"Adidaksen bikinit ovat toimiva binomi"

Yllä oleva lausahdus kuultiin tänään suunnilleen klo 10:00 matkalla koulusta kotiin, kun pohdin erilaisten uima-asujen ja erityisesti niiden alaosan funktiota ja päädyin tulokseen, että urheilumalliset bikinit, spesifimmin Adidakset, ovat parhaimmat. Tai jotain sinnepäin.

Kämppiksen kommentti "kana ei vaikuta mihinkään" oli kuitenkin Päivän Satunnaisin Kommentti*-kisan ehdoton voittaja.

Sitten asiaan. Viime viikko oli etenkin keskeltä melkoista mylläkkää, eikä vain vähän reunoilta kuten yleensä on tapana. Keskiviikkona oli siis opiskelijakunta SAMOn avajaiset, ja Lakeudenpuistossa näin muun muassa vanhaa kaveria, mikä oli iloinen yllätys, sekä  vaatejonokisan yhteydessä erään tuntemattomaksi jääneen miessukupuolen edustajan alaosattomissa, mikä taas oli pelkästään yllätys.

Illalla tehtiin asiaankuuluva baarikierros ja koska Karmaan oli hankittu ennakkoliput, sinne oli mentävä vaikka narikkapalvelut oli tilanpuutteen vuoksi delegoitu toiselle puolelle toria Amarilloon. Väkeä oli siis kuin pipoa. Tästä huolimatta ängimme itsemme sisälle, ja suunnilleen puoli tuntia klaustrofobian puhkeamista odoteltuamme päätimme siirtyä viisaampien luokatoveriemme perässä Komiaan.

Komiassa meno olikin sitten ihan toista luokkaa. Saimme kuusistaan vallata tanssilattian, ja iiiiihana dj soitti kaikki toiveet mitä vain keksittiin. Illan toivelistalle kuuluivat mm. Prodigyn No Good, SHM:n Greyhound, Knife Partyn Sleaze, Hedegaardin remiksaus Smoke Weed Everydaysta sekä Pendulumin Salt in the Wounds. Oli aivan mahtavaa, ja dj oli ihana. Emma kävi toivomassa Cedric Gervaisin Mollyn, se oli kyllä illan kohokohta vaikken ollut koskaan enemmin kuullut koko kappaletta. Nii ja se dj oli aivan ihana.

Torstaina oltiin sitten jo freesinä tuntien alkaessa klo 13:15. Loppuviikko sujuikin oikeastaan suhteellisen rauhallisesti - lauantaina juhlittiin rennosti Sanna-serkun kaverin synttäreitä ja sunnuntaina kulutettiin aikaa katsoen animaatioita ja jauhaen asiaa tärkeistä jutuista.

Noh. Tänään se sitten kostautui - nimittäin pitkittynyt univelka (+ viehtymykseni kofeiinipitoisiin juomiin). Iltpäivän ruotsintunnit menivät siihen, että keskityin olemaan kertoilematta tasoltaan Mariaanien hautaa matalempia juttuja sekä purskahtelematta spontaanisti nauruun. Juttujeni tasosta kertokoon tässä kohtaa se, että mm. pyysin Sannaa ja Kämppistä pystyttämään minulle hautakiven Sjoen uimahallin pohjaan, jos (kun) huomisen uimahallireissun yhteydessä jostain syystä hukun sinne.

Tuossa yksi päivä kotimatkalla pohdittiin Kämppiksen kanssa nokikolareiden huhuttua kykyä tuoda onnea sekä onko Sitä Oikeaa olemassa. Ennustinkin Kämppikselle tämän tulevaisuuden:

Eräänä Kauniina Päivänä hänen oveensa koputtaa söpö nokikolari, joka toteaa silmät loistaen 
 "Mmoi <3"
johon Kämppis vastaa
"Tää on kyl kerrostalo."

You are Welcome.

Kuopion reissukin lähestyy!

Sansan Faults in my Armour kuuluu muuten myös kategoriaan "syysbiisi heti ensikuulemalta".

*(PSK - "ostatko vokaalin?" kuten Jenni kysyisi)