Valkoinen peura, Valkoinen tiikeri

                                          Rudimental (feat. Ella Eyre): Waiting All Night

Aivan mielettömät endorfiiniryöpyt irtoaa tästä biisistä, ja musiikkivideokin lämmittää sieluani siinä määrin, että olen katsonut sen varmaan jo kymmenesti. Manly Tears. 

Sain tänään kesätöitä! Olin ihan puulla päähän lyöty kun soittivat minulle iltapäivällä kirjastolta, että olisinko tulossa kesäksi töihin. Edellä mainittu pää tuntui ja tuntuu yhä ihan tyhjältä, enkä edes tarkkaan muista, että mitä kaikkea sanoin puhelimeen, kun olin niin onnellinen.

Hyvää siis kuuluu siltä osin.

Oijoi, perjantaina mentiin Een ja Iin kanssa katsomaan Kevät-Khimairaa Töysän ns:lle, ja kokemus oli aivan mieletön. Itsekin yleisölle kahdesti tanssineena tiedän kyllä miltä tuntuu jännittää siellä lavalla, että muistaako nyt kaikki koreot niinkuin pitää ja eihän vaan astu kenenkään kintuille ja pysyykö kaikki vaatteet päällä & hakaneulat kiinni ja mitä helkuttia minä täällä teen. Yleisössä istuminen on erilaista, mutta yhtä jännittävää. Ihastuin nuubialaistanssiin ja erityisesti niihin värikkäisiin pukuihin ja ihana huivitanssi Free Spiritin Heroes Don't Cry -kappaleeseen sovitettuna oli yllättävä mutta ah niin toimiva -tuossa pari esimerkkiä karvat pystyynnostattavista esityksistä sinä iltana. 

Väliajoilla höpötin kavereiden kanssa, päästelin freudilaisia lipsahduksia (Jatta, en minä oikeasti tarkoittanut!) ja napsin valokuvia. Enemmän tai vähemmän onnistuneita - jotenkin saavutin rähmäkäpäliydessä ihan uuden sfäärin yrittäessäni päteä ja ottaa oikein kunnon ottein hienon potretin Erikasta ja Jatasta. Tulos: ihan nätti valokuva joo, mutta kummankin pää jäi kuvan rajojen ulkopuolelle. En tiedä miten se oli mahdollista, mutta uskon että saan kuulla siitä vielä.

Koulussa on ollut suhteellisen letkeää, vaikka tänään jouduinkin tekemään tiukan valinnan kulttuurihistorian ja "musiikki & elokuva kirjastossa" -kurssin välillä. Päädyin jälkimmäiseen, ja koulupäivä meni sitten Charlie Chaplinin The Kid -leffan, Valkoisen peuran, Kiitoradan (La Jetée) ja Tulitikkutehtaan tytön parissa. Pidin tasapuolisesti kaikista, ja erityisesti Valkoinen peura oli mielenkiintoinen, sillä se oli itse asiassa ennestään tuttu. Muistan katsoneeni sitä papan nauhoittamalta VHS-kasetilta joskus nappulana, vaikken kyllä siitä silloin mitään ymmärtänytkään koska alusta puuttui osa ja lopussa alkoikin kesken kaiken joku muu mustavalkoinen suomifilmi. Good times. Muut leffat olivat myös kiintoisia - Chaplin oli symppis, Kiitorata suhteellisen jännä aikaparadokseineen ja Tulitikkutehtaan tyttökin sai jopa hymähtämään kerran (kamoon, Aki Kaurismäen leffat ovat kuulemma järjestään synkkiä, joten tuo mustan huumorin nopeasti kukkiva ja kuihtuva hetki oli melkoinen highlight). Huomenna olisi vuorossa Citizen Kane ja Vertigo.

World Literaturessa mennään tällä hetkellä Dickensin Loistavassa tulevaisuudessa (tai vaihtoehtoisesti Suuria odotuksia). Luin Aravind Adigan Valkoisen tiikerin loppuun tänään, ja aivoni joutuivat läpikäymään eräänlaisen uudelleenkalibroinnin kun vaihdoin lennossa modernista teoksesta yli 150 vuotta vanhaan romaaniin. Puhumattakaan siitä, että siinä missä Valkoinen Tiikeri oli naturalistinen kuvaus Intiasta ja sen ihmisistä, on Loistava tulevaisuus kirjoitettu (ainakin sen perusteella mitä olen ehtinyt lukemaan) suhteellisen humoristisella otteella, tarkoituksenaan viihdyttää lukijaansa eikä laittaa irvistämään ihmisyyden likaisuudelle (Adigan kirjan nimeksi olisi mielestäni sopinut paremmin Paskainen tiikeri. Just saying). Valkoinen tiikeri oli kuitenkin täysin lukemisen arvoinen: kerronta on sujuvaa, mielenkiintoista sekä yksityiskohtaista, ja itse kertomus pisti ajattelemaan ja arvostamaan sitä mitä itsellä on.

Jee, Laeppavian paitojen ennakkotilausaika alkoi tänään! Ja huomenna on viimein tiedossa Warm Bodies -leffa. Toinenkin jee!