Hoh, luulin ihan että tämä olisi FUN.in biisi mutta eihän tämä ole, ei. En tiedä mistä oikein tuli sellainen käsitys että olisi FUN.in tuotos. Joskus sekoitan onnellisesti toisiinsa kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä ihmistä tai vaikkapa nyt esimerkiksi bändiä. Maj Karma ja Stam1na esimerkiksi. "Sinä mölö, eihän niitä nyt voi sekoittaa toisiinsa" sanotte te. Väärin! Kyllä voi. Hah, ja nyt alkoi soida tämä kappale radiostakin. Creepy.
Tässä välissä olen muun muassa pelannut Ratchet & Clank ykkösen läpi (meinasin luovuttaa lopputaistelussa Drekia vastaan ja lähteä keräämään 150 000 pulttia R.Y.N.O.a varten, mutta onnistuin kuin onnistuinkin nitistämään blargpomon Devastatorilla. Oi riemu!) ja vähän piirtämään tuolla läpyskälläkin. Myös koulutehtäviä olen palautellut poikkeuksellisen tunnollisesti, vaikka meillä on kyllä pari sellaistakin kurssia joista ei voi sanoa muuta kuin että ginostaa. Erityisesti projektin_hallinta jännittää, pitäisi muka hakea rahoitusta johonkin projektiin eri tahoilta ja muuta jännää, eikä minulla ainakaan vielä ole välähtänyt että mitäs hienoa sitä oikein tehtailisi jotta kehtaisi pyytää sen toteuttamiseen rahaakin. Impossibru!
Myös työharjoitteluprojekti pyörähti käyntiin. Jännittää possuna.
Löysin Raumooglen videot uudestaan, ja sellainen klassikko kuin "Aatelismorso tekee hulluuden tutkielman" on yhä erittäin mieltä ylentävä katselukokemus.
Tamago on typerin peli mitä on ihmiskuntain historiassa kehitetty (menee oikeasti kaikkien kämäisten facebookpelienkin edelle), mutta silti sitä munaa pitää naputella kuin olisi joku vika cerebrumin alueella. Itsellä on enää 912 345 napautusta jäljellä (jep, yritän aina lopettaa johonkin tuollaiseen jännään lukuun) ja erään illan naputtelin puhelimen näyttöä semmoiset puolitoista tuntia putkeen kun katsottiin Kämppiksen kanssa Gilmoren tyttöjä (noin 20 000 napautusta kertyi siitä).
Eilinen tyttöjenilta oli kuitenkin täysin munavapaa tapahtuma. Tarjolla oli tortilloja ja mansikkamargaritoja, ja tulin siihen tulokseen että seuraavaksi hankintalistalla on ehdottomasti sheikkeri. Studiamessuilla joskus aikoinaan eräs lontooksi jutteleva miekkonen kosiskeli Balille baarimikoksi opiskelemaan, ja nyt jälkeenpäin on mietityttänyt, jotta olisko se ollut sittenkin se minun juttuni. No, eilen pääsin kuitenkin suhteellisen lähelle baarimikkouden ydintä heilutellessani Felixin ex-suolakurkkupurkkia, nyk. opiskelijabudjettisheikkeriä. Hyvää tuli, salaisuus on siinä että laittaa tarpeeksi mansikoita.
Älkää välittäkö, jos on ihan pimeää tekstiä; kämpän lamppu paloi eilen.
Ja vielä: 50. postaus! AAAW YYEEAAA
