensimmäisen One Piece -pokkarin (tai pokkarit, numerot 25 ja 26. Kävi tsägä ja nappasin samalla reissulla viime kuun pokkarin mukaan myös) on noin neljä ja puoli vuotta. Laskin aivan itse äsken (kolmesti, kun menin kahdella ensimmäisellä kerralla sekaisin). Sekin on ihan hullua, että kun joku sanoo että jotain on tapahtunut 10 vuotta sitten, ei puhuta enää 90-luvun tapahtumista. Vielä järkyttävämpää on tajuta asia tällä tavoin: PlayStation 2 pelien huippua edustava Ratchet & Clank ilmestyi vuonna 2002. Yksitoista vuotta sitten. FFFFFFFFF-
R&C:stä puheen ollen. Tässä pari päivää takaperin bongasin Pelaajan sivuilta uutisen, että PlayStation 2 -konsolin valmistus on lopetettu. Lukaisin jutun läpi ilman sen kummempia tärinöitä, mutta kun siirryin lukemaan kommenttiosiota, se oli täynnä nostalgiantäyteistä muisteloa eri Pelaajien toimesta. Kun luin läpi näitä nostalgiafiiliksissä kyllästettyjä kommentteja, jokin naksahti ja yhtäkkiä tuli suorastaan ylitsepääsemätön hinku päästä käymään Solanan galaksissa ruttaamassa pari blargia OmniWrenchilla - toisin sanoen alkoi tehdä mieli päästä pelaamaan Ratchet & Clankia.
Kehitin suunnitelman, jossa kotona käydessäni nappaan vanhan kunnon PS2:sen mukaan vanhoine kunnon muistikortteineen ja vanhoine kunnon ohjaimineen (joista vielä kulkee johdot konsoliin ja kaikkea) sekä tietysti Ratchetit. Tämän suunnitelman kuitenkin arkistoin saman tien, sillä peliarvosteluihin siirtyessäni äkkäsin että PlayStationin kolmannelle on tehty kolmesta ensimmäisestä R&C:sta Sly-sarjan tapaan Trilogy-versio. Kelpaa! Lähdin koulun jälkeen Kämppiksen kanssa metsästämään kyseistä peliä, mutta metsästysretki failasi räväkästi. Molemmat kohteet jotka kävimme Kämppiksen kanssa ratsaamaassa myivät eioota, eikä auttanut muu kuin luottaa viimeiseen oljenkorteen eli Velj. Keskiseen. Emme sitten kuitenkaan Kämppiksen kanssa tehneet samana iltapäivänä ainakin paperilla eeppiseltä kuulostavaa extempore-reissua Keskiselle.
No, vaikka pelit jäivät sillä kertaa ostamatta, Kämppis löysi antikvariaatissa käydessämme Terry Pratchettin Eric-romaanin, enkä voinut jättää sitä hyllylle. Myös tyynykasamme yhteistilan sohvalla lisääntyi kolmella, kun Kämppis hommasi tyynyt ylimahtaviin Ctrl, Alt ja Del -tyynynliinoihin. Nyt sohvamme on nörtähtävästi badass.
Tänään sitten käväistiin Keskisellä, ja hetken pelkäsin ettei sitä pahuksen peliä löydy sieltäkään, kun silmiin osui vain uudempia tekeleitä - Q-Force, All 4 One ja mitä lie. Olin kuitenkin väärässä, ja nyt olen Ratchet & Clank Trilogyn onnellinen (ja innostunut) omistaja. Minä niin tiedän että mitä teen maanantaisen vapaapäivän.
Niin ja suomen kieli on aika vänkä. Huomattiin tämä Sannan kanssa jollain kauppareissulla, kun hän tokaisi jostain asiasta tuohtuneena "saat vielä maksaa". Sitten mietittiin, että niin, millaista maksaa. Kenties au naturel? Mutta jos joku sanoo että saat maksaa au naturel, sen voisi itse kukin käsittää miten sattuu. Myös euron juusto voi tietyn aksentin omaavien suusta kajahtaa euron jyystönä, ja taas testataan pokerinaaman pitävyyttä.
