se fiilis kun meinaat kirjoittaa blogipostauksen vaikka piti tehdä soittolista

Viime postauksessa stressitaso oli lähes fataalilla tasolla, mutta nuavvaan selevittiin syyskuisesta koettelemuksesta. Sitä seurannut kahden viikon loma lokakuussa tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tein ihan 6/5 reissun syksyiseen Kotkaan, kävin sekoilemassa Sjoella, katsoin How I Met Your Motherin läpi (taas) ja suoritin Inktoberin virallisten promptien mukaan täysin aikataulussa.

Ainiin, ja kesälläkin oli melkosta, osallistuin Provinssiin ja Lamb of Godin keikalla kävin kirmailemassa moshpitissa. Eikä tullut kuin kerran nyrkistä korvaan!

Mutta oikeastaan aloin kirjoittaa tätä postausta sillä tarkoituksella, että tekisin soittolistan kuluneesta puolesta vuodesta, joten ottakaa tai jättäkää:

TOUKOKUU

twenty one pilots: Levitate

twenty one pilots sai aikaan jonkinlaisen heräämisen oman henkisen hyvinvoinnin sekä yleisen jaksamisen suhteen. Tajusin Tyler Josephin sanoituksien myötä, miten omia fiiliksiään voi ihan oikeasti purkaa kirjoittamalla. Käsitän monen olevan tässä kohtaa että "duh", ja että "sähän harrastat kirjoittamista, miten sä et ole voinut tätä tajuta?" Sanon siihen vaan, että; suutarin hevosilla ei ole juomakaukaloita. Next!

Yeasayer: 2080

Löysin tämän biisin, kun klikkasin itseni Ava's Demon -sarjakuvan Spotify-listalle. Se oli hyvä klikkaus! Tässä kappaleessa on kivan alkukesäinen fiilis.

KESÄKUU

Mikky Ekko: Who Are You, Really?

Niinpä Mikky, en tosiaan tiedä. Mutta sen tiedän, että tää kappale on ihan liian lyhyt.

Litku Klemetti: Sinä tiedät sen

Heh, tajusin juuri että tämä vastaa edellisen biisin kysymykseen. Tämä oli myös hyvä Provinssifiilistelykappale, vaikka Litku Klemetti ei ollutkaan esiintyjänä...

HEINÄKUU

Outlander: Transit

 

Aika loistava lenkkeilykappale. Lisäksi tykkään epämääräisistä Pendulumin The Island -viboista, mitkä biisistä välittyy yhdessä kohtaa.

Yellow Claw & Stoltenhoff: Beastmode

Muisto mökkireissulta, missä oli aika viilee meininki :D Oli heinäkuu ja meikä istui pihalla pipossa, villasukissa, huiveissa ja peitoissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja Rappakalja. Myös tästä kappaleesta irtoaa hyvät juoksupärinät.

ELOKUU

Avenza: Wicked

Avenzalla on muitakin hyviä biisejä, esimerkiksi Reverie lähtee ihan luvattoman kovaa.

Big Black Delta: Capsize

Ava's Demon -soittolista iski jälleen

SYYSKUU

Foals: The Runner

 

Hhhjhkhkh. Tää kappale. Tämä musiikkiteos. On täydellinen. The Runner tiivistää täydellisesti sen, miltä musta tuntuu aina syksyisin. Mulla tulee mieleen tästä putoavat lehdet, auringonpaiste kirkkaalta, kylmältä taivaalta ja kostean maan tuoksu.

M|O|O|N: Dust

Olen luetellut aikojen saatossa monia kappaleita, joiden tahtiin on hyvä hölkätä menemään, mutta Dust on hyvä kappale nukahtamiseen. Ei muuta kun repeatille vaan.

LOKAKUU

Foals: Into the Surf

Lokakuussa NaNoWriMo alkoi jo kuumotella, ja tämä kappale sai hautomaan kaikenlaisia angstisia kohtaloita omien hahmojen varalle. Foalsin kanssa kävi melkein twenty one pilotsit: tajusin uusimman levyn myötä, että näillä tyypeillähän on useampikin kuin vain yksi hyvä kappale.

Robert Edwards, Little Violet, Pisk: PiSk Swing

Lokakuussa oli aikaa peräti pelatakin jotain, joten tartuin Borderlands kolmoseen. Kollasin läpi Sanctuaryn nurkkia ja komeroita, kun yhtäkkiä katosta laskeutui diskopallo ja tämä kappale lähti soimaan :D Harmittaa, että pelaaminen on jäänyt niin vähälle viime aikoina. Kesällä innostuin hetkeksi Minecraftista (:D) ja Ion Furysta, mutta tosiaan vain hetkeksi. Mutta vaikka aikaa pelata ei (muka) ole, niin silti haaveilen että hommaisin The Outer Worldsin ja Noidan :'D Niin ja tietysti Cyberpunk 2077 sitten kun se ehtii ilmestyä.

MARRASKUU

JDX: Wan Taim (The Anarchist Remix)

Tämä on mukava laittaa repeatille muutamaksi tunniksi, jos pitää keskittyä kirjoittamiseen tai piirtämiseen. En ole vieläkään ihan selvillä siitä miksi hardstyle auttaa minua keskittymään niin hyvin, mutta ehkä asiaa ei tarvitsekaan ymmärtää. Ja kirjoittamisesta tuli mieleen, että tänä vuonna en aivan päässyt 50000 sanaan, mutta olin aika tyytyväinen 42069 sanaan, jotka sain kasaan. Ja olen lähempänä The Tarinan loppua kuin koskaan ennen, mikä on oudolla tavalla pelottava tunne.

Mike Shinoda: fine

Mike Shinoda on myös hiippaillut huomaamatta useammin kuin kerran soittolistoille. Ghost, Can't Hear You Now ja Running From My Shadow tulee ainakin mieleen.

JOULUKUU

 

Grimes: My Name Is Dark

 

Grimesista en muuten tiedä, mutta kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Tai siis eilen aamulla. Joka tapauksessa. Kiitos YleX.

 

 

 Sue: Moment

Okei, en rehellisesti sanottuna tiedä, miten tämän esittäjän nimi tai kappaleen nimi pitäisi kirjoittaa, mutta laulaja ainakin löytyy Spotifysta nimellä Sue. Tämä biisi on yksi tumblrissa säkällä vastaantulleista löydöistä, ja yllättäen minuun iski inspiraatio opetella kiinaa.

Noin, siinä puolen vuoden tunnelmat musiikin muodossa. Tällaisia biisilistoja on kiva tehdä, ja kun muutaman vuoden kuluttua palaan ihmettelemään että mitä helvettiä oikein olen tänne nakutellut, musiikki palauttaa muistot ihan eri tavalla mieleen kuin sekava tekstiseinä. Joissa niissäkään ei siis ole mitään vikaa. Muille näistä musiikkilistoista tuskin on samanlaista iloa kuin minulle, mutta semmoista on elämä.

Mut joo, kirjoittelen varmaan taas seuraavalla vuosikymmenellä.

Yikes

 

Eeeey

Seuraava wall of text sisältää enemmän tai vähemmän kiinnostavaa informaatiota siitä, mitä meikäläisen elämään on sisältynyt viimeisen… idk, viiden kuukauden aikana. Tiedossa on 

• paasausta viimeaikoina löytämistäni (oman objektiivisen mielipiteeni mukaan) hyvistä kirjoista, biiseistä ja sarjoista (sekä pelistä jota en edes pelaa mutta johon olen silti jotenkin onnistunut koukuttumaan, how does that even work). 
• hataria muisteluja kesällä tapahtuneista jännistä asioista 
• Tukka-, lävistystuskailua, sekä 
• kuten url sen ilmoittaa, luultavasti myös satunnaista selitystä.

Aloitetaan listan järjestyksestä huolimatta vaikka menneen kesän tapahtumista. Tällä hetkellä tulee mieleen kolme isoa juttua, jotka ovat siis Provinssi, Weekend ja Espanja. Provinssi oli… No, se oli viihdyttävä omalla tavallaan kuten aina :D Serkku oli jossain hulluuskohtauksessa ostanut minullekin kolmen päivän rannekkeen sillä perusteella, että sitten minun olisi mentävä hänen kanssaan katsomaan Antti Tuiskua ja Cheekkiä. Yyyyeeeeaahh I know. Mutta sitten kävi niin, että en edes päässyt torstaina Sjoelle töiden takia, ja perjantaina missassin Antti Tuiskun (nyyh) koska pääsin niin myöhään paikan päälle. Jäljelle jäi siis vain Cheek, ja periaatteessa missasin senkin kokonaan koska, noh, keskittyminen oli jo päässyt herpaantumaan siinä kohtaa iltaa. Tänä vuonna esiintyjissä ei ollut muutenkaan yhtäkään napakymppiä, eikä edes Rammstein hetkauttanut liiemmin – yksi tyyppi tiedustelikin minulta ja serkulta, että onko meillä kenties päässä jotain vikaa, kun molemmilla oli kolmen päivän liput eikä me edes menty katsomaan pääesiintyjää :DDD Nah, tärkeintä tänä vuonna oli ennemminkin ihmisten kanssa sosialisointi, mikä olikin yllättävän mukavaa.

 Provinssissa päälavan yllä oli sateenkaari hetken aikaa Biffy Clyron keikan aikana :o

Ja sitten Weekend. Menin Kyläsaareen tänä vuonna Lauran kanssa, ja meininki oli aivan mahtava. Mä en voi kuin kiittää Lauraa mahtavasta seurasta :D Paras esiintyjä oli kyllä hands down Infected Mushroom – me päästiin eturiviin ja etenkin Kipodin Riot remixin aikana meinas lähteä taju, aj satan :DD Ja mä pääsin sanomaan Erez Eisenille kiitokset hyvästä keikasta, kun se hyppäs lavalta alas keikan lopuksi <3 Myös Da Tweekazin ja Hardwellin setit oli loistavia, ja jalat tuli hypittyä tunnottomiksi perusteellisesti. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Darude soitti ilmeisesti settinsä etuajassa, jonka vuoksi me sitten missattiin se ihan kokonaan :( Ja minä vielä hehkutin sitä Lauralle vaikka kuinka moneen kertaan, fuu fuu. Kokonaisuudessaan Weekend oli jälleen kerran huikea kokemus, ja ajattelin mennä jälleen ensi vuonna – etenkin jos Noisecontrollers olisi viimeinkin esiintyjälistalla.

Infected Mushroom

Krokotiili, Gareth & Rob

Ulkomaillakin tuli käytyä elokuun lopulla. Mentiin viiden hengen porukalla Espanjan Salouhun viikoksi, ja reissu oli ekstrajännä minulle siksi, että en ole koskaan käynyt vastaavanlaisella aurinkolomalla :D Noh, Saloussa oli kyllä lämmin, mutta monena päivänä oli pilvistä ja vettäkin satoi – eli siltä osin aurinkoloma vähän feilasi. Rannalla kuitenkin käytiin, ja pääsin uimaan Välimeressä, joka oli paljon lämpöisempi kuin olin odottanut <3 Salou oli kyllä mukava paikka, mutta introverttina suomalaisena on sanottava, että baarien ja kauppojen sisäänheittäjät on ahdistavia :’DD Leave me alone lol. Me päätettiin myös käydä päiväreissulla Barcelonassa, joka teki vaikutuksen – me siis käytiin siellä sellaisella turistibussikierroksella, jonka aika kierrettiin useimmat nähtävyydet. 5/5 kävisin uudestaan.

Espanjalainen uima-allas

 Espanjalainen kissa

 Espanjalainen jalkapallokenttä

 Espanjalainen maise- okei, tää on Montjuïc-vuorelta, Barcelonasta

 Espanjalainen kirkko :^D

Siinäpä taisi olla suurimmat sosiaaliset tapahtumat viiden kuukauden ajalta, joten seuraavaksi voinkin listata mitä kaikkea olen puuhannut ylhäisessä yksinäisyydessäni :D Olen mm. lukenut kaikenlaista viime kuukausien aikana, mutta hypoteettisten lukijoiden parasta ajatellen tiivistän selostukseni parhaaseen kaunokirjallisuus- ja tietokirjallisuuskokemukseen. (Ja yhteen pettymykseen :D) Luin kesä-alkusyksyn aikana Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan loppuun, ja Halveksunnan aika, Tulikaste ja etenkin Pääskytorni olivat aivan loistavia. Sapkowski osaa kirjoittaa (kadehdittavan) mahtavia hahmoja sekä kuvata niiden läpikäymiä tunteita, mutta myös raaka toiminta, veri ja suolenpätkät pääsevät oikeuksiinsa hänen tarinoissaan, which is nice. Luin Noiturit suomeksi, ja itse ainakin sanoisin, että Tapani Kärkkäinen on tehnyt todella hyvää työtä. Kun kävin Pääskytornin luettuani Suomalaisessa, satuin vahingossa ostamaan sarjan kolme viimeistä osaa omaan hyllyyn :D

Tietokirjoista Peter Steelen, Type O Negativen laulajan ja basistin, elämänkerta yllätti. Tiesin Peter Steelestä kirjan lainatessani ainoastaan sen, että tyyppi oli Type O Negativen johtohahmo ja että tyyppi oli pitkä ja että letti oli kuosissa. En muista miksi tarkalleen ottaen lainasin ko. teoksen, sillä olen kirjaimellisesti kuunnellut vuosia vain yhtä Type O:n biisiä (I Don’t Wanna Be Me). Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että kannessa komeili Peter Steelen aika hemmetin hyvännäköinen naama. Mutta juuh elikkäs, luin kirjan parissa päivässä, ja tykkäsin. Ensinnäkin se, että Steele oli valtava esiintymisjännittäjä, halusi aina auttaa kaikkia ihmisiä parhaansa mukaan ja rakasti kissoja, sai mut samaistumaan äijään ihan valtavasti. Olinkin kirjan luettuani aidosti myrtynyt ja vähän surullinenkin siitä, että Steele ei soittele bassoaan enää tässä dimensiossa. Maailma kaipaa enemmän hänen kaltaisiaan tyyppejä.

Luin myös kahdeksannen Harry Potter -tarinan, joka ei kylläkään ollut Harry Potter -tarina, koska Harry ei edes ole päähenkilö? Tai siis, juoni liittyy kyllä Harryyn mutta… Weh, joka tapauksessa, olin lukenut todella suolaisen artikkelin Cursed Child -näytelmäkässäristä ennen kuin luin käsikirjoituksen itse, ja kyllä, annoin sen vaikuttaa omiin odotuksiini :D Mutta artikkeli oli kirjoitettu niin, että en mitenkään enää voinut ottaa Cursed Child -tarinaa tosissani. Kaikki tuntui jotenkin liian kaukaa haetulta, liian pinnalliselta, liian kiirehdityltä. Tai sitten en vain osaa lukea näytelmäkäsikirjoituksia. 

Ja sitten PSA niille, jotka seuraavat Goodreadsiani: luen 50 Shades of Grey -sarjaa vain siksi että luin uteliaisuudesta ekan osan silloin kun kaikki kohkasivat siitä ja täten tuomitsin itseni lukemaan myös loput osat, koska olen perfektionisti jolla ei ole järkeä päässä :DDD Syy sille miksi olen antanut kyseisille tekeleille peräti kaksi (2) tähteä, on se että ne ovat ihan semiviihdyttäviä - in a cringeworthy way - kun taas Cursed Child sai yhden tähden vain siksi, että petyin niin kovasti. Siinä ero! 

Lainasin kesällä mm. kaikki Korpiklaanin, Slayerin, Pariisin kevään ja Type O Negativen levyt kirjastosta, ja elämänlaatu parani valehtelematta ainakin 73,4%. Kuten varmaan arvasittekin, halusin tutustua Type O Negativeen paremmin luettuani Steelesta kertovan kirjan, ja vaikka Type O:n musiikki on monin paikoin meikäläiselle liian haastavaa, olen löytänyt muutamia helmiä kuten Nettie, ...A Dish Best Served Coldly, Anesthesia, Life is Killing Me ja Blood and Fire. Steelen ääni on aivan mahtava, ja rakastan paikoin sorahtelevia ärriä <3

Olen kuunnellut Korpiklaanilta satunnaisia biisejä silloin tällöin, mutta vasta tänä kesänä tajusin kuinka paljon rakastan kyseisen orkesterin musiikkia. Rise ja bändin mukaan nimetty Korpiklaani-biisi ovat soineet listoilla luultavasti eniten, ja Vaarinpolkkakin on aika veikeä tekele. Jokin Korpiklaanin musiikissa herättelee sisäistä korpimaiden tallaajaani, ja innostuin kesällä lukemaan Kalevalankin Korpiklaanin ansiosta :D

Slayer ja Pariisin kevät on ehkä vähän epäsovinnainen pari, mutta löysin molempien bändien levyiltä lenkeille sopivaa musiikkia, believe it or not. Etenkin Pariisin kevään ensimmäinen levy Meteoriitti vei täysin mukanaan – miksi en ole aiemmin kuullut Alkemistia tai Pentti Holappaa? Aivan ihania kappaleita ;___;  

Listaan tähän vielä muutaman biisin, joita on tullut kuunneltua paljon tässä lähiaikoina :D Kaikki linkit vievät YouTubeen. 
Paper Route: Chariots. Tässä kappaleessa on todella uniikki fiilis – kuuntelin kokeeksi muutamaa muuta Paper Routen biisiä, mutta mikään ei iskenyt niinkuin Chariots. 
Saveus: Everchanging. Kepeää fiilistelyä kesältä :3 
Pendulum: Violet Hill. “Paikallinen huono fani löytää lempibändinsä tekemän Coldplay-coverin kuusi vuotta myöhässä ja kyseenalaistaa elämänsä tarkoituksen. Lisää aiheesta urheilu-uutisten jälkeen.”
Infected Mushroom: Heavyweight. Oh jeez. Olen monta vuotta myöhässä tämän(kin) kanssa, mutta Heavyweight on suosikkini IM:n biiseistä tällä hetkellä.  
Florence and the Machine: Queen of Peace. Oih, Florence. Tämä kappale onnistui löytämään tiensä meikäläisen elämään juuri oikealla hetkellä. Linkin videossa ilmeisesti tulee heti perään myös toinen Florencen kappale, Long & Lost, mikä on myös ihan jees. 
Katzenjammer: To the Sea. Inspiraatiobiisi. Kirjoitin ekan luvun kertomukseeni tämän soidessa taustalla :D 
Ghost: Square Hammer. Propsit pikkuveljelle tämän tyrkyttämisestä :D 
The Weeknd & Daft Punk: Starboy. Jännä. Chilli. The Weekndin False Alarm on myös hyvä. 
Major Lazer & Showtek: Believer. Syy miksi tykkään YleX:n soittolistoista 
Knife Party & Tom Morello: Battle Sirens. Muistan että en lämmennyt tälle heti ekalla kuuntelukerralla, mutta nyt tykkään tästä yhtä paljon kuin PLUR Policesta viime syksynä. Battle Sirensista tehdyt Remiksaukset tosin ovat paskea :/

Sitten! Vähän päivitystä siihen, mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut. Pikkuveli oli löytänyt Black Sails -nimisen sarjan Netflixistä, ja sai sarjan samantien myytyä mulle mainitsemalla merirosvot :D Kaiken lisäksi Black Sails on eräänlainen taustatarina Robert Louis Stevensonin Aarresaarelle :o Olin aivan innoissani, sillä Aarresaari on yksi lapsuuteni lempikirjoista. Black Sails osoittautuikin todella hyväksi, kunhan jaksaa sinnitellä läpi kaiken ekssessiivisen politikoinnin, josta muutama ensimmäinen jakso koostuu. Toiminta alkaa vasta vähän myöhemmin, ja hahmot kehittyvät mielenkiintoisesti sarjan edetessä. Toinen kausi saikin mut odottamaan kolmatta, mikä itse asiassa on juuri tainnut tulla Netflixiin(!!!).

Toinen sarja jota olen syksyn aikana vahdannut on kokaiinikeisari Pablo Escobarista kertova Narcos. Luin Kuinka kokaiini valloitti maailman -nimisen kirjan kesällä loppuun, ja päätin pysyä teemassa :D Narcos on tietysti todella dramatisoitu ja tarinoihin on varmasti sekoitettu reippaasti mielikuvitusta, mutta silti sarja saa miettimään, miten yhdellä miehellä voi olla yhtä aikaa niin paljon valtaa mutta niin vähän vapautta. Ja millaista räpiköintiä kokaiinin vastainen sota voi olla, kun ihmiset ovat ahneita eivätkä luota toisiinsa ja byrokratia kusee.

Erehdyin kesällä tutustumaan sellaiseen peliin kuin Overwatch. Tumblrissa OW:lla on melkoisen iso fandom, ja satuin sitten muutaman blogin kautta altistumaan kyseiselle pelille siinä määrin, että tulin uteliaaksi. Aloin tutkia asioita ja juttuja ja voi jesses, olin myyty katsottuani Dragons-pätkän YouTubesta. Reaper/Gabriel Reyes aka The Ultimate Edgelord on kuitenkin edelleen hahmoista ehdoton suosikki :DD Reaper on tehty niin koomisen pahikseksi, ettei siitä voi olla tykkäämättä. En kuitenkaan ole itse pelannut Overwatchia, sillä koneessani on vähemmän puhtia kuin leivänpaahtimessa eikä nettiyhteydessäkään ole juuri kehumista. Onneksi OW:sta voi nauttia myös mm. lukemalla lorea, wikejä ja sarjakuvia sekä katsomalla YouTubesta löytyviä lyhytvideoita. Sekä tietysti joka puolelta pursuavia, mahtavia fanartteja :D

Ookoo. Mitäs muuta tässä vielä olikaan – aivan, haluaisin vielä avautua meneillään olevasta tukkakriisistä. En tiedä mitä tälle pehkolle pitäisi tehdä: se on kasvanut jotenkin huomaamatta pitkäksi, ja loppukesästä ajattelin että leikkaan sen lyhyeksi mahdollisimman pian, mutta jokin harraa vastaan. Haluaisin leikata joko irokeesin tai ananaksen, mutta en millän malta? Vaikka en edes tee mitään näin pitkillä hiuksilla? Minä pidän niitä koko ajan kiinni? No, sehän ei vielä riitä että hiusten pituus rassaa, sen lisäksi pitäisi päättää nimittäin värikin (ja kyllä, olen joka päivä kiitollinen siitä että ongelmani ovat näin pieniä). Ehkä pitäisi vaan leikata mahdollisimman paljon pois ja kasvattaa oma väri takaisin.   

Muistatteko kun joskus viime syksynä kirjoitin, että alan venyttää alimpia korvalävistyksiäni? Tällä hetkellä tilanne on tämä: vasemmassa korvassa on viiden millin tunneli ja oikeassa seitsemän millin. Kokoero siksi, että vasen korvanlehti jää ikävän ohueksi jos laitan suuremman korun – en tietenkään osaa selittää asiaa paremmin, mutta pointti on se, että isompi koru ei näytä hyvältä, mikä tekee minut surulliseksi. En tiedä teinkö jonkun mokan vasenta korvaa venyttäessä vai mikä on, mutta tällä hetkellä olen päättänyt tyytyä nykyiseen tilanteeseen ¯\_(ツ)_/¯  

Phew. Tässä taisi olla tärkeimmät. Minulla on tällä hetkellä yksi iso projekti josta taisinkin mainita kerran tämän tekstin aikana, mutta kerron siitä lisää ensipostauksessa koska tämä postaus on jo ihan naurettavan pitkä. Enskertaan.

PS. Blogger taas sotkee kaiken D: Olen pahoillani silmille hyppivistä rivienväleistä :( 

Kevään musalista

Juujuu, pitäisi varmaan kirjottaa se lupaamani Japani-postaus ensin loppuun ja julkaista se, mutta päätin silti tähän väliin änkeä kevään musalistan BECAUSE I CAN

 Toby Fox: MEGALOVANIA (Holder Remix)

Holderin (suomalainen tyyppi btw, toim. huom.) remiksaus MEGALOVANIAsta on aivan loistava. Pelin ääniefektien käyttö ja nerokkaasti toteutettu siirtymä trappiin = GOoD ShIT B0i. Ehdottomasti huhti-toukokuun kuunnelluin kappale, ja koska hyvän biisin löydettyäni leimaudun siihen kuin sorsanpoika, tämä soi oikeasti muutaman päivän melkein tauotta (*°∀°) Samalta kanavalta löytyy myös DeltaHedronin remix samasta kappaleesta, joka on kuuntelun arvoinen vaikkei ylläkään samalle tasolle kuin tämä :3

Loput keväänmittaan kulutetut kappaleet ovat seuraavat (kaikki linkit vievät YouTubeen): 

twenty one pilots: Polarize Juuh elikkäs top on yksi niistä bändeistä, joilla on muutama ihan jees kappale (kuten Stressed Out ja Lane Boy), mutta jokin ei loksahda paikoilleen eikä bändin tuotoksia viitsi tutkia sen tarkemmin. Sitten yhtenä päivänä sitä törmää vineen jossa henkilö levittää kulhollisen riisiä pitkin portaita ja taustalla tyyppi laulaa vetoavasti "HELP ME BOWL OF RICE" ja loppu on historiaa

Vanic x Tove Styrke: Borderline  Trap on jotenkin onnistunut hiipimään listoille - Borderline ei tosin ole käsittämättömin trapintekele jonka olen kuullut (trust me, i've heard some shit), mutta jostakin sitä kai on aloitettava. Ja kyllä, kuulin tämän ekaa kertaa yhden Undertale-lyhytanimaation taustalla.

M_O_O_N: Hydrogen  Hotline Miami on vaikea :( Mutta soundtrack on ihan pirun hyvä, ja vaikka Hydrogen on itseääntoistava ja antiklimaattinen, tykkään silti kuinka jännittynyt fiilis tässä kappaleessa on. Myös Paris ja Release ovat hyviä biisejä, joten jos tykkää jännitteestä ilman kliimaksia niin suosittelen 5/5

JUPI7ER: Inkarnaatio  Wow, suomalainen bändi ja suomalaiset lyriikat? Näillä spekseillä harvemmin pärjää meikäläisen musalistoilla, mutta JUPI7ER on aivan loistava (en tosin saa Inkarnaation lyriikoista juuri mitään tolkkua, joten ehkä siksi tykkään tästä kappaleesta erityisen paljon höhöhöehdgf :----DD ASIAAN) JUPI7ER soittelee sellaista erittäin - mielikuvituksekkaasti - sanoitettua rokkia, ja Inkarnaation lisäksi muun muassa Hei Scotty beam me up, Voima ja Galaksit imeytyvät aivomassan endorfiineja vapauttaviin osiin varsin tehokkaasti.

Albin Lee Meldau: Lou Lou  Hitailla jatketaan. En pääse yli siitä kuinka lyhyt tämä on :(

Laura Sheeran: Forever Love Yep, Orphan Black. Jostain syystä tämä aiheuttaa jännän uhkaavat fiilikset (itse asiassa tulee mieleen Blue Foundationin Eyes on Fire), mutta eteerisen naisäänen välittämät uhkaavat vibathan ovat aina hyvä juttu, etenkin kun on musiikista kyse. Vicious Circlen remix Forever Lovesta on myös kokeilun arvoinen.

Rise Against: Savior Change of pace! Ironista kyllä, tämä on listan tuorein biisi vaikka olin luultavasti yläasteella (hnnngh kymmenen vuotta sitten?? (」ﾟﾛﾟ)｣ ) kun viimeksi kuuntelin Rise Againstin musiikkia :D Charles soitteli Rocksmithiä CTFxC:n vlogissa, ja tämä tarttui korvaan.

Viimeisenä vielä yksi MEGALOVANIA remix, koska, kuten Henri sanoi, "tätä ei olla pitkään aikaan kuultukaan" (ei mulla mitään ongelmaa ole): Toby Fox: MEGALOVANIA (tieff Remix)  

Seuraavaksi sitä raporttia Japanista, promise desu.

Syksyn musalista

Foals: Out of the Woods (Kulkid Remix)

Jälleen yksi biisi sarjassamme "kuuntelen repeatilla 12h putkeen". Tällaiset kappaleet ovat syy siihen, miksen musiikinsuurkuluttajuudestani huolimatta ole kehdannut viitsinyt liittyä Last.fm-sivustoon. Löydän nimittäin melkein joka kuukausi jonkun uuden kappaleen jota kuuntelen 95% siitä ajasta, jonka käytän musiikinkuunteluun, ja voitte varmaan kuvitella, että scrobblauslistani ei siitä syystä olisi kovinkaan täysjärkinen mielenkiintoinen.

Ajattelin kuitenkin listata tänne ne kappaleet, joita kuuntelen silloin kun en kuuntele Out of the Woodsin remiksausta, sillä listalle on tänä syksynä/alkutalvena löytynyt aika hyvin uusia kipaleita (siis uusia siinä mielessä, että minä en ole aiemmin kuullut niitä :D). Jokainen linkki vie YouTubeen.

• Knife Party: PLUR Police - Tuoreelta Trigger Warning -EP:ltä lohkaistu edm-maailmaa ansiokkaasti trollailevaa big room house -jytkettä :D
• Lensko: Circles - Lenskolla on muitakin mukavan pirteitä biisejä, jotka sopii hyvin taustamusaksi esim. kirjoittaessa, piirtäessä tai pelatessa. 
• Nothing But Thieves: Honey Whisky - Syksyllä ainakin YleX:llä oli paljon soitossa saman orkesterin kappale Trip Switch (joka on hyvä sekin), ja sitä YouTubesta etsiessäni törmäsin tähän mestariteokseen.
• Two Steps From Hell: To Glory  - Yksinkertaisesti eeppinen. Olen kuunnellut Two Steps From Helliä muutaman vuoden, ja löydän vieläkin sellaisia biisejä joita en ole ennen kuullut.
• Digital Punk & B Front: Spectral (Alpha² Remix) - Hnnnfgr, tämä on aivan mahtava. Saan jonkinlaisen adrenaliinisysäyksen tietynlaisista hardstyle-kappaleista, ja tämä on ehdottomasti sellainen. Tulee sellainen fiilis että voisin vetää vaikka deathclawia turpaan. Tämä on myös hyvä juoksubiisi.
• Bass Modulators: Let Me See Ya (Noisecontrollers Remix)  - Toinen hyvä juoksuhumppa, joka olisi kyllä paljon parempi ilman tuota iänikuista let me see your hands up -hokemaa, myönnetään. Muutenkin alku on vähän "???", mutta kaikenkaikkiaan Noisecontrollers on tehnyt aivan loistavaa työtä tämänkin biisin miksaamisessa. Noisecontrollersin haluaisin kyllä nähdä livenä joku kaunis päivä.
• Bring Me the Horizon: Blasphemy  - Iski heti ekalla kuuntelukerralla, sillä sen yhden kohdan (breikiksiköhän sitä sanotaan?) melodia on ihan kultaa. BMTH ei kuitenkaan ole meikäläisen suosikkibändi, sillä vanhat biisit on vähän turhan emo (Crucify Me on ihan jees).
• Feint: Sleepless  - Vähän rauhallisempaa elektronista musaa. Feintistä olen kirjoittanut tänne aiemminkin, ja suosittelen edelleen Feintin biiseistä tehtyä kahden tunnin miksausta taustamusaksi mitä sitten teettekin.
• Infected Mushroom: Saeed  - En ole ihan varma että kirjoitetaanko tuo kappaleen nimi heittopilkulla vai ei, but oh well. Muistaakseni en ole kirjoittanut mitään siitä, että näin Infectedin livenä kesällä Weekend-festareilla. Ihan totaalisen awesome keikka! Tämäkin kappale taisi soida siellä jossain kohtaa, mutta varsinaisesti löysin tämän vasta kuukausi sitten kun katsoin pahan lapsen vlogeja. Tykkään älyttömästi siitä miten tän biisin fiilis vaihtuu edetessään.
• Spekti feat. Timo Pieni Huijaus & Eetee: Pub Pahamieli - Okei, tämä on ihan totaalisen läppä mut samaan aikaan tulee aivan valtavat nostalgiafiilikset viime vuosien viihdyttävistä illanvietoista Plusuporukan kanssa, vaikka ei meillä koskaan ihan noin paskaa baarireissua ollut mitä biisissä kuvaillaan :D Good times! Tykkään myös älyttömästi Spektin haista vittu -asenteesta sekä hyvin kirjotetusta nasevasta vuoropuhelusta Timon kanssa. Suomalainen bileräppi on melko pitkälti paskaa omasta mielestäni, mutta Spekti kyllä osaa.

Semmosta. Enskertaan!