HÄMÄRÄHOMMIA KIRJASTOSSA?*

*Klikinsäästö: työpaikan toimistossa oli lamppu palanut 

Hurts: Ready to Go

Kattelin yhtä randomia striimiä viikko sitten, ja eräs cooli katsoja toivoi ylläolevaa biisiä soittolistalle. Minä tietysti, tapani mukaan, ihastuin välittömästi ja peruuttamattomasti D: Ready to Go on just semmonen syksybiisi, jota pitää kuunnella monta kertaa putkeen ja joka saa kaikenlaiset luovuushanat ryöppyämään täydellä voimakkuudella.

Tällä hetkellä vietän harvinaista, täysin ohjelmanumerotonta viikonloppua kämpillä. Käytin koko eilisen illan siihen että sain vihdoin ja viimein 50 Shades of Greyn viimeisen osan luettua. Ehti se ainakin vuoden verran roikkua Goodreadsin Currently reading -listalla, kun en jaksanut kovin aktiivisesti edes yrittää saada kirjaa käsiini :D Mutta nyt se on hoidettu! Ja kyseessä oli vieläpä miki-kirja, joka on aika mielenkiintoinen formaatti ensinalkuun, mutta johon tottuu suht nopeasti. Ainoa ongelma oli (aluksi) se, että ohuet sivut tarttuvat toisiinsa ja niitä on hankala käännellä. Kaikkeen kuitenkin harjaantuu, ja kirjaa oli kiva pidellä kädessä, vaikka teksti nyt oli mitä oli. Joku saattaa pyöritellä silmiään, että miksi edes luin ko. teoksen ja miksi vaivaudun naputtelemaan aiheesta blogiin - niin tuota, en minä itsekään oikein tiedä :D En vain halunnut jättää kirjaa kesken ikuisiksi ajoiksi, etenkin kun olin jo kahlannut kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Ei minulla suoranaisesti mitään eroottista kirjallisuutta vastaankaan ole, mutta 2/5 en lukisi uudestaan :^D

Tämä päivä on mennyt myös melko pitkälti lukiessa - Anne Leinosen Kirjanoita on loppusuoralla, ja kun halusin pitää taukoa Kirjanoidasta, lukaisin Jesse Haajan ja Helena Wariksen Rendel-supersankarikertomuksen. Rendelistä on tulossa muuten leffakin, ellen väärin muista niin ensi-ilta on ensiviikon perjantaina, 22. päivä. Ainakin kirjan perusteella ajattelin, että sen voisi mennä katsomaan - ja onhan se aika siistiä päästä näkemään leffa Suomen ekasta supersankarista, joka on vieläpä Mikkeliläinen :D

Syksystä on tulossa suht mielenkiintoinen ainakin mitä työkuvioihin tulee. Lupauduin vinkkaamaan kirjoja 60 vitosluokkalaiselle, pidän kirjastolla eräänlaista kokoontumisiltapäivää parin viikon välein mangasta & animesta kiinnostuneille nuorille ja ryhdyn kirjastotätiyden lisäksi harjoittamaan kerhotätiyttä kuun lopussa, kun rupean vetämään taidekerhoa peruskoululaisille. On todella outoa, kun omat ideat joita ensin pyörittelee päässään, yhtäkkiä tulevat tosiksi ja toteutettaviksi. Sellaisiksi asioiksi, jotka vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin. Vastuu on ollut minulle aina vähän pelottava asia, ja se, että muilla on odotuksia minun ja tekemisieni suhteen, on tuntunut ahdistavalta. Nyt ei kuitenkaan tunnu yhtään pelokkaalta tai ahdistuneelta, vaan mä oikeastaan nautin siitä kun pääsen puuhailemaan, sopimaan aikoja ja paikkoja, ideoimaan juttuja - ja toteuttamaan niitä ideoimiani juttuja omani näköisiksi konkreettisiksi asioiksi. Minulla on varmasti monta asiaa opittavana (ja luultavasti vieläpä kantapään kautta), joten yritän antaa anteeksi itselleni kun mokailen, ja olen aivan valtavan kiitollinen kaikille ihmiselle, jotka tekevät ympärilläni yhteistyötä ja auttavat tarpeen tullen.

Työasiat menevät siis melko hyvin tällä hetkellä :D Harrastuspuoli toisaalta ontuu edelleen vähän - piirtelen piirustuksia varten perustamalleni instatilille satunnaisesti omia hahmojani (lähinnä erilaisten biisien inspiroimana), ja odotan Inktoberia lievän kauhun vallassa. Viime vuonna en missannut päivääkään - tai siis, ainakin piirsin kuvan kaikille 31:lle päivälle. Se meni siis suht hyvin, mutta saapa nähdä miten into (ja aika) riittää tänä vuonna. Kirjoitusprojektit venailevat yhä kärsivällisesti, että tarttuisin härkää sarvista, ja tuo edellämainitsemani omien hahmojen piirtely kyllä kutkuttaa mukavasti halujani kirjoittaa The Tarinaa eteenpäin. Ehkä tänä iltana saisin aikaiseksi. Ehkä en. NaNoWriMo on aiheuttanut jo nyt poikkeuksellisen voimakasta aivotoimintaa, sillä tänä vuonna ajattelin naputtaa ihan originaalin tarinan, josta en ole aiemmin kirjoittanut mitään pöytälaatikkoon. Idea tämänvuotisen wrimotekstin alusta pyörii jo päässäni, mutta olen ainostaan tehnyt aiheesta lyhyen muistiinpanon käsin, koska olin työmaalla asiakaspalvelussa, kun idea iski. Tai oikeastaan se iski jo työmatkalla, mutta unelias hetki kirjastossa herätti sen kunnolla henkiin. Joka tapauksessa. My body (and mind) is ready.

Vielä lopuksi - noteerasin eilen töistä kotiin palatessa ensimmäistä kertaa jalkakäytävälle pudonneet puunlehdet. Syksy <3 Kylmä, kirpeä ilma ja siihen sekoittunut savuntuoksu sekä kirkas sininen taivas on ehkä parasta ikinä. Serkkukin on tainnut joskus sanoa minusta, että oon ihan selkeästi keväällä syntynyt syksyn lapsi, kun jaksan aina fiilistellä sitä kun luonto kuolee tai vähintäänkin vetäytyy talvilevolle :D

Yikes

 

Eeeey

Seuraava wall of text sisältää enemmän tai vähemmän kiinnostavaa informaatiota siitä, mitä meikäläisen elämään on sisältynyt viimeisen… idk, viiden kuukauden aikana. Tiedossa on 

• paasausta viimeaikoina löytämistäni (oman objektiivisen mielipiteeni mukaan) hyvistä kirjoista, biiseistä ja sarjoista (sekä pelistä jota en edes pelaa mutta johon olen silti jotenkin onnistunut koukuttumaan, how does that even work). 
• hataria muisteluja kesällä tapahtuneista jännistä asioista 
• Tukka-, lävistystuskailua, sekä 
• kuten url sen ilmoittaa, luultavasti myös satunnaista selitystä.

Aloitetaan listan järjestyksestä huolimatta vaikka menneen kesän tapahtumista. Tällä hetkellä tulee mieleen kolme isoa juttua, jotka ovat siis Provinssi, Weekend ja Espanja. Provinssi oli… No, se oli viihdyttävä omalla tavallaan kuten aina :D Serkku oli jossain hulluuskohtauksessa ostanut minullekin kolmen päivän rannekkeen sillä perusteella, että sitten minun olisi mentävä hänen kanssaan katsomaan Antti Tuiskua ja Cheekkiä. Yyyyeeeeaahh I know. Mutta sitten kävi niin, että en edes päässyt torstaina Sjoelle töiden takia, ja perjantaina missassin Antti Tuiskun (nyyh) koska pääsin niin myöhään paikan päälle. Jäljelle jäi siis vain Cheek, ja periaatteessa missasin senkin kokonaan koska, noh, keskittyminen oli jo päässyt herpaantumaan siinä kohtaa iltaa. Tänä vuonna esiintyjissä ei ollut muutenkaan yhtäkään napakymppiä, eikä edes Rammstein hetkauttanut liiemmin – yksi tyyppi tiedustelikin minulta ja serkulta, että onko meillä kenties päässä jotain vikaa, kun molemmilla oli kolmen päivän liput eikä me edes menty katsomaan pääesiintyjää :DDD Nah, tärkeintä tänä vuonna oli ennemminkin ihmisten kanssa sosialisointi, mikä olikin yllättävän mukavaa.

 Provinssissa päälavan yllä oli sateenkaari hetken aikaa Biffy Clyron keikan aikana :o

Ja sitten Weekend. Menin Kyläsaareen tänä vuonna Lauran kanssa, ja meininki oli aivan mahtava. Mä en voi kuin kiittää Lauraa mahtavasta seurasta :D Paras esiintyjä oli kyllä hands down Infected Mushroom – me päästiin eturiviin ja etenkin Kipodin Riot remixin aikana meinas lähteä taju, aj satan :DD Ja mä pääsin sanomaan Erez Eisenille kiitokset hyvästä keikasta, kun se hyppäs lavalta alas keikan lopuksi <3 Myös Da Tweekazin ja Hardwellin setit oli loistavia, ja jalat tuli hypittyä tunnottomiksi perusteellisesti. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Darude soitti ilmeisesti settinsä etuajassa, jonka vuoksi me sitten missattiin se ihan kokonaan :( Ja minä vielä hehkutin sitä Lauralle vaikka kuinka moneen kertaan, fuu fuu. Kokonaisuudessaan Weekend oli jälleen kerran huikea kokemus, ja ajattelin mennä jälleen ensi vuonna – etenkin jos Noisecontrollers olisi viimeinkin esiintyjälistalla.

Infected Mushroom

Krokotiili, Gareth & Rob

Ulkomaillakin tuli käytyä elokuun lopulla. Mentiin viiden hengen porukalla Espanjan Salouhun viikoksi, ja reissu oli ekstrajännä minulle siksi, että en ole koskaan käynyt vastaavanlaisella aurinkolomalla :D Noh, Saloussa oli kyllä lämmin, mutta monena päivänä oli pilvistä ja vettäkin satoi – eli siltä osin aurinkoloma vähän feilasi. Rannalla kuitenkin käytiin, ja pääsin uimaan Välimeressä, joka oli paljon lämpöisempi kuin olin odottanut <3 Salou oli kyllä mukava paikka, mutta introverttina suomalaisena on sanottava, että baarien ja kauppojen sisäänheittäjät on ahdistavia :’DD Leave me alone lol. Me päätettiin myös käydä päiväreissulla Barcelonassa, joka teki vaikutuksen – me siis käytiin siellä sellaisella turistibussikierroksella, jonka aika kierrettiin useimmat nähtävyydet. 5/5 kävisin uudestaan.

Espanjalainen uima-allas

 Espanjalainen kissa

 Espanjalainen jalkapallokenttä

 Espanjalainen maise- okei, tää on Montjuïc-vuorelta, Barcelonasta

 Espanjalainen kirkko :^D

Siinäpä taisi olla suurimmat sosiaaliset tapahtumat viiden kuukauden ajalta, joten seuraavaksi voinkin listata mitä kaikkea olen puuhannut ylhäisessä yksinäisyydessäni :D Olen mm. lukenut kaikenlaista viime kuukausien aikana, mutta hypoteettisten lukijoiden parasta ajatellen tiivistän selostukseni parhaaseen kaunokirjallisuus- ja tietokirjallisuuskokemukseen. (Ja yhteen pettymykseen :D) Luin kesä-alkusyksyn aikana Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan loppuun, ja Halveksunnan aika, Tulikaste ja etenkin Pääskytorni olivat aivan loistavia. Sapkowski osaa kirjoittaa (kadehdittavan) mahtavia hahmoja sekä kuvata niiden läpikäymiä tunteita, mutta myös raaka toiminta, veri ja suolenpätkät pääsevät oikeuksiinsa hänen tarinoissaan, which is nice. Luin Noiturit suomeksi, ja itse ainakin sanoisin, että Tapani Kärkkäinen on tehnyt todella hyvää työtä. Kun kävin Pääskytornin luettuani Suomalaisessa, satuin vahingossa ostamaan sarjan kolme viimeistä osaa omaan hyllyyn :D

Tietokirjoista Peter Steelen, Type O Negativen laulajan ja basistin, elämänkerta yllätti. Tiesin Peter Steelestä kirjan lainatessani ainoastaan sen, että tyyppi oli Type O Negativen johtohahmo ja että tyyppi oli pitkä ja että letti oli kuosissa. En muista miksi tarkalleen ottaen lainasin ko. teoksen, sillä olen kirjaimellisesti kuunnellut vuosia vain yhtä Type O:n biisiä (I Don’t Wanna Be Me). Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että kannessa komeili Peter Steelen aika hemmetin hyvännäköinen naama. Mutta juuh elikkäs, luin kirjan parissa päivässä, ja tykkäsin. Ensinnäkin se, että Steele oli valtava esiintymisjännittäjä, halusi aina auttaa kaikkia ihmisiä parhaansa mukaan ja rakasti kissoja, sai mut samaistumaan äijään ihan valtavasti. Olinkin kirjan luettuani aidosti myrtynyt ja vähän surullinenkin siitä, että Steele ei soittele bassoaan enää tässä dimensiossa. Maailma kaipaa enemmän hänen kaltaisiaan tyyppejä.

Luin myös kahdeksannen Harry Potter -tarinan, joka ei kylläkään ollut Harry Potter -tarina, koska Harry ei edes ole päähenkilö? Tai siis, juoni liittyy kyllä Harryyn mutta… Weh, joka tapauksessa, olin lukenut todella suolaisen artikkelin Cursed Child -näytelmäkässäristä ennen kuin luin käsikirjoituksen itse, ja kyllä, annoin sen vaikuttaa omiin odotuksiini :D Mutta artikkeli oli kirjoitettu niin, että en mitenkään enää voinut ottaa Cursed Child -tarinaa tosissani. Kaikki tuntui jotenkin liian kaukaa haetulta, liian pinnalliselta, liian kiirehdityltä. Tai sitten en vain osaa lukea näytelmäkäsikirjoituksia. 

Ja sitten PSA niille, jotka seuraavat Goodreadsiani: luen 50 Shades of Grey -sarjaa vain siksi että luin uteliaisuudesta ekan osan silloin kun kaikki kohkasivat siitä ja täten tuomitsin itseni lukemaan myös loput osat, koska olen perfektionisti jolla ei ole järkeä päässä :DDD Syy sille miksi olen antanut kyseisille tekeleille peräti kaksi (2) tähteä, on se että ne ovat ihan semiviihdyttäviä - in a cringeworthy way - kun taas Cursed Child sai yhden tähden vain siksi, että petyin niin kovasti. Siinä ero! 

Lainasin kesällä mm. kaikki Korpiklaanin, Slayerin, Pariisin kevään ja Type O Negativen levyt kirjastosta, ja elämänlaatu parani valehtelematta ainakin 73,4%. Kuten varmaan arvasittekin, halusin tutustua Type O Negativeen paremmin luettuani Steelesta kertovan kirjan, ja vaikka Type O:n musiikki on monin paikoin meikäläiselle liian haastavaa, olen löytänyt muutamia helmiä kuten Nettie, ...A Dish Best Served Coldly, Anesthesia, Life is Killing Me ja Blood and Fire. Steelen ääni on aivan mahtava, ja rakastan paikoin sorahtelevia ärriä <3

Olen kuunnellut Korpiklaanilta satunnaisia biisejä silloin tällöin, mutta vasta tänä kesänä tajusin kuinka paljon rakastan kyseisen orkesterin musiikkia. Rise ja bändin mukaan nimetty Korpiklaani-biisi ovat soineet listoilla luultavasti eniten, ja Vaarinpolkkakin on aika veikeä tekele. Jokin Korpiklaanin musiikissa herättelee sisäistä korpimaiden tallaajaani, ja innostuin kesällä lukemaan Kalevalankin Korpiklaanin ansiosta :D

Slayer ja Pariisin kevät on ehkä vähän epäsovinnainen pari, mutta löysin molempien bändien levyiltä lenkeille sopivaa musiikkia, believe it or not. Etenkin Pariisin kevään ensimmäinen levy Meteoriitti vei täysin mukanaan – miksi en ole aiemmin kuullut Alkemistia tai Pentti Holappaa? Aivan ihania kappaleita ;___;  

Listaan tähän vielä muutaman biisin, joita on tullut kuunneltua paljon tässä lähiaikoina :D Kaikki linkit vievät YouTubeen. 
Paper Route: Chariots. Tässä kappaleessa on todella uniikki fiilis – kuuntelin kokeeksi muutamaa muuta Paper Routen biisiä, mutta mikään ei iskenyt niinkuin Chariots. 
Saveus: Everchanging. Kepeää fiilistelyä kesältä :3 
Pendulum: Violet Hill. “Paikallinen huono fani löytää lempibändinsä tekemän Coldplay-coverin kuusi vuotta myöhässä ja kyseenalaistaa elämänsä tarkoituksen. Lisää aiheesta urheilu-uutisten jälkeen.”
Infected Mushroom: Heavyweight. Oh jeez. Olen monta vuotta myöhässä tämän(kin) kanssa, mutta Heavyweight on suosikkini IM:n biiseistä tällä hetkellä.  
Florence and the Machine: Queen of Peace. Oih, Florence. Tämä kappale onnistui löytämään tiensä meikäläisen elämään juuri oikealla hetkellä. Linkin videossa ilmeisesti tulee heti perään myös toinen Florencen kappale, Long & Lost, mikä on myös ihan jees. 
Katzenjammer: To the Sea. Inspiraatiobiisi. Kirjoitin ekan luvun kertomukseeni tämän soidessa taustalla :D 
Ghost: Square Hammer. Propsit pikkuveljelle tämän tyrkyttämisestä :D 
The Weeknd & Daft Punk: Starboy. Jännä. Chilli. The Weekndin False Alarm on myös hyvä. 
Major Lazer & Showtek: Believer. Syy miksi tykkään YleX:n soittolistoista 
Knife Party & Tom Morello: Battle Sirens. Muistan että en lämmennyt tälle heti ekalla kuuntelukerralla, mutta nyt tykkään tästä yhtä paljon kuin PLUR Policesta viime syksynä. Battle Sirensista tehdyt Remiksaukset tosin ovat paskea :/

Sitten! Vähän päivitystä siihen, mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut. Pikkuveli oli löytänyt Black Sails -nimisen sarjan Netflixistä, ja sai sarjan samantien myytyä mulle mainitsemalla merirosvot :D Kaiken lisäksi Black Sails on eräänlainen taustatarina Robert Louis Stevensonin Aarresaarelle :o Olin aivan innoissani, sillä Aarresaari on yksi lapsuuteni lempikirjoista. Black Sails osoittautuikin todella hyväksi, kunhan jaksaa sinnitellä läpi kaiken ekssessiivisen politikoinnin, josta muutama ensimmäinen jakso koostuu. Toiminta alkaa vasta vähän myöhemmin, ja hahmot kehittyvät mielenkiintoisesti sarjan edetessä. Toinen kausi saikin mut odottamaan kolmatta, mikä itse asiassa on juuri tainnut tulla Netflixiin(!!!).

Toinen sarja jota olen syksyn aikana vahdannut on kokaiinikeisari Pablo Escobarista kertova Narcos. Luin Kuinka kokaiini valloitti maailman -nimisen kirjan kesällä loppuun, ja päätin pysyä teemassa :D Narcos on tietysti todella dramatisoitu ja tarinoihin on varmasti sekoitettu reippaasti mielikuvitusta, mutta silti sarja saa miettimään, miten yhdellä miehellä voi olla yhtä aikaa niin paljon valtaa mutta niin vähän vapautta. Ja millaista räpiköintiä kokaiinin vastainen sota voi olla, kun ihmiset ovat ahneita eivätkä luota toisiinsa ja byrokratia kusee.

Erehdyin kesällä tutustumaan sellaiseen peliin kuin Overwatch. Tumblrissa OW:lla on melkoisen iso fandom, ja satuin sitten muutaman blogin kautta altistumaan kyseiselle pelille siinä määrin, että tulin uteliaaksi. Aloin tutkia asioita ja juttuja ja voi jesses, olin myyty katsottuani Dragons-pätkän YouTubesta. Reaper/Gabriel Reyes aka The Ultimate Edgelord on kuitenkin edelleen hahmoista ehdoton suosikki :DD Reaper on tehty niin koomisen pahikseksi, ettei siitä voi olla tykkäämättä. En kuitenkaan ole itse pelannut Overwatchia, sillä koneessani on vähemmän puhtia kuin leivänpaahtimessa eikä nettiyhteydessäkään ole juuri kehumista. Onneksi OW:sta voi nauttia myös mm. lukemalla lorea, wikejä ja sarjakuvia sekä katsomalla YouTubesta löytyviä lyhytvideoita. Sekä tietysti joka puolelta pursuavia, mahtavia fanartteja :D

Ookoo. Mitäs muuta tässä vielä olikaan – aivan, haluaisin vielä avautua meneillään olevasta tukkakriisistä. En tiedä mitä tälle pehkolle pitäisi tehdä: se on kasvanut jotenkin huomaamatta pitkäksi, ja loppukesästä ajattelin että leikkaan sen lyhyeksi mahdollisimman pian, mutta jokin harraa vastaan. Haluaisin leikata joko irokeesin tai ananaksen, mutta en millän malta? Vaikka en edes tee mitään näin pitkillä hiuksilla? Minä pidän niitä koko ajan kiinni? No, sehän ei vielä riitä että hiusten pituus rassaa, sen lisäksi pitäisi päättää nimittäin värikin (ja kyllä, olen joka päivä kiitollinen siitä että ongelmani ovat näin pieniä). Ehkä pitäisi vaan leikata mahdollisimman paljon pois ja kasvattaa oma väri takaisin.   

Muistatteko kun joskus viime syksynä kirjoitin, että alan venyttää alimpia korvalävistyksiäni? Tällä hetkellä tilanne on tämä: vasemmassa korvassa on viiden millin tunneli ja oikeassa seitsemän millin. Kokoero siksi, että vasen korvanlehti jää ikävän ohueksi jos laitan suuremman korun – en tietenkään osaa selittää asiaa paremmin, mutta pointti on se, että isompi koru ei näytä hyvältä, mikä tekee minut surulliseksi. En tiedä teinkö jonkun mokan vasenta korvaa venyttäessä vai mikä on, mutta tällä hetkellä olen päättänyt tyytyä nykyiseen tilanteeseen ¯\_(ツ)_/¯  

Phew. Tässä taisi olla tärkeimmät. Minulla on tällä hetkellä yksi iso projekti josta taisinkin mainita kerran tämän tekstin aikana, mutta kerron siitä lisää ensipostauksessa koska tämä postaus on jo ihan naurettavan pitkä. Enskertaan.

PS. Blogger taas sotkee kaiken D: Olen pahoillani silmille hyppivistä rivienväleistä :( 

Terrrve ja heipähei!

MMD Gumi & Rin: LUVORATORRRRRY!

Uh...

Tuotaa...

Vocaloid-biisit saa ainakin mut jostain syystä aina hurjan hyvälle tuulelle *ei kovin smoothi yritys ohittaa se tosiasia, että blogi on kokenut täydellisen välikuoleman kesällä*

Oikeastaan kesällä tapahtui hyvin paljonkin kaikenlaista, mutta koska tapahtumat myös imivät melkoisesti aikaa & energiaa arkisen kirjastotäteilyn lisäksi, en sitten vaivautunut kirjoittamaan yhtä ainutta postausta. En kyllä kirjoittanut paljon mitään muutakaan *köhONTköh*, joten blogin on ihan turha olla mustasukkainen. Kaiken lisäksi, ONT:illa ja minulla on erittäin ailahtelevainen suhde... Kesän alussa meni hienosti, tutustuttiin ja vähän ujosti kirjoittelin ja lopulta pääsin vauhtiinkin, mutta huomasin nopeasti että minun täytyisi aina tehdä kaikki sen eteen, se itse ei koskaan suostu kehittymään omin avuin mihinkään suuntaan - minun täytyisi olla aina keräämässä sille lähteitä ja referoida fiksusti sillä välin kun se itse röhnöttää työpöydällä ja vaatii aina vaan lisää huomiota! Olen siis selkeästi ainoastaan antajana enkä saajana, ja viime aikoina on tuntunut siltä että kumpikaan meistä ei kehity. Välillä minulle on tullut jopa ohikiitävä ajatus siitä, että jätän sen saman tien, slut kaputt finito, mutta olen jo julkisesti ilmoittanut että vien suhteemme seuraavalle tasolle marraskuun 15. päivä, joten ei auta perääntyä.

Muut suhteet taas mitä elämässä tällä hetkellä on - ei ole muuta sanottavaa kuin että 5/5! <3 Ei voisi olla asiat paremmin, ja olen hurrrjan kiitollinen kaikille ihmisille joita ympärillä pyörii lähellä ja kaukana (erityisesti dat one pöhkö joka on tällä hetkellä Japanissa saakka >< kolme yötä vielä, hnnngh). Eli siis kiitos, että olette olemassa ja kiitos, että olen saanut tutustua teihin ja kiitos, että olen saanut hengata teidän kanssa!

Mutta mitäs kaikkea kesällä sitten tapahtui? Koska listat on kivoja niin teen listan koska listoja on kiva tehdä:

• Ebin mökkireissu suhteellisen uudenmallisessa kaveriporukassa Halsualle oli mahtava kokemus, vaikka Henrin eväspatonki levisikin Minimanin parkkikselle.
• Värjäsin hiukseni vihreiksi.
• PROVINSSI, HEMMETTI VIEKÖÖn. Über-muikea, krebaamisella ja päälavan ylitäydessä eturivissä koetuilla hengenvaarallisilla tilanteilla täytetty kevätkääryle! Niin paljon koin rakkautta Rudimentalin, Knife Partyn  ja The Prodigyn musiikkia livenä hyvässä seurassa fiilistellessäni!
• Käytiin Särkänniemessäkin erittäin kivalla porukalla, ja ja. Hukkasin puhelimeni. Yhdessä laitteessa. Sinne lens kuin älypuhelin omistajansa taskusta, kun tämä jätti huomiotta sen tosiseikan että edes viisivuotias ei olisi niin edesvastuuton että ottaisi kännykkänsä mukaan possujunaan. En ole fiksu yksilö (eikä laite ollut possujuna, just to be clear. Viisivuotiaille possujuna nyt sattuu olemaan ainut laite johon pääsevät, tiemmä).
• Ryhdyin väsäämään elämäni ensimmäistä cosplay-pukua, mutta paljastan jo nyt että en  saanut sitä Traconiin mennessä valmiiksi, vaikka kuinka tsemppasin.
• Käytiin toisenkin kerran Halsualla mökkeilemässä, ja vaikka armada järjestäytymättömiä ampiaisia kuokki jatkuvalla syötöllä seureessamme, oli silti erittäin viihdyttävä reissu ^^
• WEEKEND-FESTARIT. HOLy beachball, oli mahtava reissu. Saisi olla enemmänkin tuollaisia isompia festareita, joissa esiintyisi lähinnä edm-sakkia. I mean, Heavyweight oli cool, Knife Party oli tosi hemmetin mielenräjäyttävä (erityisesti siksi koska satuin olemaan juuri bajamajassa kun KP alkoi soittaa, ja koko koppi alkoi varoittamatta resonoida ihan erkkinä KP:n bassojen tahtiin vaikka bajamajat joihin Een kanssa tähdättiin oli melkein vtu toisessa päässä festarialuetta), Hardwellin soitto oli livenä aivan loistoa (reivailtiin omassa porukassamme ja saatiin välillä tuntemattomiakin mukaan, ihan parhautta) ja deadmau5. Mother-meaowing-deadmau5. Aivan täydellistä musiikkia, seisoin koko keikan yhdessä paikassa silmät kiinni ja vaan kuuntelin.

Tuossapa se kesä oikeastaan onkin, ja on syksylläkin jo ehtinyt tapahtua kaikkea siistiä. Käytiin mm. plusujengin kera Treella katsomassa Pienen eläimen mestat, ja koko viikonloppu meni hurjan nopeasti. Isäntäväki oli aivan loistava, mahduttiin kaikki kivasti kaksioon kun vähän tunki, ja saatiin syödä Chef Kurren luomuksia ("Yez, iz verry eatable!").

Kävin myös elämäni ekaa kertaa Traconissa, joka oli samalla myös eka con missä olen koskaan käynyt. Vähän kyllä harmittaa etten saanut cossia valmiiksi, sillä ei se ollut edes kovin suuritöinen puku, ja jos olisin saanut sen valmiiksi niin oltaisiin voitu paricossata kivasti Kallen kanssa Natsua ja Erzaa. Oh well. Animeconissa sitten. Tuli kuitenkin Traconin-reissulla tutustuttua hyviin tyyppeihin, syötyä japanilaisessa ravintolassa sekä ostettua One Piece -sälää, nyt omistuksessani on hervoton kahvimuki jossa on Luffyn pärstä, sekä kaksi etsintäkuulutusjulistetta - niin ikään Luffy sekä toisessa Zoro. Kaikki etsinäkuulutukset olisi tietysti tarkoitus hamstrata. Olin myös hyvin fiiliksissä siitä tosiasiasta, että Traconissa todella oli aika paljon väkeä, joko cosplay-asuissa tai muuten vaan ernukamppeissa, sekä myös minun kaltaisiani taviksia. Olo oli jotenkin erikoinen, kun tajusin että nämä kaikki ihmiset joita ympärillä pyörii, ovat kiinnostuneita samoista asioista ja aiheista kuin minä. Kliseenomaisesti voisin sanoa, että tunsin ehkä ekaa kertaa elämässäni kuuluvani johonkin isompaan porukkaan, vaikka en siltikään kovin rohkeasti uskaltanut lähestyä esim. cossaajia ottaakseni kuvia. Toisaalta olen vähän bummed out koska en ole aiemmin voinut/viitsinyt/älynnyt käydä coneissa, mutta toisaalta olen aika innoissani kun pääsin kokemaan tuonkin puolen anime- ja mangaharrastuksesta vihdoin viimein - ja asiantuntevassa seurassa ^^

Tällä hetkellä istun kotona, kuuntelen varmaan viidettä kertaa Black Sun Empiren Podcast 21:ä, murehdin yhtä tekemättä jäänyttä koulutehtävää (kaikkea ei voi muistaa) sekä odottelen innolla huomista, kun näen Erikaa, Iinaa ja Sannaa pitkästä aikaa ^^ 

"All the world is yours to keep..."

Saanen esitellä uuden lempibiisini:

                                                       Machinae Supremacy: Ronin

Eilen illalla, täysin tulevaa aavistamatta, klikkasin itseni pitkästä aikaa varsin viihdyttävään blogiin joka kantaa sisältöään varsin hyvin kuvailevaa nimeä Absurd shit, man. Koska ei ollut muutakaan tekemistä, päätin lähteä lukemaan Reikallin, alias paavi Herbertina Merrique V:n postauksia pitkästä aikaa ihan ensimmäisestä lähtien. Hän mainitsi muutamassa kirjoituksessaan kuinka Machinae Supremacyn Ronin on kaunis laulu, ja päätin ottaa itsekin asiasta selvää. Sanoisinko, että maailmani muuttui taas hieman valoisammaksi, sillä olihan se Ronin kaunis, jopa kauniimpi kuin Wim Mertensin Struggle for Pleasure - jota ei tosin voi lauluksi kutsua koska kyseisessä kappaleessa ei lauleta, mutta yhtä kaikki, jota olen myös paljon viime aikoina kuunnellut. Arvasitte varmaan jo, että Ronin sai ihan oman soittolistansa saman tien. Jopa artblockini haihtui, ja piirustelinkin euforinen humina päässäni ja MaSun riipivä kitarasoundi korvissani sitten jonkinlaisen vaeltajahenkisen ukkelin. Valmis tuotos saattaa ehkä jossain vaiheessa päätyä tännekin. Tällä hetkellä the Wanderer odottelee, että tausta kuivuisi - seuraavaksi vuorossa lineartti, pohjavärit sekä lopuksi yksityiskohdat. Long way to go still.

Leikkasin sitten hiuksenikin ja - hehheh - onnistuin pitämään ne suhteellisen pitkinä, ainakin pään oikealta sivulta. En kuitenkaan kerta kaikkiaan siedä takatukkaani aina kun minulle sellainen kasvaa, ja tälläkin kertaa lyhensin takaa melko reippaasti. Sivusiilin kanssa pitkähköt hiukset niskassa vain näyttävät mielestäni kamalilta, kun taas sellaiset vähän pidemmät, sanotaanko lähemmäs 20-senttiset ovat ihan siedettävät ja vielä siitä pidemmät jo todella kivat. Kun vain olisi sitä kärsivällisyyttä, jonka voimalla sietää orastavan takatukan tuoma ahdistus.

Menin typeryyksissäni selaamaan EMP:n kuvastoa, ja naamalle lävähti väistämättä vaikka mitä hienoa, mikä olisi kivaa omassa vaatekaapissa sekä myös seinälle sinitarralla kiinnitettynä. Kuten esimerkiksi Targaryenin tunnuksella sekä motolla varustettu t-paita (koska Westeros kuuluu Targaryenille), GoT:in kolmoskauden juliste sekä aivan übermahtava Assassin's Creed IV -huppari (kätketyt terät hihoissa! ... tosin vain *höh* kirjailtuina...). Hnngh, petollisia nuo kuvastot, minä kun halusin pidättäytyä turhan materian haalimisesta vähintään loppuvuoden ajan.

Se on mukava tunne, kun syksy alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Jännittävää. Syksystä ja sen parhaudesta muistan muuten höpisseeni jo melkein vuosi sitten kun aloin kirjoitella näitä blogipostauksiani. Tuntuu, että vuosi on mennyt hirvittävän nopeasti, vaikka on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, ja vaikka olen kirjoittanut jo lähemmäs 80 postausta. Unbelieveableblöh. 

Syksystä ja vähän teestä. Tosi vaikuttava ensipostaus

Kietaisin äsken (no okei, puolisen tuntia sitten) huiviini 445 g Ben & Jerry's Coconutterly Fair -jäätelöä, ja olo on nyt aika... No itse asiassa aika väsynyt. Mutta jäätelö oli hyvää, vaikkei lyökään laudalta Phish Foodia. Sekin on sitten jäätelömaku, ennen kuin ehditte naureskellen osoitella. Ja nyt, jotta välttäisin vielä lapsenkengissä taapertavan blogini muuntautumisen jäätelöarvostelupalstaksi, voisin siirtyä muihin aiheisiin. 

Kuten siihen, että herätys viideltä ei ole inhimillistä. Toki siinä on omat puolensa, etenkin näin loppukesästä: kun pihalle mennessä viimein saa okulaarinsa aukaistua, aivot näkevät silmien aistiman ihanan loppukesäisen/alkusyksyisen maiseman: sumua, sumua kaikkialla, ja sumun yläpuolella kirkas taivas. Olen syksyihminen, vaikka syntymäpäiväni sattuukin olemaan keskellä kevättä. Kyllä kylmenevässä ilmassa, pimenevissä illoissa ja väriään vaihtavissa puissa ja puskissa on jotain maagista (toisin kuin melkein mutta ei ihan -sulaneissa lumilönteissä, alkukevään aneemisessa auringonpaisteessa ja NYT RANTAKUNTOON -teemaisissa naistenlehtiotsikoissa), joka saa minut hykerteleväiseksi. Niille narisijoille, joita syksyn pimeys masentaa: Syökäätten D-Vitamiinia. 

Syksy on paras. Ja kynttilät. Ja tee. Teestä eräs kaverini teki mielenkiintoisen havainnon, jota en itse ollut tullut ajatelleeksi: sitä ei voi juoda kuin syksyisin ja talvisin. Mistä lie johtuu? Itse kuulun pääosin kahvin kannattajiin, mutta ryystän teetäkin (mikä tahansa maku menee jos saatavilla on 0,5 dl hunajaa. Tai vastaavasti 5 sokeripalaa) jos sille päälle satun. Mutta pääosin niin käy nimenomaan syksyllä ja talvella. Olen varmaan ehdollistunut jollain tavalla. 

Osa syksyn maagisuutta on se, että koulut alkavat, näin mietimme erään serkkuni (tunnetasolla hän on tosin lähempänä isosiskoa) kanssa. Ennalta-arvattavaa, mutta totta. Miettikääpä: uusia ihmisiä, paikkoja, asioita, esineitä, koulukirjoja, tapoja, sanontoja, tunteita, tyylejä ynnä muuta yhtäkkiä läjähtää limpissä yksilön arkeen tehden vaikutuksen ajatuksiin ja fiiliksiin. Ainakin allekirjoittanut on kokenut tämän saman vuosi toisensa jälkeen, kolmenatoista syksynä, eikä tämä syksy ole poikkeus.

Mutta enpä mene asioiden edelle. Minullakin on tosiaan edessä jälleen yksi kouluvuosi, mutta sitä ennen on vielä viikko töitä ja viikko lomaa. Hypetän koulun alkua sitten vähän lähempänä, mutta vielä toistaiseksi saatte tyytyä Kärtsyn rahantienaamispainotteiseen loppurutistusranttaamiseen.

Niinjavielä -kuulin Billy Vanin Fiesta Pebblen ensimmäistä kertaa pari päivää sitten ja PÄM - leimasin heti syksybiisiksi. Weird.