Prodigy: No Good
Kuuskymmentä blogipostausta rustattu! Sen kunniaksi haenkin lisää kahvia, ja sen kunniaksi, että kävijälaskuri heilahti kahteentuhanteen, voisin käydä hakemassa myös voileivän. Party hard!
Partyista puheen ollen - Reivit olivat suhteellisen mahtavat! Juoksin Kämppiksen kanssa krebaamaan Prodigya, löydettiin Sannan kanssa yksi karvahattuilija lisää tanssilattialta, törmäsin vanhaan lukiolaiskaveriini vessajonossa (ja missasin myös yhden kaverin joka oli myös samoissa bileissä - syytän alistajiani joiden takaa en nähnyt mitään ja joiden vuoksi minua oli aika mahdoton tunnistaa), kirosin ihan ruokottoman kalliita juomia sekä liian täyttä tanssilattiaa ja lähdin lopulta Ilonasta väsyneenä, nälkäisenä & onnellisena. Saatiin hienot haalarimerkitkin. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi ollaan jostain tapahtumasta saatu lisää päällystettä haalareihin. Onhan noita merkkejä jo muutama taas ehtinyt kerääntyä odottamaan, että hammasta purren taas tarttuisin neulaan ja ryhtyisin niitä kursimaan kiinni jännittäen kylmä hiki otsalla, että koska nasahtaa neula sormesta läpi. Mutta on haalarit silti kivat, vaikka niitä tuunatessa täytyykin pelätä sormiensa puolesta ja <rantmode> vaikka jotkut surulliset kurttuotsat pitävätkin haalareita opiskelijoiden rappioelämän symbolina ja elämistä samalla hauskaa pitäen jonkinlaisena syntinä </rantmode>.
Torstaina alkoi uusi kiinnostava kurssi josta jo viime postauksessa mainitsinkin, eli Johdatus kulttuurihistoriaan. Päästään kirjoittelemaan kurssin puitteissa syvällisiä blogeja ja muuta jännittävää, kuten pohtimaan ovatko shar peit kauniita (westiet ainakin ovat, opettajan subjektiivisen mielipiteen mukaan) ja onko jalkapallo kulttuuria. Mentiin Antiikin Kreikkaan ja Platonin aatoksia myös mietittiin, joten melko monipuolista settiä on varmaan noilla tunneilla luvassa jatkossakin.
Reivit ja kulttuurihistoria verottivat sen verran meikäläisen voimavaroja, että kämpillä Clash of Kingsia lukiessani meinasin simahtaa sohvalle. Joten päätin siirtyä sängylle ja simahtaa sinne - ja niin teinkin, noin neljän tunnin ajaksi. Ehkä elämäni parhaat päikkärit! Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että mitä alitajuntani oikein tarjoili tällä kertaa, mutta en ole koskaan herättyäni tuntenut oloani niin loistavaksi. Ja ilta vaan parani, kun katsottiin jakso Gilmoren tytsyjä Kämppiksen kanssa ja Parisista paljastui muitakin puolia kuin se perinteinen pikkubitch ja Sookie & Jackson sopivat treffeistä. Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki, sillä löysin YouTubesta jotenkin vahingossa The Good, the Bad and the Ugly -leffan kokonaisena, lähes kolmen tunnin komeudessaan. Oi ettäh, Clint Eastwood ja ne kaksi muuta ovat kyllä niin mahtavia, että leffan nimen olisi pitänyt olla The Hot Badass, the Quite Hot just Bad and the Sympathetic. Tuco ei ole ruma :c Ainiin, ja löysin ko. leffasta uuden lempilainauksenkin: "It's no joke, it's a rope". Muhaha.
Tänään keräännyttiin yhteen viiden kiko-opiskelijan voimalla tekemään englannin tehtävää ja juoruamaan. Aesome! Kaaaikenlaista tuli päiviteltyä...
Ja jos joku ei ole vielä tutustunut tuohon This is not the life I ordered -blogiin, suosittelen. Sain siitä vinkit mm. Kämppikseltä ja viimeinen naula oli SannaH:n heittämä linkki "Kevätmuoti - mitä vittua?!" -postaukseen. Aa, täydellistä! Oli pakko lukea kaikki merkinnät saman tien, aivan loistavaa tekstiä.
Nyt siirryn jännittämään Kämppiksen raporttia jalkapallopelistä, Suomi vastaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti