HÄMÄRÄHOMMIA KIRJASTOSSA?*

*Klikinsäästö: työpaikan toimistossa oli lamppu palanut 

Hurts: Ready to Go

Kattelin yhtä randomia striimiä viikko sitten, ja eräs cooli katsoja toivoi ylläolevaa biisiä soittolistalle. Minä tietysti, tapani mukaan, ihastuin välittömästi ja peruuttamattomasti D: Ready to Go on just semmonen syksybiisi, jota pitää kuunnella monta kertaa putkeen ja joka saa kaikenlaiset luovuushanat ryöppyämään täydellä voimakkuudella.

Tällä hetkellä vietän harvinaista, täysin ohjelmanumerotonta viikonloppua kämpillä. Käytin koko eilisen illan siihen että sain vihdoin ja viimein 50 Shades of Greyn viimeisen osan luettua. Ehti se ainakin vuoden verran roikkua Goodreadsin Currently reading -listalla, kun en jaksanut kovin aktiivisesti edes yrittää saada kirjaa käsiini :D Mutta nyt se on hoidettu! Ja kyseessä oli vieläpä miki-kirja, joka on aika mielenkiintoinen formaatti ensinalkuun, mutta johon tottuu suht nopeasti. Ainoa ongelma oli (aluksi) se, että ohuet sivut tarttuvat toisiinsa ja niitä on hankala käännellä. Kaikkeen kuitenkin harjaantuu, ja kirjaa oli kiva pidellä kädessä, vaikka teksti nyt oli mitä oli. Joku saattaa pyöritellä silmiään, että miksi edes luin ko. teoksen ja miksi vaivaudun naputtelemaan aiheesta blogiin - niin tuota, en minä itsekään oikein tiedä :D En vain halunnut jättää kirjaa kesken ikuisiksi ajoiksi, etenkin kun olin jo kahlannut kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Ei minulla suoranaisesti mitään eroottista kirjallisuutta vastaankaan ole, mutta 2/5 en lukisi uudestaan :^D

Tämä päivä on mennyt myös melko pitkälti lukiessa - Anne Leinosen Kirjanoita on loppusuoralla, ja kun halusin pitää taukoa Kirjanoidasta, lukaisin Jesse Haajan ja Helena Wariksen Rendel-supersankarikertomuksen. Rendelistä on tulossa muuten leffakin, ellen väärin muista niin ensi-ilta on ensiviikon perjantaina, 22. päivä. Ainakin kirjan perusteella ajattelin, että sen voisi mennä katsomaan - ja onhan se aika siistiä päästä näkemään leffa Suomen ekasta supersankarista, joka on vieläpä Mikkeliläinen :D

Syksystä on tulossa suht mielenkiintoinen ainakin mitä työkuvioihin tulee. Lupauduin vinkkaamaan kirjoja 60 vitosluokkalaiselle, pidän kirjastolla eräänlaista kokoontumisiltapäivää parin viikon välein mangasta & animesta kiinnostuneille nuorille ja ryhdyn kirjastotätiyden lisäksi harjoittamaan kerhotätiyttä kuun lopussa, kun rupean vetämään taidekerhoa peruskoululaisille. On todella outoa, kun omat ideat joita ensin pyörittelee päässään, yhtäkkiä tulevat tosiksi ja toteutettaviksi. Sellaisiksi asioiksi, jotka vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin. Vastuu on ollut minulle aina vähän pelottava asia, ja se, että muilla on odotuksia minun ja tekemisieni suhteen, on tuntunut ahdistavalta. Nyt ei kuitenkaan tunnu yhtään pelokkaalta tai ahdistuneelta, vaan mä oikeastaan nautin siitä kun pääsen puuhailemaan, sopimaan aikoja ja paikkoja, ideoimaan juttuja - ja toteuttamaan niitä ideoimiani juttuja omani näköisiksi konkreettisiksi asioiksi. Minulla on varmasti monta asiaa opittavana (ja luultavasti vieläpä kantapään kautta), joten yritän antaa anteeksi itselleni kun mokailen, ja olen aivan valtavan kiitollinen kaikille ihmiselle, jotka tekevät ympärilläni yhteistyötä ja auttavat tarpeen tullen.

Työasiat menevät siis melko hyvin tällä hetkellä :D Harrastuspuoli toisaalta ontuu edelleen vähän - piirtelen piirustuksia varten perustamalleni instatilille satunnaisesti omia hahmojani (lähinnä erilaisten biisien inspiroimana), ja odotan Inktoberia lievän kauhun vallassa. Viime vuonna en missannut päivääkään - tai siis, ainakin piirsin kuvan kaikille 31:lle päivälle. Se meni siis suht hyvin, mutta saapa nähdä miten into (ja aika) riittää tänä vuonna. Kirjoitusprojektit venailevat yhä kärsivällisesti, että tarttuisin härkää sarvista, ja tuo edellämainitsemani omien hahmojen piirtely kyllä kutkuttaa mukavasti halujani kirjoittaa The Tarinaa eteenpäin. Ehkä tänä iltana saisin aikaiseksi. Ehkä en. NaNoWriMo on aiheuttanut jo nyt poikkeuksellisen voimakasta aivotoimintaa, sillä tänä vuonna ajattelin naputtaa ihan originaalin tarinan, josta en ole aiemmin kirjoittanut mitään pöytälaatikkoon. Idea tämänvuotisen wrimotekstin alusta pyörii jo päässäni, mutta olen ainostaan tehnyt aiheesta lyhyen muistiinpanon käsin, koska olin työmaalla asiakaspalvelussa, kun idea iski. Tai oikeastaan se iski jo työmatkalla, mutta unelias hetki kirjastossa herätti sen kunnolla henkiin. Joka tapauksessa. My body (and mind) is ready.

Vielä lopuksi - noteerasin eilen töistä kotiin palatessa ensimmäistä kertaa jalkakäytävälle pudonneet puunlehdet. Syksy <3 Kylmä, kirpeä ilma ja siihen sekoittunut savuntuoksu sekä kirkas sininen taivas on ehkä parasta ikinä. Serkkukin on tainnut joskus sanoa minusta, että oon ihan selkeästi keväällä syntynyt syksyn lapsi, kun jaksan aina fiilistellä sitä kun luonto kuolee tai vähintäänkin vetäytyy talvilevolle :D

Suuruudenhullu projekti; eli kirjoittamisesta ja vielä vähän lisää kirjoittamisesta

Unit 13 & KRM: Time's Up (Dark By Design & Chris Tait Remix)

Osallistuin tänä vuonna elämäni ensimmäistä kertaa Inktoberiin, ja täytyy sanoa että tässä pimeyden ja kylmän kosteuden limbossa, jota myös loppusyksyksi kutsutaan, Inktober on ollut melkoinen päivien piristys. Niille jotka eivät tiedä - Inktober on siis eräänlainen haaste piirtämistä harrastaville (ja miksei muillekin) piirtää jokaisena lokakuun päivänä jotain ja postata tuotokset someen (jos huvittaa). Tietääkseni on olemassa lista, jossa on virallinen aihe jokaiselle Inktober-päivälle, mutta itse olen piirtänyt mitä mieleen juolahtaa tai mitä kaverit ovat ehdottaneet. Ihmeekseni olen pitkäjänteisesti pysynyt päivien perässä suurimman osan kuukautta, ja olen jopa huomannut olevani useimpiin tekeleisiini itsekin tyytyväinen. Muistan piirtäneeni huopakärkisillä mustekynillä joskus lukiossa enemmänkin, mutta vuosien mittaan siirryin kokonaan lyijytäytekynään (epäilen syyksi laiskuutta). Löysin niinsanotusti mustekynät uudestaan nyt kun tajusin, miten tarkkaa jälkeä erityisesti Staedlerin pigment liner 0.05 -kärjellä saa aikaan, hnnnngghh.

Inktober on lisännyt itseluottamusta omiin taitoihin ja näin ollen inspiroinut kokeilemaan uusia juttuja sekä jakamaan omia tuotoksia rohkeammin kaikkien nähtäville. Ja lisäksi olen ollut huomaavinani, miten taidot ovat ehkä jopa hieman kehittyneet tässä vähän yli kolmen viikon aikana. Tai ehkä se on vain toiveikasta ajattelua :D Mutta aion todellakin jatkaa loppuun saakka ja osallistua ensi vuonnakin.

Inktober on kuitenkin hassunhauskaa puuhastelua siihen verrattuna, mitä aion yrittää marraskuussa - meikäläinen meinaa nimittäin osallistua (myös ensimmäistä kertaa) NaNoWriMoon. NaNoWriMo, eli National Novel Writing Month on nimensä mukaan se kuukausi, kun on aika kaivella ajatteluelimen perukoilta kaikki ne tarinantyngät, joista on joskus ajatellut kirjoittavansa romaanin - ja sitten valitaan yksi ja aletaan kirjoittaa, tavoitteena 50 000 sanan mittainen teksti. Melkoinen puristus, mutta Rousah selvitti haasteeen kunniakkaasti viime vuonna, ja hänen tuotoksestaan innostuneena päätin itsekin yrittää.

En kuitenkaan aio aloittaa kirjoitusurakkaa täysin tyhjästä. Olen kuluneen kuukauden aikana nimittäin ryhtynyt vihdoin ja viimein työstämään pääni sisällä varmaankin jo lähemmäs 14 vuotta möyrinyttä romaaniaihiota (jep, oli jo aikakin). Ajattelin siis käyttää NaNoWriMon hyödyksi ja kirjottaa kyseistä tarinaa NaNoWriMon tahdissa. Vuosien mittaan pöytälaatikkoon on kertynyt monia yksittäisiä kohtauksia jotka aion sijoittaa tulevaan kertomukseeni, mutta varsinaista juonta en ole saanut aloitettua ennen kuin nyt. Yrittämisen puutteesta ei ole kyse, sillä tämä on ehkä neljäs tai viides versio: yksikään kokeilemani aloitus ei yksinkertaisesti ole tuntunut hyvältä, ja siksi olen tyytynyt kirjoittamaan irrallisia kohtauksia. Ja yhtäkkiä eräänä päivänä päässäni tuntui syttyvän lamppu, amme tulvi yli ja omena tippui päähän - tiesin miten tarinan kuului alkaa. Tällä hetkellä kirjoitan neljättä lukua.

Minulla on yleensä tapana jättää tällaiset projektit aina kesken, mutta nyt jokin on eri tavalla kuin ennen. Tuntuu siltä, että monta vuotta haudotut ideat haluavat ulos, ja että ne eivät ole tyytyväisiä, ennen kuin kaikki ne kaikki ovat päässeet paperille. Tai siis tietokoneen ruudulle. Tästä huolimatta kirjoittaminen ei edelleenkään ole helppoa - viime iltana taisin käyttää melkein kolme tuntia yhden ainoan sivun kirjoittamiseen. Haluan hioa tekstini välittömästi täydelliseksi, mikä hidastaa prosessia melkoisesti. Sen kuitenkin olen huomannut ja oppinut, että on tärkeää kirjottaa joka päivä, edes vähän. Pian kirjoittamisesta tulee tapa, ja sen lisäksi kun tekstiään ajattelee joka päivä, ideoita syntyy huomattavasti runsaammin (ja outoihin aikoihin - viime torstaina heräsin keskellä yötä syystä x, ja hetken valvottuani minun oli pakko nousta ylös ja kirjoittaa yksittäinen hyvältä kuulostava lause ylös. Ja se muuten kuulosti hyvältä vielä aamullakin, joten kyllä tässä jotain edistystä on tapahtunut). 

Olen harrastanut pöytälaatikkoon kirjoittamista natiaisesta saakka, mutta en koskaan oikein ole kehdannut antaa kirjoituksiani kenenkään luettavaksi. En tiedä mistä oikein on kyse - liiasta itsekriittisyydestä, ujoudesta vai yksinkertaisesti siitä pelosta, että kirjoittamani tekstit eivät oikeasti kiinnosta ketään. Siksi en myöskään aikanaan uskaltautunut kirjottamaan itse fanfictionia, vaikka luin satoja sivuja mm. Left 4 Dead -, Assassin's Creed -, Hetalia*- ja Bleach-ficcejä ja mietin, kuinka rohkea pitää olla kohdatakseen muiden samasta aiheesta pitävien mielipiteet. Näin jälkikäteen ajateltuna fanfictionin kirjoittaminen olisi saattanut olla meikäläisen uskaltamiselle ihan hyvä juttu. Ei sillä ettenkö voisi aloittaa ficcien kirjoittamista vielä nytkin, mutta tällä hetkellä fanfictionin harrastaminen on itselleni henkilökohtaisesti suhteellisen passé (vaikka aloinkin viime vuonna puolitosissani kirjoittaa [nyttemmin keskenjäänyttä {yllätys yllätys}] ficciä Nnoitrasta :DD). Itse asiassa jopa tämän blogin kirjoittamisen aloittaminen muutama vuosi sitten oli omasta mielestäni yltiörohkea teko, ja olin todella hermostunut siitä mitä oikein tulisi tapahtumaan (spoiler alert: ei yhtään mitään.). Joka tapauksessa, tämä nykyinen tarinani on siinäkin mielessä merkittävä, että olen kertonut avoimesti monelle kirjoittavani sitä ja jopa antanut sen luettavaksi kaikille kiinnostuneille. Vielä vuosi sitten en olisi missään nimessä uskaltanut tehdä mitään vastaavaa.

Että eipä tässä muuta, NaNoWriMoa odotellessa. Suunnittelin tulevani tänne tuskailemaan raportoimaan sopivin väliajoin miten projekti etenee, jos energiaa päivän sanamäärän saavuttamisen jälkeen piisaa vielä blogin kirjoittamiseen.


* yeeeaahhh I know xD