Lomalätinää

                                                           Lady Gaga: Applause

Nyt kun olen tässä päivän verran kuunnellut tuota Gagan uutta sinkkua, myönnän että olen pikkuhiljaa tykästynyt siihen. Ei mikään mielenräjäyttävä tekele, mutta saa silti aikaan sellaisen kivan hytinän.

Tässä on nyt kaksi päivää lomailtu ja muuten on ollut ihan auvoista MUTTA sää on ollut ihan perseestä. Eilen ehdin paistatella terassilla peräti puolitoista tuntia, kun valtava pilvenmöhkäle lopulta jämähti pysyvästi auringon eteen. Tänään en edes vaivautunut katsomaan ikkunasta pihalle kun nousin jalkeille, sillä ikkunalautaan iskeytyvien pisaroiden ropina kertoi, että saisin unohtaa auringosta nauttimisen tänäänkin. Kun aamu- tai siis iltapäiväkahvia ryystäessäni sitten mietin että mikä olisi tämän päivän agenda koska pihalle ei kirjan kanssa ole asiaa, sain yhtäkkiä ihan valtavan inspiraation siivota (veikkaisin sen olevan Jennin ansiota). Yllätyin ihan itsekin, mutta nyt on kyllä hyvä fiilis - tuli perattua muun muassa piirustus- ja maalaustarvikelaatikko, ja totesin kuutisen vuotta vanhoja akryylimaalituubeja puristellessani että oli jo aikakin tämäkin loota syväluodata, sillä akryylimaalien tuskin kuuluu rapista ja ratista putkiloissaan.

Ohjelmaa on tähän kahden viikon loman ajalle kertynyt ihan kivasti, vaikka uhosinkin työpaikalla möllöttäväni kotona mahdollisimman paljon: viime postauksessa mainitsemani serkun syntymäpäivät pidetään lauantaina (tiedossa muun muassa paljuilua, awww yisss), maanantaina olisi tiedossa tyttöjen iltaa ReettaH:n & Roosan kanssa, ja en voinut olla buukkaamatta itselleni reissua Jykylään ensiviikolle, kun Eelläkin sattuu olemaan sopivasti vapaata. Aion myös melko varmasti käväistä Sjoellakin jossain välissä hakemassa uuden tarran opiskelijakorttiin sekä tsekkaamassa paikalla olevien Plusujengiläisten voinnit.

Tässä miettiessäni, että mitähän vielä sössöttäisin, haroin hiuksiani ja havaitsin niiden olevan saksimisen tarpeessa. Kuontaloni ei ole ollut näin pitkä ainakaan kahteen vuoteen, ja tarkoitukseni olisikin kasvattaa sitä - no, niin pitkälle kuin kärsivällisyyttä riittää (eli varmaan jonnekin joulukuulle, ja tämäkin on optimistisin arvio), tai sitten niin pitkäksi kuin se korkkiruuvikihartumatta kasvaa. Tällä hetkellä karvat hapsottavat kuitenkin siihen malliin, että ainakin kuivuneille latvoille on pakko tehdä jotain - vaikka eihän Einstein-lookissa sinänsä mitään vikaa ole.

Katsoin muuten Piin elämän ReettaH:n kanssa viime perjantaina, ja pidin siitä todella paljon. Täytyy kyllä ehdottomasti lukea Piin elämä kirjana, vaikka leffan jälkeen kummittelemaan jäänyt haikea olo lupaili sitä, että kirjan luettuani tuijotan seinää puoli tuntia, just trying to handle all them feels (aivan kuten Aikamatkustajan vaimon kanssa kävi aikoinaan). Piin elämän vastapainoksi oli sitten pakko saada jotain vähemmän syvällistä ja koskettavaa, ja olin perjantaisen Keskisen-reissumme puitteissa ostanut juurikin sopivan leffan siihen hommaan: Django Unchained. Ja voi tsiisus, 5/5! Rakastin kaikkea, hahmoja, juonta ja musiikkivalintoja - erityisesti Verdin Requiem, Dies Irae oli niin päräyttävä että melkein sain slaagin. En todellakaan olisi odottanut sen soivan Tarantinon leffassa, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen se sopi paikalleen kuin nyrkki silmään. Pidin myös loppuratkaisusta, vaikka Kingin jääräpäisyys ja sen seuraukset saivat aikaan ristiriitaisia tunteita ("Purista nyt vaan sitä kättä, perhana! Tai älä, vedä sitä lät- tai, no toi oli itse asiassa parempi - mutta mitä hittoa sä oikein ajattelit, mies?! Katso nyt miten kävi!"). Kuten arvata saattaa, myös Djangoa suosittelen kaikille - ei ehkä terävintä Tarantinoa, mutta ei tylsintäkään.

Allasbileraportti

                                           Andy Moor: No More (Eelke Kleijin Remix)

Tropic Party reivien selviytyjä ilmoittautuu. Olipahan vaan uskomattomat pippalot, ja minä hullu olin viikkoa ennen bileitä epävarma että lähteäkö vaiko eikö - ja kyllä vaan kannatti lähteä. Ensinnäkin menomatka paikan päälle oli aivan hulvaton - minä, 2xserkku, toisen serkun aviomies ja kolme muuta huipputyyppiä ahtauduimme yhteen autoon ja heitimme mielipuolista hetulaa kunnes Vaasan kaupunki siinti edessä. Ennen hotellille menoa käytiin syömässä ja törmättiin yhteen polttariporukkaankin,ja ostettiin sitten pallomekkoiselta tytsyltä tikkareita. Hotellihuone oli tosi mukava (tilava! siisti!), ja ennen kylpylään marssimista kokoonnuttiin meidän huoneeseen suorittamaan viime hetken etkoilut. 

Kylpylän puolelle saapuessamme meno oli vielä aika hiljaista, ja vietettiin illan viimeiset valoisat hetket sitten ulkoaltaalla. Huomasin kuitenkin heti, että musiikki oli pääaltaalla aivan parasta, ja Neonin soittaessa loppuillasta oli aivan pakko mennä niin syvälle altaaseen fiilistelemään kuin vain hukkumatta pääsin. Ihmettelin vain sitä, että kuinka vähän väkeä paikan päällä loppujen lopuksi oli. Jotenkin olin kuvitellut, että paikka olisi tupaten täynnä, ja että altaassa ei edes mahtuisi kääntymään... Toisaalta, oli ihan mukavaa ettei tarvinnut krebatessa koko ajan varoa ohikulkijoita, vaikka kerran täräytinkin yhtä epäonnekasta jäpikkää takaraivoon. Sori vielä! Pääsin myös solkottomaan muutaman sanan ruotsia eräälle Linda-nimiselle tyypille, ja olin varsin ylpeä itsestäni, sillä hän vaikutti jopa ymmärtävän.

Reivit olisivat saaneet minun puolestani kestää vielä vaikkapa tunnin pidempään, mutta fiilis oli silti hyvä vaikka energiaa jäikin reippaasti yli Neonin kiitettyä ja kumarrettua. Meidän porukka kokoontui hiljalleen yhteen, ja päätettiin vielä illan päätteeksi lähteä syömään kaupungille. Oli mukavaa tallata porukalla keskellä yötä Vaasan autioita katuja (ja miettiä keskenäni mm. sitä, että miksi lonkero on englanniksi tentacle, vaikka esim. mustekalalla on lonkeroita yleensä kahdeksan; eikö sen silloin pitäisi olla eightacle? EDIT: tarkemman tutkimuksen jälkeen tietooni tuli, että ilmeisesti lonkeroita voi tosiaan olla mustekaloilla kymmenenkin. Että olkoon sitten tentacle.). Seuraavana aamuna aamiaispöydässä hillitön peeloilu jatkui. Ennen kotimatkalle lähtöä kierreltiin vielä torilla ollut kirpputoritavaratarjonta & katsastettiin jäätelökioski ("Neljällä eurolla kahdeksan palloa?" :DD). 

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, en ole koskaan ollut allasbileissä - saati sitten reiviteemaisissa sellaisissa - mutta tämän kokemuksen jälkeen ehdottomasti haluan ja aion osallistua vastaaviin uudestaankin. Siispä kaikki te, joilla on allasbileneitsyys vielä tallella: osallistukaa ihmeessä jos on mahdollisuus. Vesielementti tuo ihan uuden tason hauskanpidolle, believe me.

Huomenna alkaakin sitten arki - tosin minun osaltani vain yhdeksi päiväksi. On nimittäin viimeinen kesätyöpäivä edessä meikäläisellä, jonka jälkeen noin kaksi viikkoa lomaa. Oijee. Sen lisäksi, että kyseessä on viimeinen työpäivä, huomisesta jännän tekee se että meillä alkaa kirjastossa muovitustapahtuma. Huhuhu, pääsen muovittamaan oikein urakalla kouluaisten ja ehkä vähän vanhempienkin opiskelijoiden kirjoja... Se on yllättävän terapeuttista puuhaa, kokeilkaa vaikka. Kun tekniikan kerran oppii -  no, muovituksen voi silti sössiä viidelläkymmenelläseitsemällä eri tavalla (ja löydän edelleen yhä uusia tapoja), mutta on se kuitenkin mieltä tyynnyttävä hetki kun saa sen muovin liimapinnan turvallisesti kirjan kansia vasten.

Lomaa varten meikäläisellä ei ole sen kummempia suunnitelmia - eli luultavasti luen muutaman kirjan (Beauvoirin Toinen sukupuoli, Martinin Storm of Swords sekä Clinen Ready Player One ovat jonossa tällä hetkellä), jumitan koneella ja seikkailen biitsillä jos kelit antavat myöden. Varmasti myös muutamaa kaveria tulee morjestettua jossain välissä, ja serkun syntymäpäivät juhlitaan myös piakkoin - toimintaa siis on tiedossa, mutta suurin osa lomasta tulee melko varmasti muodostumaan nöräämisestä ja muusta vastaavasta rötväämisestä. Can't wait!

Kesää, trancea, hellettä, hyttysiä ja ukkosta

                                 Energy 52: Café Del Mar (Three 'n One Radio Edit Remix)

Oli kuulkaas kiven alla tämä kappale. Sattumalta kuulin YleX:n Parasta Ennen -lähetyksen lopun viime perjantaina, ja koneen ääreen päästyäni yritin kaivaa oikeaa versiota YouTuben syövereistä varmaan tunnin ja vähän toistakin. En ole vieläkään varma, että oliko kuulemani biisi tämä vai kenties saman remiksauksen muutaman vuoden takainen "Update Remix", mutta sainpahan nyt edes jotain (yhdentekevää) lätinää aikaiseksi tästäkin musalinkistä. Myös Marco V:n remiksaus on aika korvakarkki.

Kaverin polttarit, joita hehkutin viime postauksen lopussa, sujuivat täydellisesti: morsiamelle oli hommattuna tyrmäävän tymäkkä hoitsuasu, ohjelmaan kuului tuolitanssia, piknikkiä ja limusiinilla ajelua, ruokaa sekä karaokea. Oli aivan valtavan hauska ilta, yö ja aamuyö! Morsian sai paljon ansaitsemaansa huomiota ja keräsi vihkoonsa ohikulkijoilta asiantuntevia neuvoja avioelämää varten, niin kirjoitettuja kuin - no, piirrettyjäkin. Muutamaan aivan ylisymppikseen henkilöön tuli törmättyä päivän aikana, muun muassa erään kaupan Itse Kauppias sekä eräs vanhempi pariskunta <3 Polttariporukallakin riitti energiaa, ja ainut juttu mikä jäi meikäläisen hampaankoloon oli se ilkeä baariemäntä eräässä nimeltämainitsemattomassa pubissa - mutta ehkei siitä sen enempää, sillä edes sen naisen hapan naama ei pilannut porukan meininkejä vaikka saikin meikäläisen hetkeksi suuttumaan. Polttaripäivä päättyi mökille ankaran klubbailun jälkeen, ja seuraavana päivänä kämpille jalkautuessa oli itselläkin aika omituinen fiilis tyyliin "nykkö ne on ohi?".

Polttareista seuraavana viikonloppuna olikin sitten eräs musiikkitapahtuma, jonne serkku oli menossa kuvaamaan. Illasta kehkeytyi melkoisen vauhdikas, mielenkiintoinen ja paikoitellen aika huvittavakin. Raahustettiin serkun kanssa kuuden maissa aamulla takaisin kämpille, ja suhteellisten lyhyet yöunet kuorsattuani siirryin olohuoneeseen katsomaan Karjalan kunnailla -sarjaa. Kelpo ohjelma on se, suosittelen. Illalla siirryin Valtion Rautateiden kyyditsemänä kotiin, raahattuani ensin otsa hiessä ja niska limassa viisi kassillista tavaraa ennätysvauhtia asemalle. Tein melkein kuolemaa, sillä kiskobussien vaunut ovat, Mr. 2 Bon Clayta mukaillakseni "jetsuliinsa, vähän kuumat, pikkuisen polttavaiset, ehkä"* ja lysähdettyäni istumaan hiki suorastaan virtasi.

No, se siitä. Minulla ja SannaH-serkulla oli toukokuusta lähtien ollut mielen päällä missio, että menisimme mökille ja siivoaisimme paikkoja sekä ruotisimme pihamaata ja rantaa. Päätimme laittaa toteutukseen tämän tehtävän viime torstaina, ja kaikki meni alusta saakka päin helvettiä, kuten tällaisissa jutuissa tuppaa meidän kohdallamme käymään. Ihan ensimmäinen takaisku oli se, että serkku oli unohtanut mökkielämään soveltuvat jalkineet, kumisaappaat, matkagarderobistaan kokonaan. Toinen takaisku oli mökin vesipumpun ilmeinen yhteistyöhaluttomuus. Kolmantena olivat hyttyset.

Niin, ei muutama hyttynen olisi vielä mitään, mutta 1 274 972 yksilöä mökin ulko-oven välittömässä läheisyydessä valmiina hyökkäämään aina kun ovesta kuljetaan, laskivat melkolailla pioneerijoukkomme (=minun ja serkun) taistelumoraalia. Aavistelin pahaa, kun vähän ennen nukkumaanmenoa kello yhteen mennessä olimme serkun kanssa listineet mökin sisällä kolmisenkymmentä hyttystä. Aavistelut osuivat oikeaan, kun heräsin aamulla kello kolmen aikoihin ainakin neljän hyttysen yhteisiskuun, eikä enää sen jälkeen pystynyt nukkumaan silmällistäkään. No, mikäs siinä valvoessa - ainakaan aika ei tullut pitkäksi, kun läpsin inisijöitä hengiltä semmoiset sata kappaletta ennen kuin serkun poika heräsi yhdeksän aikoihin. Päätimme syödä aamupalan ja lähteä mökiltä hevonhelkuttiin.

Vaikka aamuyö ja aamu olivat tuskalliset, perjantaina käytiin kuitenkin serkun ja pojan kanssa läheisellä rannalla uiskentelemassa ja rakentelemassa hiekkalinnoituksia. Päivä kääntyi siis oikein kivaksi loppujen lopuksi, vaikka hyttysten ininä kummitteli korvakäytävissä vielä illallakin. Lauantaina juhlittiin kummipojan synttäreitä, ja sunnuntaina palasimme mökille - tällä kertaa kunnon hyttystenkarkoittimien, työvälineiden ja tukijoukkojen kera. Muun muassa metsikkö sai kyytiä rannan pohjamutien ja nurmikon lisäksi.

Siinäpä sitä olikin melkein kaikki meikäläisen kesälomasta tähän saakka. Säästä sen verran, että oi autuutta. Helle ja ukkonen ovat juurikin ne minun suosikkisäätilani mitä kesään tulee. Ihanaa istua pihalla ja lukea kun on lämmin - ja ukkosen ääni, tuulen voimistamat sadekuurot ja uhkaavat pilvet ovat minusta jotenkin hienoja juttuja.

Maanantaina Helsinkiin isän kanssa katsomaan Rushin konserttia! Hii!
 

*Jos joku tietää mistä OP-pokkarista lainaus on, saa muppaa. Bontsi 4 evah!

Tämä postaus ei sisällä aprillipiloja (aprillipilat myydään erikseen)

                                                Hans Zimmer: Time (Karanda Remix)

Oo, eeppinen remiksaus eeppisestä kappaleesta. Ei voisi paremmin postaus alkaa, hmm?

Oli aika tapahtumarikas pääsiäinen joka suunnalta tänä vuonna. Ii kävi torstaina päivällä! Käytiin shoppailemassa vauvanvaatteita Iin tuoreelle veljenpojalle, juotiin kahvia Arnold'sissa ja puhuttiin tulevaisuudesta (kuulostaapa vakavalta). Sovittiin alustavasti, että Ii viettäisi vapun meidän possemme kera - aww jeah! Aika meni älyttömän nopeasti, ja pian Iin pitikin jo lähteä takaisin kohti Lakeuden Porttia. Vappua odotellessa >:D 

Loppu torstai-lauantai meni mökkeillessä: kuunneltiin Radio X3mea (soittivat pirulaiset jopa Skrillexin ja Birdy Nam Namin Goin' In -veisun, vad), hakattiin (tai no, Janne hakkasi) puolimetriseen jäähän n. 1,0x1,3 metrinen reikä jotta päästäisiin avantoon (duh), juotiin kahvia terassilla ja pelattiin Splinter Cell: Double Agent -videopeliä. Olin melko epäammattimainen agentti ja teurastutin Jannen yhdessä kohtaa laskiessani hänet ilmastointikanavasta pää edellä keskelle vihulaumaa sellaisella spider man -tyylisellä vaijerinpätkällä - mutta kyllä me se tehtävä suoritettiin ainakin kerran ihan hienosti. Easylla.

Lauantai oli loppupäivästä täynnä jännittävää toimintaa. Ensinnäkin, äiti luovutti minulle trullivahtivuoron lähtiessään töihin, ja tein muutaman mielenkiintoisen havainnon tämänvuotisesta trullikannasta. Eli. Kolme trullintekelettä ovikelloamme kävi rimpauttamassa minun vuorollani, ja kaksi niistä olivat melko säälittäviä tapauksia. Siis - tytöt olivat kohteliaita ja pirteitä tapauksia, mutta niin olivat myös heidän asunsa. Toisella oli yllään kirkkaan pinkki ja toisella kirkkaan sininen ONEPIECE-haalari. Mitä helvettiä. Eivät olleet kovin uskottavia trulleja jos minulta kysytään. Se kolmas taas - hänellä sentään oli yllään kunnollinen, asiaankuuluvan resuinen tanttu sekä noella sutatut posket ja otsa, kunnon pisamat ja yhteenvärjätyt kulmakarvat. Ei mitään glitteriä samperi. Nyt ymmärrän paljon paremmin sen pyhän vihan Twilightin diskopallovampyyreja kohtaan, mitä jotkut tosivampyyri-intoilijat tuntevat. "No, ei pidä valittaa turhan paljon, tulinpahan kuitenkin virvotuksi", ajattelin ja trullien lähdettyä tarkastelin tarkemmin saamiani virpomisvitsoja. Tai siis paremminkin risuja. Kaikkiin (jopa sen ainoan autenttisennäköisen trullin) risuihin oli vaivauduttu teippaamaan peräti yksi (1) aneemisenvärinen höyhen ja 4,7 cm mittainen pätkä piippurassia, joka yhdessä risussa oli väriltään pääsiäisenpirteää teemaa noudattaen musta. No joo, ymmärrän että silkkipaperiunelmaluomukset ovat hemmetin työläitä, varsinkin kun vastineeksi on luvassa pahimmillaan vain yksi hikinen karkki - mutta joku raja se on tässäkin löysäilyssä.

Lauantai-illallekin oli tiedossa ohjelmaa - joka alkoi arvaamattomasti: Satun vanhin poika oli telonut itsensä kaatumalla taulu edellä jäätikköön, ja Satu oli sitten lähtenyt miehenalun kanssa terveyskeskukseen liimauttamaan pojan otsan eheäksi. Kuulostaa hurjalta, mutta pieni mies kesti toimenpiteet hienosti, ja viipotti loppuillan sata lasissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihmeellistä kuinka sisukkaita jotkut alle kouluikäisistäkin vaan ovat. No, sillä välin kun äiti ja poika olivat TK:ssa ja perheen isäntä autoansa rassaamassa, minä katsoin perheen muiden lasten, mukaan lukien (tällä kertaa) kiinalaisen vaihtarin, perään. Katsottin tyttären vaatimuksesta Lumiukko. Pääsiäisfiilikset katossa! Satun & kumppaneiden residenssistä jatkettiin serkun lupaamalle pääsiäiskokolle, ja yhtäkkiä huomasimme kuokkivamme serkun perheen lasten tuplasynttäreillä. Hups. Kakkua ja pashaa riitti kuitenkin meillekin, ja kiinalaisvaihtari kysyi kahdesti että niin mistä on kyse, kun Satu yritti tarjota hänellekin pashaa. Kokko oli kiva, samoin kuin paikalla hyörivät koirat joista toinen oli vielä ihan pikkuinen pentu. Se jopa antoi ottaa itsensä syliin, ja olin aivan myyty kyseisen karvakasan takia.

Sunnuntain omistin akkujen kokonaisvaltaiselle lataamiselle ja CTFxC:lle. Pääsin viimeinkin kolmannelle vuodelle. Itse asiassa, katson tällä hetkellä sellaisia jaksoja, joita katsoin silloin pari vuotta sitten kun aloin seurata Charlesin, Allin, Zozon ja Marmarin elämää. Tulee välillä hassu fiilis, kun katsoo vanhoja vlogeja ja samalla tulee flashbackeja omasta elämästä. Harmittaa, että jätin CTFxC:n vähemmälle 2011 syksyllä, juuri kun heidän elämässään alkoi tapahtua aivan järkyttävästi kaikkea - he menivät naimisiin, Charlesista tuli We the Kingsin basisti... Ja tietenkin Charlesin aivokasvain, joka säikäytti minutkin mutta josta Charles selvisi todella hienosti. Fuck reality-tv, CTFxC is a real piece of real life.

Tänään palasin arkeen ja luin Humisevan Harjun puoleen väliin. Kirja on täysin erilainen kuin odotin. Toivotonta huokailua, onnetonta rakkautta, mutkikkaita ihmissuhteita ja eipäsjuupastelua kirjasta kyllä löytyy, mutta asiat on kerrottu sen verran dynaamisesti, että minuakin itse asiassa kiinnostaa. Välillä hahmot tuntuvat suorastaan hulluilta - aavemaisiltakin jollain tapaa - ja tämä kyllä vetää jotenkin puoleensa, vaikka mielikuvani joistain hahmoista on kehittynyt melko luotaantyöntäväväksi. Kirja on myös jännästi kerroksittainen kerronnaltaan - en nyt tiedä voiko näin sanoa, mutta tarkoitan sitä, että kerrontaan on upotettu monta tasoa. Yhdessäkin kohtaa herra Lockwood kertoo kuinka Ellie kertoi kirjeestä jossa Isabelle kertoi oleskelustaan Humisevalla Harjulla (vai Humisevassa Harjussa - meikäläisellä menee vähän paikallissijojen käyttö sekaisin tämän kirjan kanssa) eli niin kuin Inception, mutta ei sinne päinkään... Ja näin saatiinkin ympyrä hienosti sulkeutumaan. Hoksasikohan kukaan.