Yikes

 

Eeeey

Seuraava wall of text sisältää enemmän tai vähemmän kiinnostavaa informaatiota siitä, mitä meikäläisen elämään on sisältynyt viimeisen… idk, viiden kuukauden aikana. Tiedossa on 

• paasausta viimeaikoina löytämistäni (oman objektiivisen mielipiteeni mukaan) hyvistä kirjoista, biiseistä ja sarjoista (sekä pelistä jota en edes pelaa mutta johon olen silti jotenkin onnistunut koukuttumaan, how does that even work). 
• hataria muisteluja kesällä tapahtuneista jännistä asioista 
• Tukka-, lävistystuskailua, sekä 
• kuten url sen ilmoittaa, luultavasti myös satunnaista selitystä.

Aloitetaan listan järjestyksestä huolimatta vaikka menneen kesän tapahtumista. Tällä hetkellä tulee mieleen kolme isoa juttua, jotka ovat siis Provinssi, Weekend ja Espanja. Provinssi oli… No, se oli viihdyttävä omalla tavallaan kuten aina :D Serkku oli jossain hulluuskohtauksessa ostanut minullekin kolmen päivän rannekkeen sillä perusteella, että sitten minun olisi mentävä hänen kanssaan katsomaan Antti Tuiskua ja Cheekkiä. Yyyyeeeeaahh I know. Mutta sitten kävi niin, että en edes päässyt torstaina Sjoelle töiden takia, ja perjantaina missassin Antti Tuiskun (nyyh) koska pääsin niin myöhään paikan päälle. Jäljelle jäi siis vain Cheek, ja periaatteessa missasin senkin kokonaan koska, noh, keskittyminen oli jo päässyt herpaantumaan siinä kohtaa iltaa. Tänä vuonna esiintyjissä ei ollut muutenkaan yhtäkään napakymppiä, eikä edes Rammstein hetkauttanut liiemmin – yksi tyyppi tiedustelikin minulta ja serkulta, että onko meillä kenties päässä jotain vikaa, kun molemmilla oli kolmen päivän liput eikä me edes menty katsomaan pääesiintyjää :DDD Nah, tärkeintä tänä vuonna oli ennemminkin ihmisten kanssa sosialisointi, mikä olikin yllättävän mukavaa.

 Provinssissa päälavan yllä oli sateenkaari hetken aikaa Biffy Clyron keikan aikana :o

Ja sitten Weekend. Menin Kyläsaareen tänä vuonna Lauran kanssa, ja meininki oli aivan mahtava. Mä en voi kuin kiittää Lauraa mahtavasta seurasta :D Paras esiintyjä oli kyllä hands down Infected Mushroom – me päästiin eturiviin ja etenkin Kipodin Riot remixin aikana meinas lähteä taju, aj satan :DD Ja mä pääsin sanomaan Erez Eisenille kiitokset hyvästä keikasta, kun se hyppäs lavalta alas keikan lopuksi <3 Myös Da Tweekazin ja Hardwellin setit oli loistavia, ja jalat tuli hypittyä tunnottomiksi perusteellisesti. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Darude soitti ilmeisesti settinsä etuajassa, jonka vuoksi me sitten missattiin se ihan kokonaan :( Ja minä vielä hehkutin sitä Lauralle vaikka kuinka moneen kertaan, fuu fuu. Kokonaisuudessaan Weekend oli jälleen kerran huikea kokemus, ja ajattelin mennä jälleen ensi vuonna – etenkin jos Noisecontrollers olisi viimeinkin esiintyjälistalla.

Infected Mushroom

Krokotiili, Gareth & Rob

Ulkomaillakin tuli käytyä elokuun lopulla. Mentiin viiden hengen porukalla Espanjan Salouhun viikoksi, ja reissu oli ekstrajännä minulle siksi, että en ole koskaan käynyt vastaavanlaisella aurinkolomalla :D Noh, Saloussa oli kyllä lämmin, mutta monena päivänä oli pilvistä ja vettäkin satoi – eli siltä osin aurinkoloma vähän feilasi. Rannalla kuitenkin käytiin, ja pääsin uimaan Välimeressä, joka oli paljon lämpöisempi kuin olin odottanut <3 Salou oli kyllä mukava paikka, mutta introverttina suomalaisena on sanottava, että baarien ja kauppojen sisäänheittäjät on ahdistavia :’DD Leave me alone lol. Me päätettiin myös käydä päiväreissulla Barcelonassa, joka teki vaikutuksen – me siis käytiin siellä sellaisella turistibussikierroksella, jonka aika kierrettiin useimmat nähtävyydet. 5/5 kävisin uudestaan.

Espanjalainen uima-allas

 Espanjalainen kissa

 Espanjalainen jalkapallokenttä

 Espanjalainen maise- okei, tää on Montjuïc-vuorelta, Barcelonasta

 Espanjalainen kirkko :^D

Siinäpä taisi olla suurimmat sosiaaliset tapahtumat viiden kuukauden ajalta, joten seuraavaksi voinkin listata mitä kaikkea olen puuhannut ylhäisessä yksinäisyydessäni :D Olen mm. lukenut kaikenlaista viime kuukausien aikana, mutta hypoteettisten lukijoiden parasta ajatellen tiivistän selostukseni parhaaseen kaunokirjallisuus- ja tietokirjallisuuskokemukseen. (Ja yhteen pettymykseen :D) Luin kesä-alkusyksyn aikana Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan loppuun, ja Halveksunnan aika, Tulikaste ja etenkin Pääskytorni olivat aivan loistavia. Sapkowski osaa kirjoittaa (kadehdittavan) mahtavia hahmoja sekä kuvata niiden läpikäymiä tunteita, mutta myös raaka toiminta, veri ja suolenpätkät pääsevät oikeuksiinsa hänen tarinoissaan, which is nice. Luin Noiturit suomeksi, ja itse ainakin sanoisin, että Tapani Kärkkäinen on tehnyt todella hyvää työtä. Kun kävin Pääskytornin luettuani Suomalaisessa, satuin vahingossa ostamaan sarjan kolme viimeistä osaa omaan hyllyyn :D

Tietokirjoista Peter Steelen, Type O Negativen laulajan ja basistin, elämänkerta yllätti. Tiesin Peter Steelestä kirjan lainatessani ainoastaan sen, että tyyppi oli Type O Negativen johtohahmo ja että tyyppi oli pitkä ja että letti oli kuosissa. En muista miksi tarkalleen ottaen lainasin ko. teoksen, sillä olen kirjaimellisesti kuunnellut vuosia vain yhtä Type O:n biisiä (I Don’t Wanna Be Me). Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että kannessa komeili Peter Steelen aika hemmetin hyvännäköinen naama. Mutta juuh elikkäs, luin kirjan parissa päivässä, ja tykkäsin. Ensinnäkin se, että Steele oli valtava esiintymisjännittäjä, halusi aina auttaa kaikkia ihmisiä parhaansa mukaan ja rakasti kissoja, sai mut samaistumaan äijään ihan valtavasti. Olinkin kirjan luettuani aidosti myrtynyt ja vähän surullinenkin siitä, että Steele ei soittele bassoaan enää tässä dimensiossa. Maailma kaipaa enemmän hänen kaltaisiaan tyyppejä.

Luin myös kahdeksannen Harry Potter -tarinan, joka ei kylläkään ollut Harry Potter -tarina, koska Harry ei edes ole päähenkilö? Tai siis, juoni liittyy kyllä Harryyn mutta… Weh, joka tapauksessa, olin lukenut todella suolaisen artikkelin Cursed Child -näytelmäkässäristä ennen kuin luin käsikirjoituksen itse, ja kyllä, annoin sen vaikuttaa omiin odotuksiini :D Mutta artikkeli oli kirjoitettu niin, että en mitenkään enää voinut ottaa Cursed Child -tarinaa tosissani. Kaikki tuntui jotenkin liian kaukaa haetulta, liian pinnalliselta, liian kiirehdityltä. Tai sitten en vain osaa lukea näytelmäkäsikirjoituksia. 

Ja sitten PSA niille, jotka seuraavat Goodreadsiani: luen 50 Shades of Grey -sarjaa vain siksi että luin uteliaisuudesta ekan osan silloin kun kaikki kohkasivat siitä ja täten tuomitsin itseni lukemaan myös loput osat, koska olen perfektionisti jolla ei ole järkeä päässä :DDD Syy sille miksi olen antanut kyseisille tekeleille peräti kaksi (2) tähteä, on se että ne ovat ihan semiviihdyttäviä - in a cringeworthy way - kun taas Cursed Child sai yhden tähden vain siksi, että petyin niin kovasti. Siinä ero! 

Lainasin kesällä mm. kaikki Korpiklaanin, Slayerin, Pariisin kevään ja Type O Negativen levyt kirjastosta, ja elämänlaatu parani valehtelematta ainakin 73,4%. Kuten varmaan arvasittekin, halusin tutustua Type O Negativeen paremmin luettuani Steelesta kertovan kirjan, ja vaikka Type O:n musiikki on monin paikoin meikäläiselle liian haastavaa, olen löytänyt muutamia helmiä kuten Nettie, ...A Dish Best Served Coldly, Anesthesia, Life is Killing Me ja Blood and Fire. Steelen ääni on aivan mahtava, ja rakastan paikoin sorahtelevia ärriä <3

Olen kuunnellut Korpiklaanilta satunnaisia biisejä silloin tällöin, mutta vasta tänä kesänä tajusin kuinka paljon rakastan kyseisen orkesterin musiikkia. Rise ja bändin mukaan nimetty Korpiklaani-biisi ovat soineet listoilla luultavasti eniten, ja Vaarinpolkkakin on aika veikeä tekele. Jokin Korpiklaanin musiikissa herättelee sisäistä korpimaiden tallaajaani, ja innostuin kesällä lukemaan Kalevalankin Korpiklaanin ansiosta :D

Slayer ja Pariisin kevät on ehkä vähän epäsovinnainen pari, mutta löysin molempien bändien levyiltä lenkeille sopivaa musiikkia, believe it or not. Etenkin Pariisin kevään ensimmäinen levy Meteoriitti vei täysin mukanaan – miksi en ole aiemmin kuullut Alkemistia tai Pentti Holappaa? Aivan ihania kappaleita ;___;  

Listaan tähän vielä muutaman biisin, joita on tullut kuunneltua paljon tässä lähiaikoina :D Kaikki linkit vievät YouTubeen. 
Paper Route: Chariots. Tässä kappaleessa on todella uniikki fiilis – kuuntelin kokeeksi muutamaa muuta Paper Routen biisiä, mutta mikään ei iskenyt niinkuin Chariots. 
Saveus: Everchanging. Kepeää fiilistelyä kesältä :3 
Pendulum: Violet Hill. “Paikallinen huono fani löytää lempibändinsä tekemän Coldplay-coverin kuusi vuotta myöhässä ja kyseenalaistaa elämänsä tarkoituksen. Lisää aiheesta urheilu-uutisten jälkeen.”
Infected Mushroom: Heavyweight. Oh jeez. Olen monta vuotta myöhässä tämän(kin) kanssa, mutta Heavyweight on suosikkini IM:n biiseistä tällä hetkellä.  
Florence and the Machine: Queen of Peace. Oih, Florence. Tämä kappale onnistui löytämään tiensä meikäläisen elämään juuri oikealla hetkellä. Linkin videossa ilmeisesti tulee heti perään myös toinen Florencen kappale, Long & Lost, mikä on myös ihan jees. 
Katzenjammer: To the Sea. Inspiraatiobiisi. Kirjoitin ekan luvun kertomukseeni tämän soidessa taustalla :D 
Ghost: Square Hammer. Propsit pikkuveljelle tämän tyrkyttämisestä :D 
The Weeknd & Daft Punk: Starboy. Jännä. Chilli. The Weekndin False Alarm on myös hyvä. 
Major Lazer & Showtek: Believer. Syy miksi tykkään YleX:n soittolistoista 
Knife Party & Tom Morello: Battle Sirens. Muistan että en lämmennyt tälle heti ekalla kuuntelukerralla, mutta nyt tykkään tästä yhtä paljon kuin PLUR Policesta viime syksynä. Battle Sirensista tehdyt Remiksaukset tosin ovat paskea :/

Sitten! Vähän päivitystä siihen, mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut. Pikkuveli oli löytänyt Black Sails -nimisen sarjan Netflixistä, ja sai sarjan samantien myytyä mulle mainitsemalla merirosvot :D Kaiken lisäksi Black Sails on eräänlainen taustatarina Robert Louis Stevensonin Aarresaarelle :o Olin aivan innoissani, sillä Aarresaari on yksi lapsuuteni lempikirjoista. Black Sails osoittautuikin todella hyväksi, kunhan jaksaa sinnitellä läpi kaiken ekssessiivisen politikoinnin, josta muutama ensimmäinen jakso koostuu. Toiminta alkaa vasta vähän myöhemmin, ja hahmot kehittyvät mielenkiintoisesti sarjan edetessä. Toinen kausi saikin mut odottamaan kolmatta, mikä itse asiassa on juuri tainnut tulla Netflixiin(!!!).

Toinen sarja jota olen syksyn aikana vahdannut on kokaiinikeisari Pablo Escobarista kertova Narcos. Luin Kuinka kokaiini valloitti maailman -nimisen kirjan kesällä loppuun, ja päätin pysyä teemassa :D Narcos on tietysti todella dramatisoitu ja tarinoihin on varmasti sekoitettu reippaasti mielikuvitusta, mutta silti sarja saa miettimään, miten yhdellä miehellä voi olla yhtä aikaa niin paljon valtaa mutta niin vähän vapautta. Ja millaista räpiköintiä kokaiinin vastainen sota voi olla, kun ihmiset ovat ahneita eivätkä luota toisiinsa ja byrokratia kusee.

Erehdyin kesällä tutustumaan sellaiseen peliin kuin Overwatch. Tumblrissa OW:lla on melkoisen iso fandom, ja satuin sitten muutaman blogin kautta altistumaan kyseiselle pelille siinä määrin, että tulin uteliaaksi. Aloin tutkia asioita ja juttuja ja voi jesses, olin myyty katsottuani Dragons-pätkän YouTubesta. Reaper/Gabriel Reyes aka The Ultimate Edgelord on kuitenkin edelleen hahmoista ehdoton suosikki :DD Reaper on tehty niin koomisen pahikseksi, ettei siitä voi olla tykkäämättä. En kuitenkaan ole itse pelannut Overwatchia, sillä koneessani on vähemmän puhtia kuin leivänpaahtimessa eikä nettiyhteydessäkään ole juuri kehumista. Onneksi OW:sta voi nauttia myös mm. lukemalla lorea, wikejä ja sarjakuvia sekä katsomalla YouTubesta löytyviä lyhytvideoita. Sekä tietysti joka puolelta pursuavia, mahtavia fanartteja :D

Ookoo. Mitäs muuta tässä vielä olikaan – aivan, haluaisin vielä avautua meneillään olevasta tukkakriisistä. En tiedä mitä tälle pehkolle pitäisi tehdä: se on kasvanut jotenkin huomaamatta pitkäksi, ja loppukesästä ajattelin että leikkaan sen lyhyeksi mahdollisimman pian, mutta jokin harraa vastaan. Haluaisin leikata joko irokeesin tai ananaksen, mutta en millän malta? Vaikka en edes tee mitään näin pitkillä hiuksilla? Minä pidän niitä koko ajan kiinni? No, sehän ei vielä riitä että hiusten pituus rassaa, sen lisäksi pitäisi päättää nimittäin värikin (ja kyllä, olen joka päivä kiitollinen siitä että ongelmani ovat näin pieniä). Ehkä pitäisi vaan leikata mahdollisimman paljon pois ja kasvattaa oma väri takaisin.   

Muistatteko kun joskus viime syksynä kirjoitin, että alan venyttää alimpia korvalävistyksiäni? Tällä hetkellä tilanne on tämä: vasemmassa korvassa on viiden millin tunneli ja oikeassa seitsemän millin. Kokoero siksi, että vasen korvanlehti jää ikävän ohueksi jos laitan suuremman korun – en tietenkään osaa selittää asiaa paremmin, mutta pointti on se, että isompi koru ei näytä hyvältä, mikä tekee minut surulliseksi. En tiedä teinkö jonkun mokan vasenta korvaa venyttäessä vai mikä on, mutta tällä hetkellä olen päättänyt tyytyä nykyiseen tilanteeseen ¯\_(ツ)_/¯  

Phew. Tässä taisi olla tärkeimmät. Minulla on tällä hetkellä yksi iso projekti josta taisinkin mainita kerran tämän tekstin aikana, mutta kerron siitä lisää ensipostauksessa koska tämä postaus on jo ihan naurettavan pitkä. Enskertaan.

PS. Blogger taas sotkee kaiken D: Olen pahoillani silmille hyppivistä rivienväleistä :(